Kertokaa minulle mikä on suomalaisuutta? Millaisia perinteitä meillä on?
Mitä on suomalainen kulttuuri?
En ole saanut otetta siihen todellisuuteen, että perinteemme ja kulttuurimme mitä ne nyt onkaan eivät saa elää sovussa muualta tulleiden kulttuureiden ja perinteiden kanssa.
Mieheni sanoi, että suomalaiset ottavat vastaan vieraat hattu kourassa, nöyristellen ja vähätellen itseään.
Miksi?
Mitä on suomalainen kulttuuri?
En ole saanut otetta siihen todellisuuteen, että perinteemme ja kulttuurimme mitä ne nyt onkaan eivät saa elää sovussa muualta tulleiden kulttuureiden ja perinteiden kanssa.
Mieheni sanoi, että suomalaiset ottavat vastaan vieraat hattu kourassa, nöyristellen ja vähätellen itseään.
Miksi?
Vastaukset 133
Vanhimmat
"mitä ne nyt onkaan eivät saa elää sovussa muualta tulleiden kulttuureiden ja perinteiden "
En sisäsäistä, mitä tarkoitat.
Tarkoitatko, että mitä he ovat, jotka eivat Osaa elää tänne tulleiden kanssa?
Kukin ottaa vastaan ymmärryksensä ja älynsä antamin avuin. Minulla ei ole mitään tulijoita vastaan.
Haluan tietää minkalaisia käsityksiä meillä suomalaisilla on itsestästämme, perinteistämme ja kulttuuristamme?
No voi hyvät hyssyrät, että ihan kysyä pitää.
Katsos kun kerroin suomalaisuuden olevan minulta nyt hakusessa ja jos joku voisi kertoa näistä kolesta asiasta minulle olisin kiitollinen.
Siis kolmesta, suomalaisuus, suomalainen kulttuuri ja perinteemme.
Sehän jo tuli, vastaus, ettei puhuta mitään.
Suomalaisuutta ei ole, toivottavasti, pänkkäpäisesti vanhoista perinteistä kiinni pitäminen, perinteet muuttuvat muuttuvan maailman mukana, ja ovat muuttuneet jo, ajattelepa mikä on enää niinkuin esim. 50 vuotta sitten oli oleva?
Naurettavaa tehdä jostain suvivirrestä elämää suurempi kysymys, ihan hyvin lapset voi lähteä laulamattakin kesälaitumille, tai sitten laulaa se vanhempien kanssa kotona...perinteistä voidaan luopua, mutta tärkeät arvot voisimme päivittää, esim. perhe ja koti, ne yhteiskunnan peruspilarit.
Kulttuuria pitää päivittää sitä sinäkin ilmeisesti tarkoitat kansanperinne pitää muuttaa korkeakulttuuriksi. Pitäähän meidän unohtaa metsäsuomalainen taustamme, mikäpä hänessä.
Kokonaiskuva perinteistämme pitää sopeuttaa kansaiväliseksi. Ei suomalaisuudesta varmaan mitään jää muistoksi jälkipolville. Mikä suvivirsi. No, minulle sen laulun laulaminen tiesi kesälomaa.
Olen itse karhujen sukua ja karhu on suomalaisessa kansanperinteessä pelätty, kunnioitettu ja pyhä eläin. Kansanperinteemme on syvällä korvessa ja se kai tekee vaikeaksi ymmärtää uusia vouhotuksia. Koti, uskonto ja isänmää. Alkiolaisuuden ihanteet ovat hämärtymässä. Sinullakin jäi enää perhe ja koti yhteiskunnan pilareiksi.
Onnistuisikohan se päivitys noilla.
Tarkoitatko että kultuuriamme pitäisi päivittää jotenkin keinotekoisesti, väkisin, eiköhän se aika ole se mikä kulttuuriakin muuttaa.
No onhan meillä kanteleemme, kansalliset perinneruokamme, tais
siis ruokakulttuurimme, ainakin yritämme selittää että on, ainakin perunan syönti ja ruisleipä :)
Entä se perhe ja koti?
Puhut suomalaisuudesta ja mainitset siihen kuuluvan koti, uskonto ja isänmaa. Tämä on perinteinen konservatiivinen iskulause, taitaa olla kristillisdemokraattien vaalimainoksesta. Käsitteet tulevat muualta ja eivät ole mitenkään yhteydessä juuri erityisesti suomalaiseen kulttuuriin: pro patria on vanha roomalaisajan käsite ja nuo koti, perhe, isänmaa olivat kovassa huudossa maailmansotien välillä.
Perhe yhteiskunnan perusyksikkönä on monimuotoinen ja kehittyvä käsite, Suomessakin. Ydinperhe, suurperhe, samaa sukupuolta vanhemmat, uusioperhe, yksinhuoltajaperhe....tarkoitatko kaikkia näitä protyyppinä suomalaiselle perheelle vai onko joku perhemuoto joka on yleinen nyky-yhteiskunnassa sinulle epämieluinen?
Aiheesta voisi jatkaa aivan loputtomiin, mutta on tärkeää tässä vaiheessa tehdä selvä pesäero puhummeko ylikansallisista vai kansallisista kultuurikäsitteistä.
En maininnut omasta mielestäni korostanut käsitteitä koti uskonto ja isänmää. Vastasin Pirren viestiin, joka kaipasi perheen aseman päivitystä. Perhekäsitys on muuttunut. Päivitys olisi paikallaan. Minkälaiset parisuhteet tekevät perheen, tähän voisi idean ketjuun heittänyt Pirre selventää. Mikä on hänen käsitys perheestä tänäpäivänä..
Aikoinaan ammattiyhdistysliike siirsti suomalaisia juhlapyhiä, mielestäni juhlapyhämme pitäsi palauttaa ennalleen. Vappu on työväenjuhla ja pysynyt paikallaan tietenkin sehän on työläisten juhla. Ylioppilaat omivat sen omaksi juhlakseen myöhemmin ja sitten muu kansa.
Juhannus on harvoin paikallaan sekin siirtyi taloudellisista ja tuotannollisista syistä viikonloppuun.
Kekri siirtyi jo aijemmin pyhäinpäivän yhteyteen. Halloween hilattiin tilalle. Joulu on saanut olla paikoillaa ja loppiainen. Pääsiäinen siitä en nyt osaa sanoa, mutta sen ajoitus lasketaan ilmeisesti, jonkin raamatullisen kaavan mukaan, helatorstai samoin ja helluntai. Ne ovat meidän perinteitämme ja mielestäni niihin ei pitäisi puuttua.
Aloitus on suomalaisuudesta ei ylikansallisista kulttureista, mutta koska muut kulttuurit alkavat hiljaa dominoimaan omiamme meidän olisi syytä alkaa panemaan hanttiin. Nuoret ovat jo kaukana perinteistä ja he kansaivälistyvät vauhdilla.
Pidin yllä perinteitä, jotka opin vanhemmiltani. Opetin ne pojilleni ja he nauttivat joulusta, pääsiäisestä, juhannuksesta, syksyn marja- ja sienimetsissä vaeltelemisesta sen kaavan mukaan jonka heille opetin. Mutta tuskin he perinteitä siirtävät uudelle sukupolvelle, no nähtäväksi jää, epäilen.
Ok, vastaan vain tähän alkuosaan perheestä jne. Halusin vain täsmentää käsitteitä että tiedän etä puhumme samasta asiasta. En ollut aivan varma haluatko keskustella karhuista vai kansanperinteistä, perheen asemasta nyky-yhteiskunnassa vai suvivirren laulamisesta. Nyt tiedän.
Minä taas juutuin miettimään tuota suomalaisuutta. Eli siis mikä oikeestaan on sellaista säilyttämisen arvoista perisuomalaisuutta, jonka varaan voisi rakentaa ja kehittää ja viedä eteenpäin kansallisia traditioita? Vai onko se kaikki mitä me elimme lapsuudessa? Vai kaikki mitä nyt esiintyy nyky-yhteiskunnassa?
Sitten juutuin ajattelemaan keveästi heittämiäni termejä kuten esim. "metsäläisyys". Kyllä, olen edelleen sitä mieltä että metsän keskellä viihtyminen on perisuomalaista. Itsekin kuulun tähän joukkoon. Vuosikymmenien aikana, POhjolaan palattuani, olen samoillut Suomen metsiä sisareni kanssa joskus marjakori kädessä, joskus aivan yksin luontopolkuja, nauttien metsien suuresta rauhasta ja alkuvoimaisuudesta, lepuuttamassa sieluani ja sydäntäni ja eheyttämässä suurkaupunkien repimää elämäni kudetta säie säikeeltä lintujen laulussa, puiden huminassa, pihkan tuoksussa,
Suomalaiseen psyykeen kuuluu luonnonläheisyys, mielellään korpijärven ranta, oma mökki ja oma sauna.
Onneksi voimme toteuttaa tuota kansallisromanttista perinnettä, mökki korvessa ja rantasauna.
Se on myös sellaista kanallisperinnettä, jota mm. hollantilaiset ystäväni arvostavat.
Olemme Petzen kanssa lähdossä mökille. Olen keittänyt kahvia termokseen ja tehnyt voileipiä mukaan. Menemme istumaan laiturille ja nauttimaan auringosta.
Eilen kimppasaunassa on kitinät korkealla. Valitettiin miksi saunan pesuhuoneen lattia on aina niin märkä. Huhuhu sellaista se on kun on vain se yksi ikkuna katsoa maailman menoa.
Miten on onko sinun lapsillasi juuria synnyinmaahansa, miten he kokevat itsensä? Ovatko he, so called maailmankansalaisia?
Korppis, kysyit käsitystäni perheestä tänä päivänä, eiköhän se ole tullut jo aikapäiviä selväksi, - perhe koostuu ihmisistä jotka toimivat yhdessä toistensa hyväksi, ja menevät (toivottavasti) kohti yhteistä päämäärää, toisistaan huolta pitäen.
