Tuli mieleeni kirjoittaa kokemuksistani, kun luin täällä erästä ketjua, jossa joku häiriintynyt ihminen kirjoitti mm. näin: "ex-vaimo on uuden puolison pomo, joka määrää asioista". Kyllä, uskokaa tai älkää hyvät ihmiset, että tällaisia häiriintyneitä ihmisiä todella on olemassa. Ja uskokaa tai älkää, heitä on paljon. Ja vaikka minulla on omakohtaista kokemusta vain yhdestä, niin uskallan silti sanoa "paljon", koska psykoterapeuttina toimiva hyvä ystäväni on minulle uusperheellisten kanssa työskenneltyään kertonut lukuja ja tilastoja, ja valaissut, kuinka moni uusperhe kariutuu sen vuoksi, että ex-vaimo on tehnyt monen ihmisen elämästä helvettiä (ja usein kyseessä on niiden omien lasten elämä myös).
Minulla on kokemusta kahdenlaisesta uusperhe-elämästä; hyvästä ja huonosta. Huonossa uusperheessä tapasin silloisen mieheni monta vuotta hänen eronsa jälkeen. Lapsia edellisestä avoliitosta oli 2, ja kuvittelin, että koska erosta oli aikaa, elo tulisi olemaan suht rauhaisaa. VÄÄRIN!
Mieheni ex-vaimo oli ottanut missiokseen tuhota ex-miehensä elämän ja kaiken siihen kuuluvan. Ex-rouva itse menetti miehensä pettämisen seurauksena, ja koska ei saanut anteeksi tekoaan, päätti kostaa. Ja helvetti pääsi irti, kun sinisilmäisenä lähdin siihen kuvioon mukaan ja kannoin kamani miehen kanssa saman katon alle.
Ex-vaimo perui lasten tapaamisia, päätti uusista tapaamista oman kampaaja-ajan vuoksi ja toi lapset ovelle ilmoittamatta. Koska mieheni kanssa olimme tuolloin töissä, hän soitti miehelleni, ja sanoi ottavansa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, koska mies ei ole ottamassa lapsia vastaan.
Mieheni menetti työnsä ex-vaimon oikkujen vuoksi. Työnantaja ei katsonut hyvällä sitä, että mies poistui useaan kertaan kesken työpäivän.
Jos ex-vaimo ei saanut tahtoaan läpi, hän syytti silloista miestäni pedofiiliksi, ja uhkasi ilmoittaa poliisille, että mieheni tytär sanoi iskän koskeneen "sinne". Hän varasi itselleen, uudelle miehelleen ja lapsilleen ulkomaanmatkan, ja käski sitten mieheni laittaa tililleen 2000 euroa välittömästi, jotta saadaan lasten matkat maksettua. Etukäteen hän ei mistään matkoista ollut puhunut, ja me olimme juuri käyneet lasten kanssa reissussa, ja me maksoimme koko lystin itse.
Ex-vaimo soitti joka päivä. Minä en kuulemma olisi saanut imuroida, kun lapset olivat meillä. Se kuulemma häiritsi, eikä telkkaria kuullut kunnolla. Ja pesin kuulemma lasten vaatteita vääränlaisella pesuaineella, se ei hänen mielestään haissut tarpeeksi voimakkaalle (minulla on astma, käytän hajusteettomia pesuaineita). Mies sitten kerran laittoi pyykit pussiin ja lasten mukana ex-vaimolle (kun tämä kerran halusi käyttää tietynlaisia pesuaineita), ja hän soitti raivoissaan ottavansa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, koska pyykkiä ei oltu pesty.
Minä en kuulemma olisi saanut kutsua omaan kotiini ystäviä tai sukulaisia silloin, kun lapset olivat meillä. Herätyskelloa ei olisi saanut laittaa soimaan aikaisemmin kuin lasten piti herätä, ettei se häiritsisi heitä. Ja minä menin seitsemäksi töihin. Eli minun olisi hänen mielestään pitänyt herätä itsestään klo 5 aamulla, ilman herätyskelloa.
