Tämä on testi: Jaksatko lukea apulaisoikeuskanslerin 24.3. tekemän päätöksen tekstiin kokonaisuudessaan (http://www.okv.fi/media/uploads/ratkaisut/ratkaisut_2014/okv_230_1_2013.pdf)? Alla siitä ote.
“EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).
EIT on tulkintakäytännössään katsonut EIS:n 9 artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tämän mukaan valtion on muun muassa edistettävä julkisen järjestyksen, uskonnollisen harmonian ja suvaitsevuuden säilyttämistä erityisesti vastakkaisia näkemyksiä edustavien ryhmien välillä (esimerkiksi Lautsi and others -tapaus 18.3.2011 tai Leyla Sahin -tapaus 10.10.2005). Lautsi ym. tuomiossa EIT korosti sitä, että viittaukset traditioihin eivät itsessään vapauta valtiota sen velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa turvattuja oikeuksia (kohta 68).”
Tämä tarkoittaa, että koululaisjumalanpalvelukset (kirkkokäynnit) ja aamuhartaudet olisi parasta lopettaa kokonaan. Aiemmin on ollut puhetta, kuinka hyvin järjestetään niille vaihtoehtoinen ohjelma.
“EIT:n tulkintakäytännössä negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan. EIT on muun muassa todennut, että EIS:n 9 artiklan vapaus tunnustaa tai olla tunnustamatta uskoa perusti yksilölle oikeuden siihen, ettei hänen tarvinnut paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia. Siten artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak -tapaus 15.6.2010 ja esim. Sinan Isik v. Turkki -tuomio 2010, erit. kohdat 41–53).
EIT on tulkintakäytännössään katsonut EIS:n 9 artiklaan sisältyvän myös periaatteen julkiselle vallankäyttäjälle asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta. Tämän mukaan valtion on muun muassa edistettävä julkisen järjestyksen, uskonnollisen harmonian ja suvaitsevuuden säilyttämistä erityisesti vastakkaisia näkemyksiä edustavien ryhmien välillä (esimerkiksi Lautsi and others -tapaus 18.3.2011 tai Leyla Sahin -tapaus 10.10.2005). Lautsi ym. tuomiossa EIT korosti sitä, että viittaukset traditioihin eivät itsessään vapauta valtiota sen velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa turvattuja oikeuksia (kohta 68).”
Tämä tarkoittaa, että koululaisjumalanpalvelukset (kirkkokäynnit) ja aamuhartaudet olisi parasta lopettaa kokonaan. Aiemmin on ollut puhetta, kuinka hyvin järjestetään niille vaihtoehtoinen ohjelma.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä niitä 1800 luvun perinteitä täytyy vaalia
Pakko ruatti aamuhartauret ja jeesus...
Kaljavelliä...
Mämmiä...
Pettuleipää...
ryssävihaa...
Armeijassa halutaan kuulemma säilyttää kenttähartaus (jossa rukoillaan käskystä erityisessä rukousasennossa) sotilasparaatin osana sillä perusteella, että se on 400 vuotta vanha sotilasperinne ja uskonnollinen perinne. Kuitenkin 1600-luvulla oli myös muita uskonnollisia juttuja, kuten vääräuskoisten naisen ja miesten polttaminen roviolla noitina.
Tilanne elää. Professori Martin Scheinin kirjoittaa asiasta seuraavaa:
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 24.3.2014 kanteluasiassa ratkaisun, jossa hän päätyy seuraaviin johtopäätöksiin:
“Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja EIT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä.
Näkemykseni mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta.
Sellaisia tilaisuuksia, joissa on esimerkiksi yhteisiä hiljentymishetkiä, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, taikka muulloin kuin koulupäivän aikana järjestettäviä ja koulutyöhön liittymättömiä tilaisuuksia en kuitenkaan pidä edellä mainitulla tavalla ongelmallisina.
