Lantionpohjanlihaksia kuormittavat urheilulajit - kannattaako?

jos ihminen olisi tehty juoksemaan ja hyppimään, olisvat jalat kehittyneet ajan myötä täysin erilaisiksi. Juoksijat ovat ylensä varvasastujia Ei ole kantapäätä, vaan kinner on lähes puolivälissä takajalkaa. Varpaita on vähemmän aina hevosen yhteen kynnen peittämään kavioon asti.
Ihminen on ollut keräilijä, enenkuin akoi metsästää ja siihen hän keksi muita konsteja kuin juosta saalis kiinni. näin ollen ei jalatkaan ole juoksijan jalat kantapäineen kaikkineen vaan tehty pitkille vaelluksille. joo, ja tanssia ja tömistellä niillä myös voi.
Naisen elimistö joutuu jo muutenkin hirveästi sopeutumaan, kun on aletu liikkua pystyasennossa. On epäilyksiä, että muinaiset esiäitimme ovat voineet esim raskauden viime viikkoina jopa kontaten liikkua....

Miten sujuu sukupuolielämäsi?

vireä sukupuolielämähän o nerittäin hyvää LP-lihasjumppaa, mutta sitä on tietenkin vähän vaikeampi harrastaa, jollei ole vakituista kumppania. Itsekseen voi tietenkin "välineurheilla". On se tyhjää parempi.

Samaa olen miettinyt tuon juoksun suhteen. Kannattaakohan sitä edes yrittää harrastaa vai pahentaako se vain oireilua ajan myötä?

Minulla alkoi lirahdella kaksi lasta saatuani. Yskiessä, aivastaessa, trampoliinilla hyppiessä ja juostessa, joskus jopa reippaassa kävelyssä. Erityisen paha ongelma on aina ennen kuukautisia. Kuukautisten jälkeen taas tilanne on lähes normaali eli pystyn jopa juoksemaan ilman ongelmia.

Pitäisiköhän kuitenkin lopettaa juoksulenkin ja aloittaa sen sijasta vaikkapa pyöräily? Juokseminen olisi kätevää, koska lenkki on ihan kodin vieressä ja sen on myös tehokasta. Harmittaa, jos siitä pitää luopua. Toisaalta en halua vahingoittaa yhtään enempää lantionpohjalihaksiani.

LP-lihaksille on parasta treeniä liikunnan ohessa virkeä sp-elämä ja päivittäiset penertaatiot vaikka monia kertoja. Jos ei yksi mies jaksa, voi "treenikaveriksi" hyvin houkutella muita miehiä, se virkistää muutenkin ja antaa ajattelemista ja hyvää mieltä.

Kyllä juoksua voi harrastaa, jos sitä on jo aiemmin harrastanut. Elimistö on silloin tottunut juoksuun. sen sijaan, jos vasta lihaten heikennyttyä jostain syystä päättää aloittaa juoksun uutena lajina, voi olla, että kannattaa valita joku muu laji. esim reipas kävely, jossa jalan isku alustaan ei ole samaa luokkaa kuin juoksussa. pyöräily ei kuormita niveliä, joten se ei ole ns luuliikuntaa, jota meidän itse kunkin pitäisi harrastaa säilyttääksemme luiden vahvuuden vanhuuteen asti.
Jos tuota lirahtelua edelleen tapahtuu, on se yleensä merkki siitä, että lp-lihakset eivät kuitenkan ole tarpeeksi vahvat kestääkseen ponnistusta ja äkillistä kuormitusta. Näitä lihaksia voi vahvistaa esim syvläihasjumpalla, pilateksella tai jos hauskempaa versiota asiasta etsii niin itämaisella tanssilla. Nämä lajit vahvistavat juurikin lantionpohjaa ja poikittaisia vatsalihaksia. Kun vartalon sisäinen "korsetti" on kunnossa, voi alkaa vähitellen kokeilla kestääkö tämä paketti myös juoksun.

Juoksemisen aloitin vasta lasten teon jälkeen eli siinä vaiheessa lirahtelua jo esiintyi. Käytännössä tämän kuukautiskiertovaihtelun takia pystyn siis juoksemaan pari viikkoa kuukaudesta suhteellisen normaalisti ja kaksi viikkoa joudun kävelemään lirahtelun takia.

Olen entinen kilpatanssija ja nykyäänkin harrastan tanssia harrastusmielessä. Kehon sisäinen korsetti on siis kunnossa. Sen hallintaa tarvitaan erityisesti lattaritansseissa eli itämainen tanssi ei ole ainoa hyvä laji.