Perunat piti lapsille keittää kuorittuina. Lasten inhokkiruokia ei saanut laittaa (käytännössä joka päivä sitten siis ranskalaisia ja nakkeja). Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ex-vaimo myös puhui minusta rumasti lapsille. Lapset kertoivat, että äiti h-uoritteli ja käski ottaa minusta salaa kuvia kännykkäkameralla (kuulemma piti muka istuskella vain sohvalla ja muka pelata kännykällä, ja ottaa huomaamatta kuvia minusta ja kodistamme). Käski ottaa kuvia myös automme rekisterikilvestä (?), ja raportoida kaikista esim. rahaan liittyvästä puheistamme hänelle. Lapset kertoivat meille itse kaiken tämän.
Pari vuotta sinnittelin, kunnes surullisin mielin jätin mieheni. Rakastin häntä, mutta hänellä ei ollut munaa pitää puoliaan. Hän tunsi suurta halveksuntaa ja vastenmielisyyttä ex-vaimoaan kohtaan, mutta pelkäsi tämän uhkauksia niin ettei uskaltanut pitää puoliaan. Minä siis lähdin säälien miestä kovasti; hän ei tulisi koskaan pääsemään täysin eroon niin vakavasti häiriintyneestä ihmisestä. Säälin myös hänen mahdollista tulevaa puolisoaan.
Nyt elän miehen kanssa, jonka tietäisin pitävän perheemme puolia, jos tarvis olisi, mutta ei ole vielä ollut. Hänen ex-vaimonsa on asiallinen ja fiksu ihminen, joka hänkin on uusissa naimisissa. Me kaikki puhallamme yhteen hiileen lasten vuoksi, emmekä kiusaa tai häiriköi ketään, emmekä puutu kukaan toistemme asioihin. Miehelläni ja minulla on myös yhteisiä lapsia, luojan kiitos en ehtinyt mennä niin pitkälle ex-miesystäväni kanssa...
Eli haluaisin varoittaa kaikkia uusperhe-elämää aloittavia ihmisiä: jos se ex sekoilee jo alussa, niin ei se tule loppumaan. Jos mies ei pidä puoliaan heti alussa, ei hän tule koskaan pitämäänkään. Pysykää kaukana tuollaisista kuvioista, jollaisessa itse vietin elämäni kamalimmat vuodet.
Minulla on kokemusta kahdenlaisesta uusperhe-elämästä; hyvästä ja huonosta. Huonossa uusperheessä tapasin silloisen mieheni monta vuotta hänen eronsa jälkeen. Lapsia edellisestä avoliitosta oli 2, ja kuvittelin, että koska erosta oli aikaa, elo tulisi olemaan suht rauhaisaa. VÄÄRIN!
Mieheni ex-vaimo oli ottanut missiokseen tuhota ex-miehensä elämän ja kaiken siihen kuuluvan. Ex-rouva itse menetti miehensä pettämisen seurauksena, ja koska ei saanut anteeksi tekoaan, päätti kostaa. Ja helvetti pääsi irti, kun sinisilmäisenä lähdin siihen kuvioon mukaan ja kannoin kamani miehen kanssa saman katon alle.
Ex-vaimo perui lasten tapaamisia, päätti uusista tapaamista oman kampaaja-ajan vuoksi ja toi lapset ovelle ilmoittamatta. Koska mieheni kanssa olimme tuolloin töissä, hän soitti miehelleni, ja sanoi ottavansa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, koska mies ei ole ottamassa lapsia vastaan.
Mieheni menetti työnsä ex-vaimon oikkujen vuoksi. Työnantaja ei katsonut hyvällä sitä, että mies poistui useaan kertaan kesken työpäivän.
Jos ex-vaimo ei saanut tahtoaan läpi, hän syytti silloista miestäni pedofiiliksi, ja uhkasi ilmoittaa poliisille, että mieheni tytär sanoi iskän koskeneen "sinne". Hän varasi itselleen, uudelle miehelleen ja lapsilleen ulkomaanmatkan, ja käski sitten mieheni laittaa tililleen 2000 euroa välittömästi, jotta saadaan lasten matkat maksettua. Etukäteen hän ei mistään matkoista ollut puhunut, ja me olimme juuri käyneet lasten kanssa reissussa, ja me maksoimme koko lystin itse.