P.s. pian lähden hakemaan yhden lapsenlapsistani koulusta, ja vien myöhemmin hänet harrastuksiin, - kun isä ja äiti hankkii elantoa ja ahertaa perheensä eteen ja - parhaaksi :)
Eivät kai ole, joskus matkustavat jossain, mutteivät ole perinteisessä mielessä maailmankansalaisia, eivät ole opiskeelleet ulkomailla eivätkä tee työtäkään kuin omassa "kunnassa", poika joskus joutuu käymään jossain ulukomaan tehtaassa tarkistuksilla ja teknisenä apuna, mutta on mielestäni mieluummin perus juntti suomalainen kuin mualiman kansalainen. :)
Vastaampa minäkin kysymykseesi lastemme kultturitaustasta. Viiteen ja kuuteen ikävuoteensa saakka lapseni puhuivat ainoastaan espanjaa jota puhuimme kotikielenä. Yhdydvaltoihin muuton jälkeen he oppivat tosi nopeasti englannin ja jatkoimme espanjan puhumista kotona aina mieheni kuolemaan saakka ja hieman sen jälkeenkin. Lopulta kieli muuttui kotonakin englanninkieleksija kun he olivat 11 ja 12 muutimme Ruotsiin, siinä vaiheessa puhuimme englantia kotikielenä vaihtoehtoisesti espanjaa.
Nyt lapseni ovat aikuisia ja puhut kolmea kieltä, joista mikään ei ole suomi. Jossain vaiheessa he opiskelivat molemmat Lontoossa joka vielä muutteli heidän aksenttiaan. Siihen aikaan jos pojaltani kysyttiin mitä hän on hän kertoi koko tarinansa yhdessä pelkistetyssä lauseessa, henkeä vetämättä ja lopetti sen sanomalla "and now I'm a Londoner".
Lapseni sanovat aina että he ovat kolumbialaisia, vaikka todellisuudessa heidän siteensä Kolumbiaan ovat vain tunnesiteitä. Lapsuus, isän hauta, sukulaiset siellä ovat tärkeitä ja suuri osa heidän identiteettiään. Heidän arvomaailmansa on täysin skandinaavinen, ehkä hitunen jenkkiä, mutta kaikissa tärkeissä asioissa täysin pohjoismaalainen, mikä oli tarkoituksenakin että tulisi tapahtumaan kun päätin tänne muutosta.
Suomalaisuuttakin lapsissani on ja kyllä he kertovat siitä myös. Siteet Suomessa asuviin serkkuihin ovat vahvat ja he tapaavat toisiaan, sekä Suomessa että Ruotsissa. Poikani rakastaa mustaamakkaraa. ;)
Liittyykö tämä kanallisperinne jotenkin Pääsiäiseen ja kananmuniin?
Ja tuo Isänmää on vielä oudompi sanonta.
Minäkin vein esikoiseni mummille hoitoon. Kuopus laitettiin päiväkotiin. Minä menin töihin ja mieheni kans. Itapäivällä hain lapset hoidosta ja tulin kotiin. Jos mieheni oli tullut aijemmin hän teki ruoat jos minä minätein ruoat. Tyypillinen suomalainen perhe.
Sinä etsin perhe ja koti käsitteen päivittämistä. Tarkoiti ilmeisesti mitä Paloma kirjoitti. Tasa-arvoisia liittoja ikään, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta.
Aikamoisen keinotekoinen ja teennäinen aloitus.
Tokihan meistä jokainen tietää maamme erinomaisuuden ja hyvyyden.
Mehän olemme maailman parhaita.
LOL mistä me sen tiedämme ja miksi pitäisi. Nousetko joka aamu kiittämään tekijääsi siitä että olet saanut syntyä Suomessa ja että se on kuin lottovoitto? Että jaksaisit sitten taas elää lopun päivää armon auringon paistatuksessa.
Tehtäis semmonen uus perinne et lopetettais rähmällään olo jokasen ulkomaalaisen eressä,ja ei koko ajan kyseltäis mikä meis on vikana.
Alettais vaatimaan maahantulijoilta sitä et maas maan tavalla.
Puhuttais Suomee ja tehtäis mainoskyltit omalla kielellä.
Ostettais kunnon kumisaappaat ja kuljettais ylpeenä floskan joukossa ja luotettais omaan itteensä.
Ruvetais välittämään toisistamme ja pirettäis huolta omaisistamme.
Alettais arvostamaan rehellisyyt ja työntekoo .
Jos joku tulis pahat mieles rajan yli niin otettas se armeijan pyssy ja ammuttais viimeseen patiin asti ja sen jälkeen hutkittais perän kans.
Kunnioitettais sitä mitä menneet sukupolvet on aikaan saaneet.
Siin olis muutama uus perinne ehrotus nuoremmil.
Huomenta K/K@
Otan sinun vastauksesi pohjaksi aamun ajatuksilleni. Olen siis ymmällä mihin suomalaisuuden kehitys on menossa. Ja mitä voitaisiin tehdä. Tiivistit hyvin kaikkien ymmärrettämään muotoon tavoista ja tottumuksisata joista on lipsuttu.
Puhumme sekakieltä politiikkoja ei ymmärretä ei mediaa uusien sanojen hyppiessä koko ajan silmille. Selkokielisyys sitä kaipaan.
Ruotsinkieli on ollut perinnettämme, joten se olkoon siellä omassa lokerossaan, eihän sitä tarvita, mutta kunnan ja valtion virkamiseten pitää suorittaa ruotsin kielen koe hyväksyttävästi. Sen jälkeen se taito saa ruostua käytön puuttteessa. Ystäväni, joka toimi johtotähtävissä soten alalla kertoi, en ole koskaan tarvinnut ruotsin kieltä, jonka suoritin tutkintoni yhteydessä..
Maahantulijat valikoiden, sotaa pakenevia riittää ja koko ajan tulee lisää.
Luotettais itseemme ei konsultit tee muuta kuin työtään he rahastavat.
Välitettäis vanhuksista kuten ennen vanhaan, pirtin nurkassa oli paikka heille ja heillä oli tehtävä. He katsoivat pienenpien perään.
Nuorille töitä. Nyt työttömyysprosenttimme on yli 9 %. Joista nuoria suurin osa.
Me juuri eläkkeelle päässeet olemme oikeutetussa asemassa vaikka eläkkeemme kehysriihen leikkauksien (sanahirviö) myötä pidetään ennallaan.
Lapsilisät koskettavat eniten lestaadiperheitä. Ei nykyisin köyhiä suurperheita juurikaan ole.
Rehellisyyttä ja työn teko. Jostain luin kuinka Etelä Euroopan maissa lusmuillaan. Olen toista mieltä. Ei Espanjan rannikolla missä vietin viime keväänä kuukauden lusmuiltu. Rantabulevartit siivottiin nuorten espanjalaisten työpanoksella, kerjääjät olivat tulleet muualta turisteja rahastamaan, espanjalaiset ovat ylpeää kanssa ei he lusmuile.
Oma puolustuslaitos vahvaksi. Nato turvaksi taustalle.
Arvostetaan itseämme suomalaisina.
Tämän kaiken lisäksi on paljon muuta, mutta jatkan muussa yhteydessä muuten kukaan ei jaksa lukea novelliani.
Ai hakusessa, Korppis
Hyvä että haeskelet, vaikka tuskin kukaan täällä voi sinulle perinteeksi ja kulttuuriksi muuttua. Mikä vika on sinun oman kotiseutusi ja oman sukusi perinteissä, vai eikö niissä ole mielestäsi mitään säilyttämisen (ja tietysti päivittämisen) arvoista?
Tuollaista todellisuutta, että perinteemme ja kulttuurimme "eivät saa elää sovussa muualta tulleiden kulttuureiden ja perinteiden kanssa" ei meillä ole.
Sanopa miehellesi, että laajentaa vähän suomalaista tuttavapiiriään, ei mahda olla hänellä kovin kattava ja edustava otos suomalaisista, jos noin yksinkertaisina ja nöyrinä tomppeleina meitä pitää.
No, se mitä mieheni sanoo on yleisesti ulkomaalisten mielipide suomalaisista, mutta tottakait he myös kunnioittavat meitä ja soisivat meille itsellemme enempi oman arvon tuntoa olemmehan heidän mielestään rehellisiä, säästäväisiä ja hyviä tunnollisia työihmisiä. Miehelläni on jo yli neljänkymmenen vuoden kokemus suomalaisista ovathan hänen kaikki lapsensakin puoliverisiä. Sukujuuret lapsilla aina Helsingista Ivaloon.
Haekelen suomalaisuutta ja on tietenkin kiva lukea kuinka muut suomalaisuuden kokevat ja tietävät, eli eivät mitenkään vastauksista päätellen. Kirjoitetaan, että vai on sinun suomalaisuus hakusessa ja tiedetään kulttuuristamme ja perinteistämme ja siinä ne vastaukset sitten onkin.
No, jos nyt ajatellaan että olisi olemassa 'ulkomaalaisten' ! yleinen mielipide meistä, niin eipä se varmasti olisi sellainen, että he? "soisivat meille itsellemme enempi oman arvon tuntoa jne. ...".
Yhtä suomalaisuutta ei ole olemassakaan, mutta elämme suomalaisessa yhteiskunnassa jossa lähes kaikki ovat lukutaitoisia viimeistään n. 8-vuoden ikäisinä.
Uskoisin, että esim. sinun ja minun kulttuuritausta ja perinteet ovat hyvin erilaiset, mutta parasta suomalaisuutta on se, että olemme yhdenvertaisia.
Periaatteessa olemme yhdenvertaisia.
Naisen palkka on 80 senttiä miehen palkan ollessa euron. Yhdenvertaisia lain edessä, sekin riippuu kuinka hyvän asianajajan saat itseäsi puolustamaan.
Kerro miten koet sinun kulttuuritaustan j aperinteet olevan erilaisia kuin minun?
Perustuslainkin mukaan, ja minä luotan oikeuslaitokseemme.
Valppaana ja ainakin jonkin verran aktiivisena on silti aina pysyteltävä, puhuttiin nyt sitten demokratiasta, tasa-arvosta, oikeuslaitoksesta tai mistä tahansa kaikkia koskettavasta tärkeästä asiasta.