Joo, tottakai lattaritkin on hyvä laji, tuli vain tuossa aiemmin tuo itämainen mieleen, koska siinähän eim vatsan lihaksia erityisesti kurtistellaan ja pullistellaan ja tehdään erilaisia näyttäviä vatsalihas"temppuja". mutta kyll tanssi yleensäkin on hyvä liikuntalaji. tulee kuin huomaamatta treenattua.
Juoksu tuli tosiaan ns trendilajiksi jokin aika sitten. sellaisetkin, jotka eivät aiemmin olleet harrastaneet aloitivat muotilajin. Lasten teon jälkeen on kuitenkin aluksi tärkeää saada tuo korsetti takaisin voimiinsa. Tämä nyt ei ollut ap:lle, koska tanssia harrastaneena varmaan tietääkin asian. tuloipahan noin yleisesti vain todettua, että raskauksien jälkeen on alettava rakentaa tukea sisältä päin.
Oletko harrastanut juoksua ns hölkkämuotoisena vai ns intervalliharjoituksena? Itervallijuoksu voisi sopia paremmin, koska siinä voisit näiden juoksuosuuksien aikana koko ajan juostessasi jännittää lantionpohjaa ja kävelyosuuksien aikana taas rentouttaa. On tutkimuksissakin todettu, että intervalliharjoutukset parantavat kuntoa paremmin kuin yhtäjaksoiset suoritukset.
Joku tuossa kirjoittikin vireän sukupuolielämän merkityksestä. on se kiistatonta, mutta eihän sitä voi nykyisten moraalikäsitysten vallitessa ainakaan noin suositella. Hyvähän se on jos oma kulta jaksaa, mutta ei kaikista ole pettäjiksi.

Kiitos neuvoista fysioammattilaiselle.

En ole perehtynyt intervalliharjoitteluun. Jos siinä pitää juoksuosiot tehdä kovalla teholla, niin sitten ei onnistu sellainen treeni. Pahimpana lirahteluaikana kävelen suurimman osan lenkistä ja kokeilen aina välillä hölkätä. Muutan heti kävelyksi, kun lirahtaa. Alamäissä on pakko aina kävellä. Menkkojen jälkeen aloitan kunnon kohottamisen ensin hölkkäämällä ja muutaman päivän päästä jaksan taas juosta koko lenkin.

Juoksuvauhdin määrää lantionpohjalihasteni kulloinenkin kunto. Nopeat vedot ovat täysin poissuljettuja. Nuorena kilpailin sekä maastojuoksussa että pikajuoksussa. Enää en pysty sellaiseen normaaliin rentoon vauhdikkaaseen juoksuun, vaan aina on vähän pidäteltävä, jotta ei ala lirahdella. Juoksuni on lähinnä jotain hölkän ja varsinaisen juoksun välimuotoa.

Kokeile muuttaa juoksutyyliäsi ns varvasjuoksuksi. otat lyhyitä pikapyrähhdyksiä ilman, että juokset koko jalkaterällä kantapä maahan iskien. Varvasjuoksussa jalkaterän päkiä osuu ensin maahan ja muu jalka joustaa jolloin isku ei tule niin voimakkaana. Vaatii tietenkin harjoittelua, mutta kysehän ei aluksi olekaan kuin lyhtypylvään välistä

Olen kokeillut nyt tuota varvasjuoksua, mutta ei tule mitään. Ei mene edes lyhtypylvään väliä. Aina lirahtelee. Olisikohan tässä jo syytä mennä leikkaukseen?

Tietenkin kun ottaa huomioon ikäsi, voi olla jo kyse lievästä estrogeenivajeestakin, joka kyllä vaikuttaa alapään lihasten kuntoon ja kudosten elastisuuteen. kyllä kannattaa hakea ammattiapua, ettei vaiva pahene.

Selkeästi minun tapauksessani on kyse estrogeenivajeesta, koska virtsankarkailu on pahempaa aina kierron loppupuoliskolla, jolloin estrogeenitasot romahtavat. Silloin jopa kävellessä lirahtelee.

Aloitin vajaa kuukausi sitten gynen virtsankarkailuun määrämien Vagifem-emätinpuikkojen käytön 2x viikossa. Vielä ei ole mitään muutosta tapahtunut, mutta seurailen tilanteen kehittymistä muutaman kuukauden ajan.