Katson, että Opetushallituksen olisi aiheellista perus- ja ihmisoikeuksiin perustuvan uskonnonvapauden turvaamisen näkökulmasta harkita vuonna 2006 laatimansa tiedotteen tarkistamista siten, että edellä esittämäni näkökohdat otetaan huomioon.”
Ratkaisussa selostetaan perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sisältö, eduskunnan perustuslakivaliokunnan käytäntöä (mm. vuosilta 1982 ja 2002), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kantoja (mm. Tuomas Ojasen kanssa kirjoittamani luku Perusoikeudet-kommentaariteoksessa 2011). Pidän Puumalaisen pohdintoja asiallisina ja hyvin perusteltuina. Niitä ja niiden taustalla olevia uusia kehityskulkuja ei tulisi sivuuttaa vain viittaamalla siihen, mitä perustuslakivaliokunta vuonna 2002 sanoi uskonnonvapauslain käsittelyn yhteydessä (PeVM 10/2002 vp).
Perusteluja myös täällä: Oikeus yksityisyyteen "uskonasioissa"
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/node/375
Jos selaat pitkää kannanottoa, löytyy tieto, että vain 27 % uskoo "kristinuskon opettamaan Jumalaan", joten tosiasiallisen vähemmistön uskon papit ovat kaapanneet kouluja käsikassarakseen "sisälähetystyöhön". Rehtorit rikkovat virkavelvollisuuttaan jos sallivat uskonnon tuputtamistilaisuuksien järjestämisen kouluissa (vain siksi kunnen ennen muinoinkin on niin tehty).
Eri asia on mitä yksityisissä keskusteluissa tapahtuu oppilaiden kesken...
tai jos rehtorit sisällyttävät kouluvuoden ja koulutyöpäivän viralliseen ohjlemaan uskonnonharjoittamistilaisuuksia (jumalanpalveus, aamuhartaus)
Tämähän tuntuu ihan asialliselta kannanotolta:
"Julkisen vallan tulee perustuslain 22 §:n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen, joihin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus ja uskonnonvapaus. Tämä julkiselle vallalle kuuluva turvaamisvelvoite menee perinnesyiden edelle. Tämä on erityisen tärkeää tässä yhteydessä, kun kyse on aikuisten valvontavallan ja auktoriteettiaseman piirissä olevista lapsista.
Sekä positiivisen että negatiivisen uskonnonvapauden kannalta ja EIT:n oikeuskäytäntö huomioon ottaen kouluissa tehtäviä julkisen vallan neutraalisuuden ja uskonnonvapauden yhteensovittamiseen tähtääviä järjestelyitä perustellumpaa olisi se, että kouluissa ei lainkaan järjestettäisi
opettajien tai muun koulun henkilökunnan taikka seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaumuksen mukaista sisältöä. Näkemykseni mukaan kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan
neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta. Sellaisia tilaisuuksia, joissa on esimerkiksi yhteisiä hiljentymishetkiä, joissa mikään uskonto tai vakaumus ei nouse opettajien johdolla erikseen esille, taikka muulloin kuin koulupäivän aikana järjestettäviä
ja koulutyöhön liittymättömiä tilaisuuksia en kuitenkaan pidä edellä mainitulla tavalla ongelmallisina."
Perustuslakivaliokunta 25.4.2014:
".. Jos koulussa järjestetään uskonnollisia päivänavauksia, tulee myös näiden ajankohdista tiedottaa etukäteen, ja samalla huolehtia, että jokaisella on mahdollisuus olla osallistumatta näihin tilaisuuksiin.
Perustuslakivaliokunnan mielestä on kaiken kaikkiaan olennaista, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin. Koulujen on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa. Lisäksi julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan se, että tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei aiheudu oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seurauksia."