Tiedän mistä tulen ja kuka olen. Sinäkin tiedät mistä sinä tulet, kirjoitat mm. olevasi karhun sukua ja kansanperinteesi olevan syvällä korvessa. Minulla ei taida olla mitään korvesta lähtöisin olevia perinteitä. Sinun elämässäsi uskonnolla on suuri merkitys, minun ei.
Napsin kyllä uskonnoista rusinat pullasta, mutta hyvin maallisesti. Karhuakin olen 'palvonut' jo hyvin kauan, mutta siinäkin on kysymys vain rusinoiden napsimisesta, vähän mystiikkaa luontokokemusten mausteeksi ja ettei vain olisi ollut myös turhamainen tekosyy joidenkin korujen hankintaan.
Ajattelen siis meidän olevan taustoiltamme hyvin erilaisia suomalaisia, ja ilmeisesti hyvin erilaisessa kulttuuri-ilmapiirissä olemme täällä Suomessa varttuneet.
Niin en ole ateisti, eikä minusta koskaan tulekaa. Kristinuskon jyvänen asuu sisälläni. En kiihkoile en käy juurikaan kirkossa, mutta hädässä ja kiitollisuun tunteessa turvaan rukoukseen. Olen taivaan tähtituhkaa.
Kunpa se asuisi useamman suomalsien sydämessä silloin olisimme voimakkaampia pitämään kiinni omasta kulttuurista, tavoista ja perinteistä.
Annamme liian helposti periksi. Olen itse maailman kansalainen ja arvostan niiden maiden kulttuuria ja tapoja jossa matkustelen.
Tänään kun katselin suomalaisia mustalaisnaisia ihailin heitä.
Meillä on hyvä terve kansallinen itsetunto, ja luullakseni se ei johdu mitenkään suoraan kristinuskosta, mutta onhan tietysti kirkolla historiallinen osuutensa moniin asioihin. Mahtaa muuten kirkko olla aivan yhtä voimaton ja kädetön kulttuuriamme ja sivistystämme pahiten rapauttavia voimia vastaan kuin kaikki muutkin tahot.
Ihan kun sinulla olisi joku paniikki päällä? Kukaan ei ole viemällä viemässä meiltä meidän suomalaista identiteettiääme, ole huoleti.
Kuka ihailee mitäkin. Minä puolestani pidän romaninaisten 'kansanpukua' arkivaatteeksi aivan naurettavan epäkäytännöllisenä ja aika mauttoman näköisenä, enkä pahemmin ihaile sitä että joku sellaisia viitsii käyttää. Ihmisiä vaatteiden sisällä arvostan ihan samalla tavalla kuin keitä tahansa, ihailen jos on aihetta.
Suo, kuokka ja jussi, viina, sibelius ja sisu
Ja perkele mehän ei nöyristellä.
Ihan oikeeta suomalsita kylttyyriä, olet oikeassa. Mutta kun se alkaa tätä menoa olla unohtuvaa kansanperinnettä.
Miten saisimme sisun takaisin sellaisen sisun joka puolustaisi omiamme. Nythän on naurettavia kansaliikkeitä koululaitoksen käytöskoodijen uusimisissa.
Suomaliset perinteisesti kristilliset aktit pois päiväjärjestyksestä häiritsemästä suvaitsemattomuutta ja edistämään uskontojen ja kulttuurin tasa-arvoa. Samalla kun koulujen luokkahuoneessa istuu huiveihin peitettyjä nuoria tyttöjä.
Ulkomaalaisten on mukauduttava yhteiskuntaan,maassa maan tavavalla,turha niitä hyyssätä jos ei sopeudu menkööt muualle
Miksi karsia suomaisten perinteitä vedoten uskontojen vapauteen jos toimet syrjivät suomalaisia ja etenkin kristittyjä.
Minulle on yhen hailee mitä hurstuukeja tänne tulevat käyttävät kunhan niiden verukkaille ei puututa suomalaisiin perinteisiin ja kulttuuriin.
Ymmärrä että kyselysi (aloitus) perustuu uutisiin, eli suvivirsi ja pukeutumisen takia työstään erotettu ulkomaalainen, tuohon jälkimmäiseen uutiseen sanon että miusta maahanmuuttajien täytyisi sopeutua kuhunkin, työpaikka kohtaiseen käytäntöön pukeutumisessaan työaikana, muuten he saisi noudattaa kulttuuriinsa kuuluvaa asua, mutta ne miehet..he kun vielä määräävät heillä mitä saa naisesta muille ihmiselle näkyä ..se on näitä kulttuurieroja.
Suomalaiset sattuvat olemaan enemmistä tässä maassa. Mamu miehet vähemmistö. Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto.
Sitä kai ne vaimotkin, korppis.
Niin sitä minäkin ja he ovat vähemmistönä Suomessa. Demokratiassa pelaa enemmistön tahto. Ei saa olla hiljaa ja tyytä kaikkeen. Vastustammehan jo nyt uusia hallituksen leikkauksiakin. Miksi emme sitä, että uskomme kyseenalaistetaan.
Mitä vähemmistöä sinä nyt oikein tarkoitat, niitäkö jotka täällä tästäkin asiasta hiljaa ovat, Korpikirjailija?
Pyydän anteeksi, jos tämä ei nyt mene perinteiden mukaan, kun hyppään suoraan suvivirsikeskusteluun, vaikka koirankakkakeskustelu käsittääkseni on vielä käymättä. Taitaa jäädäkin, olisiko keleillä osuutta asiaan. Niin ne perinteet muuttuvat...
Suomessa on uskonnonvapaus, ja vaikka ei olisikaan, niin ei kukaan sinun uskoasi pysty kyseenalaistamaan, usko rauhassa ja ainahan voit rukouksella pyytää vahvistusta uskollesi.
Sitä vähän ihmettelen, että sinun uskosi vaatii kaikkia muitakin harjoittamaan hartaushetkiä kouluissa, vai ymmärränkö väärin?
Suvivirsi on virsi, vain ensimmäinen säkeistö nippa sopii koulun kevätjuhlassa laulettavaksi, siitä eteenpäin menee aina vain hartaammaksi ja on ehdottomasti liikaa jumalanpalvelusmeininkiä.
Mutta menetteleehän tuo paremmin sanoitettuna, kun se nyt niin rakas ja korvaamaton joillekin on. Turhan virsimäinen edelleen minun makuuni, ei silti häiritsisi lainkaan jos tilaisuudessa olisin, eikä varsinkaan kun en yleensä ole.
Vastustan uskonnon opetusta kouluissa, samoin virsien veisaamista.
Maailma kansainvälistyy näin se vaan on, periatessa on ollut aina,
ne he ketkä ovat olleet varakaampia ovat matkustellet aina ja
taiteiliat ovat käyneet ympäri Europaa hakemassa vaikutteita.
Itse toki vaalin Juhliin liityviä ruokaperinteitä mutta kun lapsukaiset
tulevat maailman ääristä he tekevät lajemalla näkemyksellä ruokia,
ai että ovat hyviä.
Vanha puulämmiteinen sauna on se jota nuoremme ovat suosineet
lämmitää kaukaisillekin vieraille.
Ompa mukavaa istuskella saunomisen jälkeen,nautiskellen suomalaista
olutta.
Kun nuoreni ovat oleskellet ulkomailla heitä on kohdeltu hyvin,miksi en
siis vastaisi samalla mitalla takaisin ja kohtelisi tänne tulevia ihmisiä
hyvin ja kunnioituksella.
Juuri ensivikolla lapsenlapseni lähtee pariksiviikoksi Englantiin (12 vuotias)
totta totisesti ajattelen että matka antaa hänelle paljon ja olen valmis vastanottamaan vaihtooppilaan luoksemme Suomeen.
Tämä on tosiaankin vain minun kannaltani katsottua suomalaisutta !
Ai, vielä sen verran että ulkomlais taustaiset työtoverini, ovat ollet
paljon ahkerampia kuin suomalaiset kollekansa joten minusta on aivan turhaa motkotaa maahantulioista.Tutustukaa heihin saatatte yllättyä myönteisesti !
"Niin metsä vastaa kuin siihen huutaa" on aika yleismaailmallinen käsite. Minut otettiin avoimin sylin vastaan kehitysmaassani, jonne sitten rakensin ensimmäisen oikean kotini ja perustin ensimmäisen oman perheeni ja miksi en siis antaisi takaisin sitä lämpöä ja vieraanvaraisuutta niille kaukaa tulleille jotka kolkuttvat minun oveani?
Yhdyn aika pitkälle ylläolevaan kantaasi vuorovaikutteisuudesta ja perinteiden muuttumisesta ja kehittymisestä muuttuvassa ja kehittyvässä maailmassa. Ei kaikki muutokset ole pahasta.
Olen teidän kahden kanssa samaa mieltä, mutta niin kauan kuin sopeutuminen ja ja juurtuminen siihen tiettyyn maahan tapahtuu sen maan ehdoilla jossa milloinkin asutte. Ja tätä ilmeisesti tarkoitattekin.
Kaikki otetaan hyvin vastaan jos tulija ei vaadi liikoja. Et sinäkääm Paloma mennyt kehitysmaahasi vaatien itsellesi samaa asemaa kuin paikallisilla.
Idän ruokakulttuuri on mausteineen eksoottista suomalaisille samoin kuin ulkolaisille suomalainen hirvipaisti tai poronkäristys.
Aurinkotuulia@ minulla on ollut luontaisetu tutustua useaan erimaalaiseen enkä ole alkanut heitä suomettamaan heidän omissa maissaan.
Minulle annettiin vip-kohtelu kehitysmaassa ja se annettiin lämmöllä. En minä mitään erityiskohtelua odottanutkaan enkä olisi osannut edes vaatia, olin liian nuori ja liian tietämätön kaikesta. "Sinisilmäinen", naivi maalaistyttö Suomen korvesta.
Kulttuuri on sitä, mitä ihminen on tehnyt, tekee ja tulee tekemään. Eli koko ajan muuttuvaa. Itse en mieti, elän vaan ja sehän on kulttuuria.
En nöyristele vierasmaalaisille. Samanlaisia ihmisiä hekin ovat.
Jos ei ole yhteistä kieltä moni vetäytyy pois kun kummunikointi ei toimi. Ei kaikki muunmaalaiset puhu englantia vaikka kaikkien ulkomaalaisten kanssa yritetään keskustelu avata englannin kielellä.
