Miksi HIV:n saanut alkaa vasta sitten haikailla parisuhteen perään, kun on sairastuttu. Sitä ennen eletään kuin pellossa. Huorataan kaikkien kanssa eikä välitetä seurauksista. Sitten kun vahinko on käynyt ja kukaan ei enää sinua huoli kun olet tautipesä niin voi sitä valituksen määrää "olisi niin kiva löytää vakituinen kaveri" jne jne...
HIV ja parisuhde
negatiivinen...
8176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
HIV on ikävä tauti. En tunne yhtään sen kantajaa, mutta tilastojen valossa sen täytyy olla läsnä meidän homojen joukossa. Siltä kannattaa suojautua ja laaja homotuttavapiirini osoittaa, että pieni järjenkäyttö riittää. Me olemme terveitä.
Minua on suojannut taipumus haaveiluun. Aina, kun näin treffikaverin, unelmoimani komistus oli komeampi, mutkattomampi ja lempeämpi. Ei sellaista ihmistä ollut olemassakaan, joten annoin rukkaset aika isolle liudalle jätkiä. Tarjolla oli OK-olemusta ja turvallista kotia. Kun sitten kolahti ja ihastuin täydelliseen mieheen, hän tarjosikin vain yhden yön juttua. Tuskin olen ainoa, joka ajattelee: kun kerran ollaan homoja, etsitään sitten täydellinen mies. Se täydellisen miehen metsästys johtaa herkästi kokeiluihin.
Minua ahdistaa ajatus porvarillisesta elämästä (tämä on sen ja sen mies ja tämä on sen ja sen vaimo). Olen mielelläni uskollinen elämänkumppani ja kanssaseikkailija, mutta en mielelläni asetu hassut perheet-potretteihin.
Vakituista seuraa haluavia löytyy kaikista homoista.
Olen itse HIV ja en ole elänyt kuin pellossa, en tosin kuin nunnakaan. Kävi vain huono tuuri sikäli että otin suihin ilman kumia, partneri laukesi odottamatta jne. Katsoin että suihinotto ei ole riskaabelia, siitähän kiistellään, mutta oli sitten näköjään omalla osallani.
Ja en todellakaan laittanut "huoraamista" parisuhteen edelle, olisin kovin kernaasti seurustellut, mutta kun ei niin ei. Tuskin ketään homoa tarvitsee muistuttaa siitä ettei niitä parisuhteita ole jonoksi asti tarjolla.
Tiedä sitten etsinkö seksiä yksinäisyyden lievitykseksi, mutta tulihan sitä käytyä miehissä ainakin kerran kahdessa kuukaudessa. En tosin yhdellekään ehdottanut muuta kuin seksiä, kun tuli sellainen olo että toihan pitäis mua ihan säälittävänä, en osaa ottaa seksia seksinä jne.
Mutta: Nyt olen seurustellut yli 2 vuotta negatiivisen miehen kanssa eikä loppua näy(!) Ja seksi tiettyjen varotoimien kera toimii erittäin hyvin, joskus tuntuu ettei mies saa ollenkaan tarpeeksi. Itse taas syön lääkitystä ja olen täysin terve ja hyvinvoiva. Tulevaisuudestahan ei tiedä, mutta sen näkee sitten, olen onnellinen tässä hetkessä.
Tuo aloittaja on tällainen valitettavan tyypillinen tapaus suomalaisten homojen keskuudessa -oma mieheni on ulkomaalainen- eli täytyy saada ylenkatsoa jotakuta ryhmää ikäänkuin kompensaatioksi siitä että homoja syrjitään. Aloittajalla se on Hiv-positiiviset, jollakulla toisellan mamut jne. Ei ihme että persut jylläävät yllättävän vahvasti homojen keskuudessa.
Eli menit suikkeloimaan tuntemattoman glory holen mällit suuhusi, ja valitat siitä että joku ei tälläistä tyyppiä halua? Ties mitä muuta paskaa kannat, oireettomana.
Tuollainen hyökkäävyys ei ole merkki muusta kuin siitä negatiivisuudesta sanan kaikissa merkityksissä ja elämän jokaisella osa-alueella sekä myrkyttyneestä mielestä. En ala sun kanssa riitelemään, koska sääliähän sua pitäis ja koulukiusaajiakin yleensä suututtaa eniten juuri se ettei heidän kiusaamistaan noteerata. Hyvät jatkot vain sullekin.
Se ei silti muuta sitä, että menit tuntemattomalta ottamaan taudin itsellesi, edesvastuuttomasti. Nyt olet pilaantunutta tavaraa.
Lisään vielä että HIV tai mikään ei ole leikin asia eikä siihen tule suhtautua ymmärtävästi. Sama kuin näiden sairaalloisesti, itseaiheutettujen läskien elämäntapoihin pitäisi mukamas suhtautua ymmärtävästi; ei todellakaan. Levittävät tapojansa lähipiiriinsä ja valheellista tietoa suvaitsevaisuuden nimissä. Ihmisarvo on mutta ei sillä automaattisesti kuitata kaikkia idioottimaisuuksia mitä on tehnyt ja tekee.
Suomessa HIV on harvinainen mutta se ei tarkoita sitä etteikö pitäisi varovainen olla, Suomi tulee pitää puhtaana. Jos olet mälliä aukkoon kinuava mieshuora, ei ymmärrystä löydy lainkaan.
Minä luulen että kun sairastuu HIV:n niin tietoisuus että sairastaa parantumatonta kuolemaan johtavaa tautia tuo mieleen elämän rajallisuuden ja mieleen nousee mikä elämässän on oikeasti tärkeää. Monelle tuo tärkeä on sen oman rakkaan löytäminen ja vakituinen parisuhde. Armeijassa eräs kapiainen sanoi meille silloin 18 vuotiaille varusmiehille että elämässä ei ole tärkeintä että on paljon rahaa vaan että löytää itselleen elämänsä naisen. Silloin suhtauduin tuohon ylimielisesti mutta nyt 19 vuotta vanhempana myönnän hänen olevan oikeassa vaikka näkökulma olikin hetero normatiivinen niin ajatus pätee miesten välisiin suhteisiinkin. On uskomatonta miten huolettomasti homojen keskuudessa suhtaudutaan HIVn kun vieläkin lääkityksen parantumisesta huolimatta saatat olla 20 v päästä tartunnasta riutunut letkuissa ja vaipoissa makaava kuoleva AIDS potilas jossakin sairaalassa.
Itseäni tuo HIV pelottaa siinä määrin etten ikinä haluaisi edes tapailla siihen sairastunutta. Säälin tietysti jos on varovainen ollut ja silti on saanut sen. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä etten nuorena ihmisenä tahdo ottaa yhtään riskiä tässä asiassa ja toisaalta stressiä toisen huomenpidosta.