Hei, mitä sanotte tästä:
"Perusopetuksen järjestäjä päättää, mitä toimintaa järjestetään niille
oppilaille, jotka eivät osallistu uskonnon harjoittamiseen. Oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään." (HE 170/2002 vp)
Noin todettiin hallituksen esityksessä (HE 170/2002 vp), kun Perusopetuslakia muutettiin Uskonnonvapauslain uudistuksen yhteydessä,.
Eduskuntakäsittelyssa perustuslakivaliokunta poisti esitetyn pykälän 13 a Peruskoululaista, Ilmaisi että perustuslain määräys riittää, ja että voidan antaa hallinollisia ohjeita (kuten OPtushallituksen ohje).
Opetushallituksen eli OPH:n sen jälkeen taannoinen ohje asiasta
kuitenkin "unohti" tuon perusteluissa esitetyn ajatuksen!
Sillä tekemättömyysteolla OPH on osaltaan sabotoinut sitä, että uskonnonharjoitukseen osallistumattomille oppilaille järjestettäisiin koulujen toimesta kunnollista vaihtoehtoista toimintaa. Ja että siitä vaihtoehtoisesta ohjlemasa tidotettaisiin asiallisesti etukäteen, muutakin kuin että jotain toimintaa on.
Samalla kun on syytä nostaa edelleen esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja apulaisoikeuskanslerin päätöksia sekä kantaa, jonka mukaan koulun ja päiväkodin ei pitäisi järjestää yhden(kään) uskonnollisen yhdyskunnan tunnustuksellista uskonnonhaharjoitusta,
on syytä toimia myös tuon vaihtoehtoisen ohjelman laadun parantamisen puolesta - mm.viitaten tuohon hallituksen esityksen perusteluissa esittämään näkemykseen.
Myös koulujen oppilaskuntien tulisi tarttua asiaan. Siinä ei muuten ole todellakaan ilmaisua "mahdollisuuksien mukaan". Vai onko?
"Oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta toiminnan tulee olla, uskonnollista sisältöä lukuun ottamatta, luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään."
Hei,
Kirjoitinkin jo yhteen ketjuun, jossa te muutkin olitte näitä samoja viestejä postanneet koulun ja seurakunnan yhteistyöstä. Sitä on paljon, enemmän kuin vain nämä päivänavaukset ja koululaisjumikset. Seurakunta ja koulu tekevät monenlaista yhteistyötä. Koulut es.käyttävät seurakunnan tiloja koulujen juhliin monissa paikoin. Seurakunnan työntekijä ei ole tuputtamassa tai markkinoimassa uskoaan kouluilla, vaan hiljentyy yhdessä muiden kanssa päivänavauksissa. Ja edelleen kehoitan että käykää katsomassa ja kuuntelemassa niitä päivänavauksia.
Kaisa-pappi
Ylen uutisten viime viikolla julkaisema tutkimus ja et-opetus.fi -palvelun saamat ja raportoimat havainnot todistavat, että monet koulut eivät ole kiinnostuneita oppilaiden oikeudesta päättää, haluavatko he osallistua uskonnon harjoittamiseen. Vain 40 % kouluista on järjestänyt vaihtoehtoista toimintaa uskonnon harjoittamisen ajaksi. Ongelma on laaja ja siihen on puututtava välittömästi.
Ylen tutkimuksessa keskityttiin vain aamunavauksiin. Yhtä suuren ongelman niin ihmisten yhdenvertaisuuden ja yksityisyyden suojan kuin vaihtoehtoisten tilaisuuksien järjestämisen suhteen muodostavat koululaisjumalanpalvelukset. Samoin iso ongelma on uskonnonharjoituksen ja opetuksen integrointi, kuten virsivisat ja jumalanpalvelusten osien valmistelu tunneilla yms. Miten voidaan varmasti varmistaa, että kukaan ei joudu vasten tahtoaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen, jos koko koulu laulaa virsiä. On hyvä muistaa, että kirkon mielestä virsi on laulettu rukous.