En yritä tarjota sitä lontoota ekaksi.
Ensin yritän arvioida kansallisuutta ja jos epäilen ko. henkilön kuuluvan kielialueeseen jota osaan hiukkaakaan niin teen sillä avauksen.
Ko. henkilö saattaa itse avata vuorovakutuksen enkuksi mutta vieraana sen tunnistaa ja taas yritän paikallistaa kysyjän kielen.
Usein tosin käy niin, että jatko tapahtuu enkuksi mutta olenpahan yrittänyt.
Muut kuin englantilaiset ovat otettuja jos yrittää kommunikoida heidän omalla kielellään vaikka se sitten täytyisikin vaihtaa.
Sain tämän linkin esikoiselta facebookin kautta koska olin häneen yhteydessä ristiriitani kanssa.
Lukekaa huolella ; ) ja nauttikaa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288669543545.html
Ei tollaselle kannata lotkauttaa, typerä linkki
Ihan oikeesti, aika kärjistetty ja sensaatiota hakeva blogiartikkeli. Luin sen ja tuollainen asioiden vastakkainasettelu ei kyllä auta pätkääkään, ei jos haluaa uudistaa koulujuhlien perinnettä eikä jos haluaa säilyttää kaikki ennallaan. Minulle tuli vähän sellainen tunne että olis taas pirren kirveellä töitä.
En mää lue tuollaisia "bulevadilehtien" kirjoituksia.
Hamara puoltako meinaat apulais kanslerille tarjota
Kattelin aamulla porukan mielipidettä suvivirrestä ja enemistö puoltaa sen säilytystä.
Miksi siis väkisin aiheutetaan turhaa suukopua?
Siin linkin lopussa oli kirjotettu äänekäs vähemistö ja hiljainen enemistö, hyvin sanottu.
Minusta artikkeli oli sarkastinen huumoria huipussa. Tykkään päätoimittaja Appelsiinin kirjoituksista voi kun joskus ylettyisi edes liki hänen tasolleen.
sarkasmia vai ivaako, mutta hyvin osuvaa.
Minäkin pistin mieleeni tuon viimeisen lauseen osuvuuden tähän päivään ja etenkin tälle ikää.
Sain vinkin jutusta en osta enkä lue kyseistä lehteä. Päätoimittaja Appelsin on teräväkynäinen nainen.
Koululaisen kirjoitus mielestäni, ei ammattilaisen missään tapauksessa.
Onpa rimasi alhaalla jos tuo teräväkynäistä.
Sovitaan niin. Mielestäni hän on älykäs ja teräväkynäinen.
Hän on myös tämän palstan eniten siteeratun lehden päätoimittaja.
paloma--Nousetko joka aamu kiittämään tekijääsi siitä että olet saanut syntyä Suomessa ja että se on kuin lottovoitto?//
on se 4 varanumero..ja osa suomalaista kulttuuria on suvivirsi,,toukokuussa laulettuna ,,kesä edessä riemuineen..
Samaa mieltä oli Pirrekin ja muutama muukin joten ei kantsi hyökätä yhtä vastaan.
Minä herään joka aamu kiitollisena siitä että elän. Olen tietenkin tietoinen siitä että oli parempi syntyä Suomessa kuin tyttölapsena jossain Bangladeshin köyhälistökujalla. Minulla ei ole mitään todistusta siitä oliko parempi syntyä Suomessa kuin esim. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa tai missä tahansa Pohjois tai Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa tai Uudessa Seelannissa.
Mikään ei ole niin niin naurettavaa kuin sovinistinen bullshit tai etnosentrinen vouhottaminen. Olen ylpeä suomalaisuudestani mutta annan arvon myös muille.
Suvivirsi on samanlainen osa suomalaista kuin ruotsalaistakin kulttuuria (täällä lauletaan myös suvivirsi koulun päättäjäisissä ja sama vouhotus)
Välillä tuntuu, ettei suomalaisuudesta ole jäljellä kuin Suomen kieli. Niin innokkaasti ollaan ottamassa mallia ja vaikutteita muualta, Amerikasta ja Ruosista ensi sijassa. Suomen kielikin on köyhtynyt, muuttunut huolimattomaksi, saanut outoja väännöksiä muista kielistä..
Pyhä kolmiyhteys: koti, kirkko ja isänmaa eivät kelpaa enää kuin pilkan kohteeksi. Jos niiden perään haikailet, sinut osoitetaan Impivaaraan.
Kun viimeinenkin veteraani haudataan multiin, meiltä häviää konkreettinen muistutus siitä, että joillekuille isänmaa oli arvo, jonka vuoksi oli valmis antamaan henkensä.
Nyt kysytään "mitä maani tekee minun hyväkseni" , eikä "mitä minä teen maani hyväksi" (John F Kennedy).
Isänmaata myydään surutta eniten tarjoavalle, jopa naapurille, joka meiltä maata ryösti. Omaamme emme saa edes rahalla takaisin.
"Globaalit markkinat" sanelevat, mihin tahtiin marssitaan, mistä revitään isoimmat voitot. Alkuvoimainen, lannistumaton korpikansa yrittää nyt rakentaa "kansainvälistä identeettiä" säikkyen ja noyristellen tänne tulevien ja muualla asuvien edessä.
Osa on tietysti jo löytänytkin identiteetin maailmankansalaisena. Hänellä on siivet, mutta ei juuria... Hän menee sinne, missä eniten maksetaan, missä ura lähtee nousuun tai missä on extremeä tarjolla... Vai olenko käsittänyt asiat täysin väärin ?
Hieno kirjoitus Dementer olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Koti, uskonto (kirkko) ja isänmaa. Se on siinä sievässä paketissa vaalenapunaisella nauhalla yhteen sidottuna, sydämessäni.
Enkä vouhkaa en ole paniikissa kuten bessie epäili tuon vain julki huoleni kotimaastamme, kulttuuristamme ja perinteisistä tavoistamme.
Minusta Suomessa on erityisen hienoa että täältä on halutessaan mahdollisuus lähteä, ulkomaille opiskelemaan tai työhön tai ihan muuten vaan haahuilemaan, kauheaa jos elettäisiin jossain suljetussa valtiossa, ja diktatuurin alla...me olemme vapaita suomalaisia.
Maailman kansalaisia en omasta lähipiiristäni tunne kuin ehkä yhden ja mutta uskon ettei hänkään ole juureton, kyllä hän tuntee että juuria on jopa isänsä entisessä kotimaassa ja omassa entisessä kotimaassaan, nyt juuret ovat vankasti uudessa omassa kotimaassaan Ranskassa.
Ja Pohjois-Karjalaisiakin juureksia on, joka kerran kun vanhemmat käyvät täällä Suomessa, hän tilaa heitä myöten karjalanpiirakoita :)
Niin. korppis. Kun muutos tulee hitaasti, pienin askelin, sitä ei välttämättä edes huomaa. Ja ellei tunnista ja näe oman kulttuurin omaleimaisuutta, sitä ei tietenkään voi puolustaa.
Paljon puhuttu "heikko kansallinen itsetunto" tekee meille jatkuvasti hallaa ja eräs sen ilmenemismuoto on mielestäni juuri tuo omasta perinteestä luopuminen vieraan vähemmistön painostuksesta tai ihan demonstraatiomielessä. Meitä on hyvä kiristää sellaisilla hämärillä käsitteillä kuin "yhdenvertaisuus", "valtion neutraliteetti" - siis uskonasioissa.
Mitä meille jää, jos kaikki instituutiot - koti, kirkko ja isänmaa - rapautuvat ja menettävät merkityksensä ? Jokin epämääräinen, vellova "kansanvälisyyskö"
meitä sitten sitoo yhteen, luo pohjan vahvalle identiteetille ? En jaksa uskoa,
mutta toivottavasti olen väärässä.
.
Niin, Pirre* kai näissä meidän omissa kokemuksissa on aina kyse siitä, miten asioita tulkitaan. Ja tulkitsija taas määritellään mielipiteensä mukaan "edistykselliseksi" tai "taantumukselliseksi"..))
Mikä vieras vähemmistö sinua on painostanut ja miten, Demeter?
Kuinka voit pitää yhdenvertaisuutta hämäränä käsitteenä?! Ja miten sinua voi "kiristää"?!
Koti, kirkko ja isänmaa eivät menetä merkitystään, ellet itse anna niin tapahtua.
Muillehan kukaan ei voi sanella mitä asioita heidän olisi syytä pitää missäkin arvossa.
Kukaan ei kai tosissaan usko, että Suomeen tulijat tulisivat tänne kulttuuriamme, uskontojamme, perinteitämme ja tapojamme kyseenalaistamaan ja että pyrkimyksenään olisi ne muuttaa. Sehän on niin, että monetkin tulevat Suomeen juuri siksi kun Suomi on sellainen kuin on.
Jos jotenkin huonompaan suuntaan olemme menneet, niin siitä saamme kiittää vain itseämme, ei meiltä kukaan sivullinen pysty (eikä tietenkään halua) viemään arvojamme, historiaamme, kulttuuriamme tai myyttejämme.
Vastaan sulle Pirre*, koska toisille en tohdi.
Kuinka minä en ole huomannut, että Suomalaiset perinteet olisivat kadoksissa?
Itse olen sinnikkäästi pitänyt perinteenä Karjalanpaistia, piirakoita munavoin kanssa tai ilman. Kirkkohäät oli meillä ja lapseni on kastettu.
No, siinä lipsuin, että lapseni kävivät ruotsinkielisen koulun, olivat vaihto-oppilaina ulkomailla ja paljon reissasimme myös heidän kanssa ulkomailla, kunnes he omatoimisesti menivät sinne ja toinen jäikin asumaan...en kerrokkaan minne, mutta ei Hollantiin, eikä Ruotsiin.
Tänään olin taas kerran pyykin silityksessä toisen lapseni luona ja siellä piti 9-v tyttö minulle "koulua", koska "sairasti" kotona. Oli siinä sitten ympäristöoppia ja linnuista oppitunti.