Ex-vaimo soitti joka päivä. Minä en kuulemma olisi saanut imuroida, kun lapset olivat meillä. Se kuulemma häiritsi, eikä telkkaria kuullut kunnolla. Ja pesin kuulemma lasten vaatteita vääränlaisella pesuaineella, se ei hänen mielestään haissut tarpeeksi voimakkaalle (minulla on astma, käytän hajusteettomia pesuaineita). Mies sitten kerran laittoi pyykit pussiin ja lasten mukana ex-vaimolle (kun tämä kerran halusi käyttää tietynlaisia pesuaineita), ja hän soitti raivoissaan ottavansa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, koska pyykkiä ei oltu pesty.
Minä en kuulemma olisi saanut kutsua omaan kotiini ystäviä tai sukulaisia silloin, kun lapset olivat meillä. Herätyskelloa ei olisi saanut laittaa soimaan aikaisemmin kuin lasten piti herätä, ettei se häiritsisi heitä. Ja minä menin seitsemäksi töihin. Eli minun olisi hänen mielestään pitänyt herätä itsestään klo 5 aamulla, ilman herätyskelloa.
Perunat piti lapsille keittää kuorittuina. Lasten inhokkiruokia ei saanut laittaa (käytännössä joka päivä sitten siis ranskalaisia ja nakkeja). Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ex-vaimo myös puhui minusta rumasti lapsille. Lapset kertoivat, että äiti h-uoritteli ja käski ottaa minusta salaa kuvia kännykkäkameralla (kuulemma piti muka istuskella vain sohvalla ja muka pelata kännykällä, ja ottaa huomaamatta kuvia minusta ja kodistamme). Käski ottaa kuvia myös automme rekisterikilvestä (?), ja raportoida kaikista esim. rahaan liittyvästä puheistamme hänelle. Lapset kertoivat meille itse kaiken tämän.
Pari vuotta sinnittelin, kunnes surullisin mielin jätin mieheni. Rakastin häntä, mutta hänellä ei ollut munaa pitää puoliaan. Hän tunsi suurta halveksuntaa ja vastenmielisyyttä ex-vaimoaan kohtaan, mutta pelkäsi tämän uhkauksia niin ettei uskaltanut pitää puoliaan. Minä siis lähdin säälien miestä kovasti; hän ei tulisi koskaan pääsemään täysin eroon niin vakavasti häiriintyneestä ihmisestä. Säälin myös hänen mahdollista tulevaa puolisoaan.
Nyt elän miehen kanssa, jonka tietäisin pitävän perheemme puolia, jos tarvis olisi, mutta ei ole vielä ollut. Hänen ex-vaimonsa on asiallinen ja fiksu ihminen, joka hänkin on uusissa naimisissa. Me kaikki puhallamme yhteen hiileen lasten vuoksi, emmekä kiusaa tai häiriköi ketään, emmekä puutu kukaan toistemme asioihin. Miehelläni ja minulla on myös yhteisiä lapsia, luojan kiitos en ehtinyt mennä niin pitkälle ex-miesystäväni kanssa...
Eli haluaisin varoittaa kaikkia uusperhe-elämää aloittavia ihmisiä: jos se ex sekoilee jo alussa, niin ei se tule loppumaan. Jos mies ei pidä puoliaan heti alussa, ei hän tule koskaan pitämäänkään. Pysykää kaukana tuollaisista kuvioista, jollaisessa itse vietin elämäni kamalimmat vuodet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä alkuajan sekoilut laantuvat useimmilla, ei kannata yleistää. Minäkin yritin seurustella ihan exn tossun alla olevan miehen kanssa, mutta se loppui kyllä kun en viitsinyt moista nössöilyä katsoa. Ex voi uhkailla sossulla ja mies samoin tai jopa poliisilla, mutta uhkailun voi antaa mennä toisesta korvasta ulos ja toisesta sisään, se vasta ärsyttääkin toista :)
Yleisemmin olen kyllä huomannut, että näissä tapauksissa on yleensä vikaa molemmissa kun lähdetään mukaan toisen provokaatioon, ei kukaan jaksa tai pysty ikuisti vääntämään jos toinen osapuoli ei osallistu asiaan millään tavalla.