Opetushallituksen tulisi nyt pikaisesti laatia sellaiset ohjeet, että kaikkien koululaisten perustuslailliset oikeudet voidaan turvata olennaisesti aiempaa paremmin. Nyt ei voi enää paeta sen taakse, että ongelmia ei mukamas ole. On hyvä pitää mielessä, että perustuslaki toteaa, että kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantunnon vastaiseen uskonnon harjoittamiseen.
On myös hyvä alkaa ottaa todesta, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan julkisen vallan ei tule pakottaa ihmisiä paljastamaan uskonnollisiä tai uskonnottomia katsomuksiaan. Selkein ratkaisu olisi, että koulut eivät enää järjestä yhden(kään) uskonnon tunnustuksellisia uskonnonharjoitustilaisuuksia. Sen sijaan eri katsomuksiin ja uskontojen tapoihin ja juhliin tutustuminen monipuolisesti ja tasapuolisesti on suotavaa
Uuskonnonharjoituksen ja opetuksen integroinnista todistaa seuraava juttu:
http://www.hs.fi/kotimaa/Opetushallitus kehottaa opettajia laulattamaan virsiä luokassa/a1401002607398
Elokuussa 2014 jatkuu "pakkouskonto", jos olet liitettynä ev.lut. kirkkoon.
Jostain syystä Suomessa valtio yhä holhoaa kirkkoon kuuluvan peruskoululaisen perhettä siten, että perhe ei voi valita vapaasti, onko oppilaan katsomusaineena elämänkatsomustieto vai uskonto (ev.lut.).
Sama holhous jatkuu lukiolaisen kohdalla. Kun vanhemmat ovat aikanaan liittänet lapsen, nyk. lukiolaisen, kirkkoon, lukiolainen ei voi vieläkään itse päättää edes oppivelvollisuusiän jälkeisissä opinnoissaan, valitsisiko uskonnon vai elämänkatsomustiedon.
Eduskunta voisi NYT ensi syksynä muuttaa, lopettaa tämän holhouksen. Kyseisiä lukio- ja peruskoululain pykäliä käsitellään joka tapauksessa liittyen hallituksen säästöpakettiin. Valinnan vapaus tässä asiassa on kansanedustajista kiinni!
Toinen tapa vaikuttaa asiaan - ja samalla yhteiskunnallisena kannanottona - on se, että huoltajat erottavat alle 15-vuotiaan kirkosta. Nythän vain siten hän on koulussa oikeutettu opiskelemaan elämänkatsomustietoa.
Alaikäisen erottaminen ei käy vain nappia painamalla, koska pitää täyttää lomake, johon tulee molempien huoltajien nimi ja 12 vuotta täyttäneen lapsen nimi. Sellainen lomake ja ohjeita löytyy täältä: www.eroakirkosta.fi[IMG]file:///C:\Users\ylikes01\AppData\Local\Temp\msohtmlclip1\ 01\clip_image002.png[/IMG]
Ja 15 vuotta täyttänyt voi itse erota, mutta tarvii molempien huoltajien nimen.
Kasvatustieteen Pro gradu -tutkielmassaan (Jyväskylän yliopisto) keväältä 2014 Paula Ahonen on haastatellut elämänkatsomustiedon lapsensa katsomusaineeksi valinneita vanhempia.
Vaikka haastattelututkimus ei tietenkään täytä tilastollista yleistettävyyttä, sillä päästään syvällisempään kuvaan. Vanhemmat ovat tutkimuksen mukaan ensinnäkin ylipäätään tyytyväisiä omaan valintaansa.
Toisekseen he ovat vahvasti sitä mieltä, että elämänkatsomustiedon tulisi olla kaikkien oppilaiden saatavilla, että aine sopisi hyvin kaikille niin että kaikki huoltajat voisivat valita samoin kuin he, onko oppilaan katsomusaineena uskonto/elämänkatsomustieto.
Opetus onkin eri asia kuin uskonnonharjoitus, Laitoinkin eri ketjun ET-opetuksen valinnaisuudesta.