Voi tätä nykyaikaa! Tytöllä oli kirja ja vieressä "joku laite" , jolla hän sai ko. linnunäänen kuulumaan? Siitähän sukeutui keskustelu minulle ja tyttärelleni, mitä meillä oli ennen?
Kaikkihan sen tiedätte, mitä silloin oli? Siis ei mitään tuollaisia. Virsiä molemmat veisattiin koulussa.
Suvivirsi kaikuu lastenlapsienkin koulussa, vaikka lapset ei ole kastettu ja kirkkoon siis ei kuulu kumpikaan vanhemmista.
Mutta Karjalanpaistia laitamme, piirakoita paistamme (siis minä), koska nuo "laiskat" ostaa niitä kaupan kopioita.
Tämä 9-v tyttö käy kanteleen soittotunneilla ja teatterikoulussa, kun taas 7-v poika on innokas jääkiekkoilija.
Kovin paljon eriävät mielipiteet, missä kukin asuu ja mitä on kokenut lähiympäristössään.
ps. nähtäiskö kesällä?
Sinne palajan.
hei, anteeksi en huomannut kommenttiasi, mutta olipa kiva kun kirjoitit, - tuntematon ystävä :)
Joo, kyllä karjalanpiirakoita tehään ihan ite, ja pyörösiä eli kukkosia, sekä erilaisia kukkoja, pitäähän niitä ruokakulttuur perinteitä pitää yllä :)
Olen suunnitellut, nyt kun minulla on taas leivinuuni, että pidän tyttärilleni intensiivikurssin karjalanpiirakoiden paistossa, sekä ruisleivän teosta, ovat kyllä joskus aikaa sitten kyselleetkin kurssitusta, mutta silloin kun oli perhehoitajana en ehtinyt mutta nyt on tätä armasta aikaa, kun vaan tyttäret saavat aikatauluunsa jutun sopimaan.
Nauratti kun viimeksi pistäysin poikamme luona, he olivat naisystävänsä kanssa tehä vilauttaneet karjalanpiirakoita, porkkanariisi- ja riisi täytteellä ja hyviä olivat, poikamme oli ajellut so. kaulinnut jopa kaksi kuorta päälekkäin käsipelissä, näin touhusta videon eli totta oli :)), tyttöystävänään on pohjalaanen nainen, eikä lie tehny koskaan ennen piirakoita, mutta mallikkaitakin olivat :)
Veljeni tekee myös aina jouluksi piirakoita, vaikkei ole mikään leipuri eikä mamis muutenkaan, mutta ei joulu tule kuulemma ilman. No nyt tuli turhan pitkä sepustus, sorry.
Vielä tuosta kulttuuri perinöstä, ehkä jokaisella on omanlaisensa, ja lähtökohdistaan peräisin olevat kulttuurikin perinteet, mutta ei miulla ainakaan kanteletta, eikä kalevalaa, mutta kai ne suomalaisuudeksi muualla mielletään, jossain kylttyripiireissä.
Me olemme kuulemma joittenkin ulkolaisten mukaan pidättyväisiä, mutta tultuamme tutuiksi olemme lämpimiä ja vieraanvaraisia ja se riittäköön - miulle muihin arvioista.
p.s. tervetuloa vaan ...
En päässyt vastaamaan aikaisemmin (bessie).
Minua itseäni ei ole painostettu eikä kiristetty, koska en ole työelämässä. Ei tarvitse varoa sanojaan, eikä miettiä onko oma asenne linjassa suositusten ja hyväksytyn käytännön kanssa - siis suhteessa maahanmuuttajiin.
Minäkään en usko, että meille tulevien vieraitten tavoite olisi pyrkiä muuttamaan meidän kulttuuriamme. Tänne tullessaan he kai tahtovat säilyttää omansa ja ristiriidat tulevat niistä erivapauksista, joita tuo säilytystahto aiheuttaa.
Minun on vaikeata ymmärtää, miten "yhtenvertaisuutta" toteutetaan uskomusten kohdalla. Lain edessä voidaan tietenkin olla yhdenvertaisia, mutta ymmärtääkseni kiistaa tulee uskomusten/uskontojen sisällöstä.
Yhden ihmisen mielipide tai vakaumus ei pidä instituutioita yllä. Arvoina ne voi pitää omassa mikromaailmassaan, mutta yhteisyyden luojana ja jatkuvuuden takeena ne on menetetty silloin kun ne muuttuvat harvain harrasteeksi.
Aika hätkähdyttävää tekstiä minusta, Demeter
Työelämässä en ole joutunut painostetuksi tai kiristetyksi, ellei nyt sitä lasketa että työnantaja vaatii töitä tekemään palkkani eteen.
Työpaikoilla on sääntönsä koskien käyttäytymistä. Useimmille ne tietenkin ovat itsestäänselvyyksiä, mutta moni työnantaja silti opastaa aikuisia ihmisiä käyttäytymään. Harvemmin olen näissä opastuksissa kuullut tai lukenut maahanmuuttajiin suhtautumista erikseen painotettavan. Viimeisin kerta jokunen vuosi sitten, kun esimies esitti muutamalle työntekijälle toivomuksen että hoitaisivat äänekkäät keskustelut eestiläisten viemistä työpaikoista työajan ja -paikan ulkopuolella.
Yksikään maahanmuuttaja ei voi elää täysin oman kulttuurinsa mukaisesti Suomessa, eikä varmaan sitä yritäkään kunhan ensin pääsee perille asioista ja aikanaan tulee hyväksytyksi suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Ristiriitoja tulee kantaväestönkin kesken, mitä väliä, yritetään ratkaista ne. "Erivapauksia" ei kenelläkään ole, meillä on sama laki kaikille.
Niin, ollaan lain edessä yhdenvertaisia, mitä muuta oikein odotat? Emmehän me kaikki samanlaisia ole. Vielä kun ymmärtäisin, miten tavallisessa kanssakäymisessä voisi tulla "kiistaa" uskomusten/uskontojen sisällöstä ja jos tuleekin niin taas: mitä väliä?!
Heikoissa kantimissa on instituutio jonka säilyttämisestä yhteisössä juuri kukaan ole kiinnostunut? Kehittyköön tai lakatkoon olemasta. Instituutiot ovat meidän itse luomiamme järjestelmiä eivätkä ne voi säilyä muuttumattomina, kukaan ei sellaista haluaisi edes. Uskonnollisia instituutioita (joita taidat lähinnä tarkoittaa?) mahtuu maahan, oleellista on - myös yhteisyyden kannalta - että kaikkien toimintaa säätelee valtion lait ja säädökset.
Kansallista yhteenkuuluvuutta ei saavuteta jakamalla kansa ryhmiin ja laittamalla ne arvojärjestykseen.
Elämme demokraattisessa oikeusvaltiossa, jossa valtaväestö suurimmaksi osaksi maallistuneita kristittyjä, taustaoletuksena ja osana kulttuuriamme evankelisluterilaisuus.
Mikään näistä ei ole vaarassa kadota. Voimakas näkyvä ja kuuluva uskonnollisuus joutaakin olla vain harvain harraste, eikä meidän tule hyväksyä ihan kaikkea, kuten emme teekään.
Maahamme on juuri nyt tullut saarnamatkalle muslimisaarnaaja, jonka yksi puhdistusteema on kuolemantuomio homoseksuaaleille.
Onko hyväksyttävä, että saarnaaja on päästetty Suomeen?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288671416183.html?pos=ok-trm-uuti
Tässä käännynnäinen kääntäjä.
En tunne miestä.
Ilmeisesti se on hyväksyttävä, kun kerran on päästetty. Kaipa meidän omat viranomaisemme tietävät mitä tekevät.
Mahtaneeko tuo suuria kuulijajoukkoja saada liikkeelle, epäilen suuresti.
Jos jollakin yhteisöllä on pallo niin hukassa, että tarvitsevat hengellistä opastusta joltain rahastavalta tuon tyylin matkasaarnaajalta, niin ilmeisesti hänen saarnansa tulevat todelliseen tarpeeseen.
Voipihan siinä käydä niinkin hyvin, että jokunen lähtee seuraamaan idoliaan.
Kuolemanrangaistusta takuulla eivät saa Suomeen, mutta jos vaikka jonkun sitä toivovan saarnaaja saisi vedettyä perässään sinne missä sellainen on niin tervemenoa vaan. Iraniin vaikka, eikös siellä nosturilla nostaen kuoliaaksi kuristaen rangaista homoseksuaaleja.
Eiköhän se ollut ihan hyvä veto päästää tämä saarnaaja Suomeen.
"Harvemmin olen näissä opastuksissa kuullut tai lukenut maahanmuuttajiin suhtautumista erikseen painotettavan." (bessie).
Vierastyövoiman perehdytys työtehtäviin ei mielestäni suju ilman noita painotuksia.
Jo puutteellinen kielitaito edellyttää usein erityisjärjestelyjä ja erityisasemaa ainakin hoitotyössä. Samoin muslimitaustaisten hoitajien rajoittunut osallistuminen miespuolisten asiakkaiden hoitoon. Puhun hoitotyöstä, koska sitä tunnen parhaiten. Tai no, koulutyössä taitaa olla aika paljon samanlaista problematiikkaa: joudutaan suuntaamaan voimavaroja vieraskielisten lasten opetukseen omien kustannuksella.
Eiväthän nämä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia ole ja vierastyövoimalla saattaa hoitotyössä olla sellaisia ominaisuuksia, joita taas meiltä puuttuu, mutta kiireen keskellä ja tehokkuusajattelun aikakaudella niille ei välttämättä ole käyttöä.
Keskusteluun tuli nyt vähän ikävästi sivujuonne, maahanmuutto.
Kuten aikaisemmin sanoin, se ei mielestäni näkyvästi uhkaa meidän kansallista identiteettiämme, mutta esim. sananvapauttamme se on jo kaventanut.
Taviksen kohdalla sillä nyt ei ole merkitystä, mutta sensuuri koskee nähdäkseni myös vaikutusvaltaisia kansalaisia. Enkä nyt tarkoita persuja vaan niitä, jotka haluavat muistuttaa ilmiselvistä tosiasioista kuten maahanmuuton kustannuksista, kotouttamisen vaikeuksista, voimavarojen niukkuudesta.
Kirjoitat tuolla edempänä näin:
"Suomalaisen kanssa ei tarvitse arvailla mitä hän tarkoittaa, koska hän puhuu asiat suoraan ja on luotettava."
Tuosta olen samaa mieltä. Mutta jos meitä sensuroidaan, meitä kielletään sanomasta asioita niinkuin me ne näemme, niin olemmeko me enää luotettavia vai väärennämmekä me itsemme ? Yleinen mielipide on vahva vaikuttaja ja totta kai jokainen on mieluummin "edistyksellinen" kuin "taantumuksellinen"...
Muilta osin en osaa ottaa kantaa kirjoitukseesi. Toivottavasti tulevaisuus on noin selkeä ja hallittavissa, eikä suomalainen identiteetti ole uhattuna ja jos on se ei sitten ole säilyttämisen väärti.
Suomenkielestä olen huolissani, kai täällä kaikki puhuu Eglantia jo sadanvuoden päästä. Meillä on myös hieno Kalevala, antaako kukaan sille arvoa. Ulkomailla sitä arvostetaan, luetaanko kouluissa. Kantele ja kansantanssit. Kirjallisuus ja koko
Suomalainen yhteiskunta, taide. Vaikea eritellä kun elää perinteen ja kulttuurin keskellä kaikenaikaa. Parempi sanoakin että kaikki mikä kuuluu suomalaisuuteen.
"Vaikea eritellä, kun elää perinteen ja kulttuurin keskellä kaikenaikaa"
(Suomalaisuus).
Niin, elämmekö me sen keskellä ? Kuten itsekin sanot, Kalevala saattaa olla tuiki tuntematon nykysukupolvella kuten muukin perinne. Tekohengitystä tai pakkopullaa tarjotaan niiden osalta kouluissa- ymmärtääkseni - ja muualta tullut
kiehtoo enemmän, oma korkeintaan silloin kun se on tunnustettu muualla...
Tää ketju on herättänyt paljon ajatuksia mutta en saa niitä oikein kiteytettyä ilmaisukelpoiseen muotoon. Oikeestaan mulle on tullut mieleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Teema on aivan liian laaja ja mahdoton keskustelunaiheena, paitsi ottaen palasen kerrallaan.
Ensinnäkin, Pirre ja Korppis miettivät perheen, kodin ja isänmaan asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa, puhuivat käsitteiden päivittämisestä ja Korppis totesi että sidottuna kauniiseen vaaleanpunaiseen pakettiin ja nauhalla somasti sidottuna tämä vuosisadan alun yhteiskunnallinen normi kelpaisi nykypolvellekin melkein silleen koskemattomana, mitä nyt vähän päivitettynä. Asialla ei sinänänsä ole mitään kulttuurin, perinteiden ja traditioden kanssa tekemistä, vaan liittyy ideahistorialliseen ja poliittiseen kehitykseen meillä ja muualla.
Yhteiskunta muuttuu ja jos me emme muutu sen mukana "päivitä" itseämme jäämme kyllä paitsioon ja meistä tulee pikkuhiljaa niitä vihaisia vanhuksia jotka ovat "kuolleet hitaasti" viimeiset kolmekymmentä vuotta elämässään. Mikään ei enää tyydytä, koska kukaan ei enää käyttäydy tai toimi tai ajattele meidän mielemme ja ajatuksiemme mukaan. Kenessä on vika? Yhteiskunnassa? Nuoremmassa polvessa? Maahanmuuttajissa? Vai meissä itsessämme?
Demeter ja monet muutkin ovat huolestuneet suomalaisuudesta ja sen säilymisestä tai pikemminkin, katoamisesta. Minä en ole huolissani enkä usko suomenkielen katoavan minnekään: kielemme ja kulttuurimme on elinvoimaista, mutta sekin muuttuu koko ajan ja termejäkin on välillä tarkistettava. Mitä on suomalaisuus? Kannelta ja Kalevalaa? Kansantansseja ja kansallisromantiikkaa? Sijamuotoja ja kalakukkoa? Sibeliusta ja hard rock hallelujaa? Minkä sinä koet suomalaisuudeksi ei tarvitse välttämättä olla sama kuin naapurisi mielikuva siitä.
Suren kanssanne Muumin myyntiä japanilaisille, Nokian myyntiä Microsoftille ja balaikkaa Saimaan rannoilla. Rahalla ei ole kansallisuutta, ei perinnettä, ei identiteettiä. Sama kehitys ympäri maailmaa ja sitä on jatkunut jo pitkään. Massatiedoitusvälineet, seitsemäs taide ja muotiteollisuus (vaatteet, kosmetiikka jne) ovat kasvattaneet meitä "kansainvälisyyteen" jo vuosisadan verran. Kalevalan aikoihin ei ole enää paluuta.
Tarja käytti joku vuosi sitten pressana ollessaan kaunista kalevalaan viittaavaa pukua itsenäisyypäivän vastaanotolla, joten ei se kalevala ihan kuollutta ole. Kalevalasta on aina ja tullaan tulevaisuudessakin ammentamaan ideoita taiteisiin mm. pukusuunnitteluihin ja sisutustavaroihin yms.
Onhan inkakulttuurikin aika ajoin nuorten muodissa in.
Taloyhtiömme vanhemmat naiset eivät käytä internettiä, eivät päivitä tietojaan joten he ovat jääneet tasolle jota ei voi enää päivittää. Heille taloyhtiön pihapiiri riittää ja sen sisällä keskenäinen kinastelu jonninjoutavista.
Eihän maahanmuuttajissa vikaa ole, ei nykynuorissa, ei yhteiskunnassa vaan tyhjänpäiväisissä suomalaisissa paapojissa ja hössöttäjissä.
Tänä iltana tulee Tv2:ta ohjelma Työsuhdehuivi. Miten työnantajat suhtautuvat uskonnnollisiin päähineisiin. Nora saa työhuivin Helsingin kaupungilta.
Miksi minua alkoi taas mättämään.
Joko joutui armas aika ja suvi suloinen.....
Paloma, en muistaakseni maininnut isänmaata :), mutta selvennän mitä tarkoitan perheellä ja kodin tärkeydellä, ajattelen aina lapsia kun puhun perheestä, kuinka luomalla heille turvallinen koti luodaan pohja ja perusta heidän tulevalle elämälleen, samalla perheen hyvinvointi hyödyttää myös yhteiskuntaa, ehkä näistä lapsista tulee (enemmistöstä) kunnollisia yhteiskuntaa kohtaan velvoitteensa hoitavia kansalaisia, - voit pitää minua naiivina mutta ei se mitään :)
p.s. en edes lukenut kommenttiasi loppuun, kun täytyi ruveta vastaamaan, mutta luen sen kunhan saan tehtyä jotain sapuskaa - olen lisäksi mahdottoman kevät köhän kourissa, ja buranan voimalla tässä näpytellään :(
"Yhteiskunta muuttuu ja jos me emme muutu sen mukana "päivitä" itseämme jäämme kyllä paitsioon ja meistä tulee pikkuhiljaa niitä vihaisia vanhuksia jotka ovat "kuolleet hitaasti" viimeiset kolmekymmentä vuotta elämässään. Mikään ei enää tyydytä, koska kukaan ei enää käyttäydy tai toimi tai ajattele meidän mielemme ja ajatuksiemme mukaan. Kenessä on vika? Yhteiskunnassa? Nuoremmassa polvessa? Maahanmuuttajissa? Vai meissä itsessämme?"
kirjoiti Paloma.
Heh, minä ilmoittaudun paitsioon jääneeksi..)) Elän marginaaleissa vapaaehtoisesti, mutta olen mielestäni aina ollut kiinnostunut, ympäröivästä maailmasta, vaikka valtavirtaan nähden olen hyvin kriittinen. Maailman nykytila ei vakuuta siitä, että valtavirta olisi tehnyt oikeita valintoja.
"Vika" omaan kriittisyyteen ja tiettyyn epäviihtyvyyteen tässä ajassa on tietysti minussa. Silti en pidä itseäni "hitaasi kuolevana". "Kehityksen jarruna" minut on kyllä usein nähty.
En mielestäni takerru kouristuksenomaisesti menneeseen, mutta haluan säilyttää siitä sen, mikä hyvää on - jos nyt sitten pystyn sitä arvioimaan.
Toinen kirjoittaja toi toisessa ketjussa esiin kiireen. Minusta tuntuu, että meillä on vimmattu kiire päästä irti kaikesta, mikä mielestämme on vanhakantaista, mikä pohjaa omaan perinteeseemme.
Mutta kuten sanoit, aihe on laaja ja vaikeasti hahmotettavissa, mutta ehdottomasti keskustelun väärti. Oma ohjelmani pakkaa nyt vain painaa ankarasti päälle, mutta jos keskustelu jatkuu, seuraan mielenkiinnolla....
Hehe....mä rakastan etnovaatteita ja mulla on viikinkiajan naisten kaapu eli särkki tehty karkeesta villakankaasta käsinommeltuna...ja kalevalakoruja jne. vähemmän inkaaa kuitenkin.
Viimeisin etnoasuni on Lapista ostettu millamagian poroaiheinen kesäponcho, punainen ja mustahapsuinen. Olen ainakin yhtä hyvä kuin tarja etsimään inspiraatiota menneisyydestä ja luonnonkansojen vaatetuksesta ;) Gudrun Sjödenin katalogit ulee kotiin vaikka yleensä en osta kuin reppuja tai satunnaisesti jonkun leningin.
No joo, pirre, mä niputin sua korppiksen kanssa hieman tän yhteiskunnallisen osateeman puitteissa, sorry ;)
Olen kanssasi aivan samaa mieltä perheen merkityksestä yhteiskunnan perusyksikkönä ja lasten ainoana turvallisena kasvuympäristönä.
Paranemisia! Onko allergiaa?
Rakastan perinteitä ja rakennan mielelläni kaiken elämiseni vuodenaikojen ja perinteiden ja traditioiden turvalliseen kehikkoon.
Kiire on nuorten juttu antaa heidän päästä eroon kaikesta muutaman vuoden päästä he tonkivat uudelleen vanhoja morsiuskirstuja ja amerikanarkkuja ja etsivät inspiraatiota menneiltä sukupolvilta. Samoin teimme me, kuuskytluvulla ja sama tulee toistumaan lastenlapsiemme kohdalla. Maailmanmenon syklisyyttä ei pääse pakoon.
Vanhemmanväen kuuluukin pysyä paikallaan, he ovat jo liikahtaneet oman matkansa, nuorten vuoro mennä eteenpäin kunnes vuorostaan hidastavat ja
pysäköivät turvalliseen poukamaan, nauttimaan aikaansaannoksistaan, rannalta katsomaan virranviemiä ohikiitäviä. Jatkaakseen pienin erin varovasti jonkinmatkaa.
Viimein jättävät leikin nuoremmille. Kaikkensa antaneena jokainen.
Vanha ihminen on entinen nuori, kannattaa muistaa, joskus tuntuu että vanhoista
puhutaan kun eivät olisi nuoruutta nähneetkään. Mehän tiedämme kaiken nuoruudesta.
Iltapäivää Kauniista Korvesta@
Kyllä minä nyt mieleni pahoitin kun Korpikirjailijan asiaketju on pois vai ruvettiinko siinä tosi hommiin ja tappelemaan. No, ei voi mitään kun ei äly riitä keskustelemaan asioista kuin asioista niin ei riitä.
Istuimme tosi upeassa auringon paisteessa mökin laiturilla. Kysyin Petzeltä "Mitä on mielestäsi suomalaista perinnettä?" Hän vastasi: Ruisleipä, sauna, ja pontikka pullo piilossa kellarin komerossa tai liköripullo pöydän jalan takana lattialla, ei pöydällä.
Mikähän se sellainen ketju olisi ollut?
Minä en ole älynnyt noita suomalaisia pontikka- ja likööriperinteitä vaalia koskaan. Suomalainen uteliaisuus minuun on iskostunut...
Kuuukasss täällä olisi tapellut, kun sinäkin olit mökin laiturilla?
No, sitä minäkin taivastelen, miksi ketju on pois? Osaako kukaan vastata?
Suvivirsiketju vai mikä? Eikös tämä ketju korvaa sen?
Tässä ketjussa keskustellaan aivan muusta. Ketjun nimi oli, Tiedämme missä asut. Eilen palkittu journalistinen teko.
Ahaa, se. Harmittelin sitä myös, kun en ehtinyt ottaa sitä linkkiä talteen. Ei kai siinä mitään kummallisia näkynyt. Aika vähän siinä taisi vielä olla vastauksiakaan.
Ai niin, oli siinä joitakin, missä joku tykkäsi saavansa täällä vihakirjoituksia tai sellaista. En niitä niin lukenut, silmäilin vain, mutta se linkki... se kun meni.
Me tiedämme missä asut
korpikirjailija 26.3.2014 22:22
Ylen viha-projekti valittiin vuoden juornalistiseksi teoksi.
http://yle.fi/uutiset/me_tiedamme_missa_asut/6590408
Olin hyvin iloinen tämän ohjelman menestyksestä. Toivon sen antavan ajattelemisen aiheita.
Vai mitä?
Linkkin ja aloitus, en ymmärrä? Tiedän, että en myöskään saa vastausta, mutta elämä on. Kaikesta asioista ei saa keskustella. I understand.
Ok, nyt se on minulla tallessa.
Ei pilata hyvää asiaa eikä jatketa tuosta aiheesta tässä ketjussa.
Yksi selitys jonka ajattelin olevan poiston syy löytyi videolta. korpikirjailija halutaan vaientaa.
@korpikirjailija
Mitä enemmän tuollaiset sairaat uhkailijat saavat näkyvyyttä, sitä enemmän se hivelee heidän narsistista luonnettaan.
Pelottavaahan tuollainen on, mutta parempi olisi tehdä ohjelma, jossa kerrottaisiin suoraan, että nämä uhkailijat otetaan selville ja heille langetetaan isot sakot uhkailusta ja selkeästi mielenvikaisina tavoitettaessa toimitetaan vaarallisina henkilöinä mielisairaalaan pakkohoitoon määrittelemättömäksi ajaksi!!!!!!!!!
Pitäisi laittaa lakialoite uhkailijoiden pakkohoitoon saattamisesta.
Kyllä suomalainen kulttuuri ja perinne on jokaisen tiedossa puhumattakin.
Ei se niin varmaa ole. Jos joku on esim. ollut monta kuukautta Hollannissa tai jossain, niin saattaa se vanhalla ihmisellä unohtua.
----:))(
Minkalaisen mielentilan saat räkyttämisestä? Kerro mitä se suomalainen kulttuuri ja perinne on. Näyttää, että se on sinullekin hakusessa kun vain tyhjää houraat.
Sama pätee nimimerkki paras sitä on kysvän kohdalla.
Kannattaako aina ja jatkuvasti vastata samalla mitalla?
Ymmärrät varmaan, he tarvitsevat huomiota. He ovat arkoja suomalaisia. He eivät tervehdi, eivät katso silmiin he kääntävät katseen maahan kun heitä tapaa kaduilla. He kuikkaavat nurkan takaa perää ja mutisevat itsekseen.
Suomalaisuuden eräs tuntomerkki.
En ymmärrä. Sinulla taitaa suomalaisuus olla hukassa.
Kärsitkö alemmuudentunnosta, koska olet suomalainen.
Minä en, enkä näe sitä muissakaan.
Minä olen ylpeä suomalaisuudestani.
Kuka meitä kunnioittaa, jos itse itsestämme teemme porrasmattoja?
Olen hyvin ylpeä suomalaisuudestani, mutta en ole suomalaisuuden prototyyppi.
Kuka meistä on, ei kukaan.
Mitä siinä on erikoista? Jokainen on yksilö, minä ainakin, en ole tasapää.
Suomalaisist kuten muistakin kansalaisuuksista on tehty prototyyppimallitus, joten kyllä niitä perussuomalaisia on.
Olen omien teitteni valtias, ja nyt lähden taas kerran sinne vaeltelemaan. :))
Onhan toki Timon kannattajia, joihin minä en kuulu.
Mistähän saisi tietoa tästä prototyyppimallituksesta?
Hyvänä esimerkkinä eri kansalaisuuksien käyttäytymisessä eri tilanteissa käyvät Suomi, Ruotsi, Venäjä, Usa, Saksa vitsit.
Elefantti oli torilla. Saksalainen katseli ja ajatteli, tuosta saisi vetonaulan sirkukseen. Usalainen mietti paljonkohan tuosta saisi rahaa jos lihoiksi laittaisi. Suomalainen ajatteli mitähän tuo minusta jattelee.
Tai
Ihmisyöjä oli saanut viidakossa kiinni kaksi ulkomaalaista turistia, suomalaisen ja ruotsalaisen. Pata oli kuumana ja keittäminen alkoi. Ensiksi ihmissyöjä aloitti keittämään ruotsalaista. Kolmen päivän keittämisen jälkeen ihmisyöjä maistoi keitostaan.
-Hyi helvetti, tämä maistuu aivan paskalta.
Hän jätti ruotsalaisen syömättä ja laittoin suomalaisen uuteen pataan kiehumaan kolmeksi päiväksi. Kolme päivää oli kulunut, kun kannen alta kuului koputus:
-Hei, onko sulla lainata vihtaa mulle
Onpas sinulla kummallinen käsitys suomalaisista, Korppis
Silmiin katsominen tervehdittäessä nimenomaan kuuluu suomalaisten tapoihin. Kaupungeissa ja isommissa taajamissa ei ole tapana tervehtiä vieraita, mutta muiden huomioon ottaminen kuuluu suomalaisiin tapoihin.
Ymmärrätkö kuinka omituiselta vaikutat, kun aina ja aina yrität vakuutella täällä, että suomalaiset ovat arkoja ja alemmuuskompleksisia ja nyt vielä tuollainenkin älyttömyys, että "He kuikkaavat nurkan takaa perää ja mutisevat itsekseen." !
Kuten epäilemättä hyvin tiedätkin, tämän palstan perusteella ei voi muodostaa lähellekään oikean suuntaista käsitystä suomalaisista.
Meillä kuitenkin on joitakin suomalaisille ominaisia piirteitä, mutta edes osaa niistä ei pidä tulkita arkuudeksi tai alemmuuskompleksiksi yleistävällä tavalla. Joskus voi siitä jonkun ihmisen kohdalla olla kysymys, mutta useimmiten kyseessä on käyttäytyminen tavalla joka 'kuuluu kulttuuriimme'.
Itsekeskeisiä ja huomion kipeitä ettekö-tyhmät-näe-ainutlaatuisuuttani ihmisiä ja kaikenlaisia estottomia rääkypellejä riittää silti meilläkin, olisivatko peräti lisääntymässä.
Siis tämä prototyyppimallitus onkin sinun vitseistä luoma mallitus.
Ei prototyyppiluokitus ole keksimääni, kiitos kunniasta kuitenkin.
Löysin tälläisen kirjoituksen joten en ole ainoa joka tiedostaa mitä perotyyppi takoittaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/2992145
Me keskustelemme ja naamme erilaisia näkemyksiä suomalaisuudesta. Välttämättä kirjoittamani tyypitykset eivät miellytä lukijoita vaikk ainäkin olet varmasti kuullut näistä ulkomaalsiten tekemistä suomalaisuus analyyseistä.
Kuten kirjoitin olen ylpeä suomalaisuudestani, tosin minulle on usein ulkomailla sanottu, että minä en ole tyypillinen suomalainen ja tottahan olen kommenteista myös otettu sillä ne ovat pohjautuvat negatiivisiin kuviin suomalaisuudesta.
Olen ulospäinsuuntautunut ja ulkolaiset pitävät suomalaisia pidättyvinä sellaisina jotka eivät näytä tunteitaan avoimesti.
Minulta käy luontevasti poskisuudelmat ja Suomessa olen jopa saanut ihmisiä hämilleen moisesta iholle tunkeutumisesta.
Näppäimistöni tarvitsisi päivitystä. Eli ekarivillä jaamme ja ....vaikka sinäkin olet varmaan kuullut...jne
Kirjoitan vähän eri pohjalta kuin siltä että "miellyttävätkö kirjoittamasi tyypitykset" minua vai eivät. Sinänsä "tyypityksesi" ovat minulle aivan samantekeviä, kehut tai moitit suomalaisia, ei tunnu missään.
Kirjoitan koska olen eri mieltä. Suurin osa maailman ihmisistä ei tietenkään ajattele meistä suomalaisista yhtään mitään, mutta ne jotka Suomen ja suomalaiset tietävät eivät pidä meitä arkoina ja alemmuudentuntoisina. Millä järkiperusteella kukaan edes voisi niin meistä ajatella, rikkaan hyvinvointivaltion hyvin koulutetuista, keskenään tasa-arvoisista vapaista kansalaisista.
Meitä varmasti pidetään hiljaisina ja pidättyväisinä, mutta enemmänkin arvostavalla tavalla. Suomalaisen kanssa ei tarvitse arvailla mitä hän tarkoittaa, koska hän puhuu asiat suoraan ja on luotettava, eli sovitut asiat ja lupaukset eivät ole vain kohteliaisuuksia ja tyhjiä puheita.
Nämä kymmeniä vuosia jatkuneet hokemat ovat aika suurelta osin alkuperältään suomalaisia, sitä ollaan oltu niin fiksuja niin fiksuja että, kun ollaan käyty jo kerran seiväsmatkalla. Kelpaa sitten pilkata omassa yhteisössään arvostettua, ensireissullaan olevaa suomalaisittain käyttäytyvää maalaispariskuntaa, kun eivät edes tinkiä osanneet jne..
No nythän sä nolasit itsesi pahemman kerran laittamalla moisen linkin turvaksesi ja tueksesi tekstille.
Kysymyshän oli, että edellinen kirjoittaja kuvitteli minun keksineen prototyyppiajattelun joten laitoin linkin, että tokihan sitä on jo ennemmin käytetty. En siis ole sen oivalluksen kantaäiti ; )
Kysymys oli ja saimme tietää, että ammennat sivistyksesi supomi24:n sivuilta.
”bessie”, täällä ei ole suositeltavaa kehua suoraan kirjoittajaa – siispä en kehu sinua! – mutta voin ainakin kertoa, että ajatuksesi ovat kuin olisit ”vieraillut aivoissani” :D.
Olen kyllä ’syyllistynyt’ oman sukuni keskuudessa ”metsäläistämään” suomalaisuuteni - olen noitien sukua, meidän maassamme se on geeneissä :D - luontomme on muovannut meitä ja varjellut ’sivistyksen raaemmalta taakalta’… :D
(Suomen historiassa ei ole ollut paljon erilaisten kansallisuuksien ”läpikulkua” ja kulttuurien sekoittumista!)
Olen ammentanut sivistykseni maailmalta. Kaikkialla missä liikun liikun menneisyyden jalanjäljillä.
Sukelletaan minun kokemusmaailmaani.
Matkasimme Saamoksen saarelta Kreikasta laivalla Turkin puolelle Kusadasiin ja sieltä autolla Efesosen muinaiskaupunkiin.
Efesos antiikin ajan kreikkalainen kaupunki. Siellä sain kävellä apostoli Paavalin jalanjälkiä. Kaupunki on henkeäsalpaavan kaunis amfiteattereineen. Efesos sijaitsee Turkin länsirannikolla Kusadasin kaupungin lähellä.
Berliinissä on ehdoton kulttuurinähtävyys Bradenburgin portti. Berliinissä ammensin tietoa Saksan menneisyydestä.
Unkarin kierrokseni alkoi Budan puolelta ja vei Egerin vanhaan kaupunkiin ja siellä vanhoihin holvikellareihin maistamaan alueen viinejä. Sieltä matkani jatkui Kecskemétin kaupunkiin ja pustan kautta bestinpuolelle.
Mitä olisi elämä ilman Moskovan punaista toria ja Iivana Julman aikana rakennettua Pyhän Vasilin katedraalia.
Tunisian Soussessa lähdin seikkailemaan medinan sokkeloisille kauppakujille. Se kierros opetti, että ollaan vanhassa kauppiaiden kulttuuriympäristössä, jossa minullekin myytiin mukaan jotain jota en edes tarvinnut.
Edinburgin kuninkaallinen sotilas Tattoo on näkemisen ja kuulemisen arvoinen tapahtuma Edinburgin linnassa. Perinteet marssivat säkkipillien ja rumpujen säestämänä silmiesi eteen. Upea kokemus.
Pariisi, Loure ja Eifeltorni sekä kävelyhetket Seinen rannalla. Romantiikkaa ja historiaa.
Rakastan Tukholman vanhaa kaupunkia ja sen historian havinaa.
Riikan vanhassa kaupungissa on leppoisa meininki. Talot kuin satukirjasta.
Kun matkasin läpi Balttian maiden mieleeni jäi Jurmala ja sen kauniit hiekkarannat ja puutalot.
Taitaa olla, että hyvin moni käynyt Virossa ja tutustunut siellä perinnekkääseen mustanmäen toriin.
Kroatia olisi päivityksen tarpeessa. Kävin siellä Jugaslavian aikoihin. Mieleeni jäi Tito ja hänen nimensä korkealla kalliolla sekä kaunis Dubrovnikin kaupunki.
Norjan vuonot ja Ruotsin lappi, sinne mun mieleni kaipaa.
Hollannin olen kolunnut ristiin rastiin ja tiedän maan historiasta, perinteistä ja hollantilaisista kattavasti.
Hollannin, Belgian ja Saksan rajapyykillä lähellä Maastrichtia pystyy näkemään kaikkiin noihin kolmeen maahan.
Matka Belgiasta Luxenburgiin oli matka erilaisten elintasojen läpi. Luxenburgin herttuakunta edustaa omalla arvokkaalla tavalla EU:n pieninpiä maita.
Sivistävät seikkailuni jatkuvat.
Joskus vaikuttaa siltä, että sinun pitäisi jatkaa vielä paljon niitä sivistysmatkoja. Niitä sivistymättömiä reissajia on kyllä muitakin.
Sitten taas toisaalta tapaa niin hienoja sivistyneitä ihmisiä, jotka eivät ole matkustelleet paljonkaan.
"Mitä olisi elämä ilman Moskovan punaista toria..."
Monet kyllä elävät aivan rikasta elämää ilman sitäkin
Minä jatkan sivistäviä matkojani. Ensi viikolla Tampereelle ; ) Mitähän siellä on nykyään sellaista joka sivistäisi. Kävin nuorna tyttösenä konttoriopistoa Tampereella. Siellä opin kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä kirjoituskoneella sillä tietsikoita ei silloin vielä ollut..
Eihän siitä ollekaan kysymys, etteivätkö monet elä rikasta elämää ilman punaista toria, mutta kirjoitinkin sivistävistä opintomatkoistani historian havinaa.
Suurimmalla osalla suomalaisista taitaa olla voimakas suhde metsään, niin on minullakin. Metsäläisenä voisin hyvinkin 'markkinoida' itseäni, mutta ei siinä todellakaan olisi mitään alemmuudentuntoa tai 'väärää vaatimattomuutta', hyvä ettei päinvastoin.
Olen aina ajatellut, että tähän pohjoiseen maahan tulleiden ihmisten on täytynyt olla 'valioporukkaa'.
korppis
Kyllä sinun pitäisi tietää, mitä on Suomalainen kulttuuri? Kuinka voit olla noin syrjäytynyt siitä, vaikka asutkin siellä korvessa, koska olethan tunnetusti "maailamanmatkaaja", ja oletat, että toiset eivät ole koskaan käyneet missään?
Mielestäni usein käytät kirjoituksissasi halventavaa "olettamusta" noista naapureistasikin, että eivät "päivitä itseään"??
Sinä sentään "päivitit" itsesi, kertomalla liikaa perheestäsi, siis lapsistasi?
Eipä ollut kovinkaan kummoinen arvata, missä esikoinen on työssä ja heitin "hullun" arvauksen, että siellähän hän on??
Itse paljastit, että siellä on? Olin siis paljastanut jotain? Tietämättäni, mutta itse paljastit, että siellähän hän on?
Onko lisää näitä "sisäpiiri tietoja"
Sinä oletat, että minä oletan. Joo
Ja taas, laitetaan sanoja toisen suuhun.
"ja oletat, että toiset eivät ole koskaan käyneet missään".
Niinkö kenen kirjoitusta lainaus on?
Muuten ketkä toiset?
Laske "korppis" miinuspisteesi ja muistele, mitä olet kirjoitellut?
Jos haluan muistella menen arkistoon. Menepäs sinäkin sinne ja linkitä jotain kirjoituksesi tueksi.
Näit tuon kopioinnin, joten faktaa on riittävästi kehissä ja vastaahan vielä kysymykseeni ketkä toiset?
Minun lähipiiri matkustelee hyvinkin paljon ja usein, muista en osaa sanoa mitään.
Sinun piti oikein tulla kertomaan, jotta näkisin kuinka ahkerasti olet miinustellut.
No en sano mitään.
Naurettavaa, tallainen hömppä palsta josta arkisto, voi hitto sentään.tyhmyyden huippu
Oikea maailman matkailija ei tiedä suomi60 tai jos tietäisi ei täällä pyörisi, vaan olisi maailmalla
Maailman matkaajilla on kotipesä, jossa he viettävät aikansa kun eivät matkaile. Maailman matkaajat eivät ole ADHD-diagnosin omaavia vaan ihan tavan ihmisiä.
Kyllä suomalaisuus on veressä, vaan nyt on pitänyt vanhoilla päivillä opetella ruotsalaisuutta. Kokon poltto ja ilotulitus on vappuaattona juomia ruokaa, politiikka ja uskonasiat ovat kiellettyjä aiheita, sisäkenkiä pitää käyttää---ovat sitä parempaa joukkoa, no jaa kyllähän se hyvin menee, ehkä auttaa kokemus nuoruudessa kaupanalalta.
Olimme viime vuonna Suomessa ja näimme Suomenjuhannuksen viettoa.
Manut olivat hyviä kävelivät ohi ja toivottivat Hyvää Juhannusta vain he.
Kokemuksia oli myöskin suomalaisiin, aivan hyvällä tavalla.