onko kukaan vielä plussannut pakastealkiolla. Itsellä eka IVF ei kiinnittyny ja nyt ens kierrolla otamme pakasteesta yhden erän. Onko teillä ollut sulatuksen kanssa ongelmia? Tuntuu että koko homma on aivan turhaa... miks ei mennä suoraan uuteen kypsyttelyyn...
Pakastealkiollako raskaaksi?
Tyyne
81615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
toi pakastus juttu on mulle hiukan vierasta,oon kyllä kuullut,mutta kerrotko siitä? onko siinä pakastettu siis mitä? ja miten se toimii ja paljonko maksaa? =)
Koeputkihedelmöityksessä "yli" jääneet hedelmöittyneet ja jakaantumaan alkaneet munasolut (=alkiot) on mahdollista pakastaa IVF-laboratoriossa. Pakastusaika on 3 v jota voi tarvittaessa jatkaa kirjallisella ilmoituksella. Molempien puolisoiden pitää allekirjoittaa pakastussopimus. Pakastuksen voi myös keskeyttää jos jompikumpi sitä haluaa... Pakastus ei maksa mitään ainakaan kunnallisella puolella.
Omaa kokemusta ei ole, mutta yleensä noin 60-70%:a alkioista selviää sulatuksesta ja keskimäärin noin neljännes PAS-hoidoista johtaa raskauteen.
Itseäni ilahduttaisi PAS mahdollisuus, jota itse emme ole vielä saaneet. Ei tarvitsisi piikitellä ym; elimistö pääsisi helpomalla.
Ilmeisesti ei ole ketään jolle näin olisi käynyt ;(
Minä olen saanut ekan vauvani pakastealkionsiirrolla parisen vuotta sitten. Eli kyllä se voi onnistuakin. Meille tehtiin silloin 2 IVF-hoitoa, joista seurasi yht. 7 alkionsiirtoa. Viimeisellä onnistuttiin. Minulla oli lääkärin mielestä huonohko verenkierto kohdussa ja siksi käytin viimeisellä kerralla nitroglyseriinilaastareita, jotka parantavat verenkiertoa laajentamalla verisuonia. Näin alkion oli helpompi kiinnittyä.
Nyt on menossa toinen raskaus (rv 5 3), joka sai alkunsa hieman helpommin, klomifeeni-Menogon -ovulaatioinduktiolla ja "kotihedelmöityksellä".
Kiva kuulla, että ehkä tämä kaikki ei olekaan turhaa. Mulla PAS parin viikon kuluttua, jos kaikki menee niin kuin pitääkin...
Olimme vaimoni molemmat 35v. Yrittäneet lasta neljä vuotta ns. omin konstein. Eipä vaan onnistunut. Kaikki mahdolliset tutkimukset ja hormooni hoidot tuli läpi käytyä (valtavat raskasta aikaa) Ei muuta kuin "mälli" kuppiin ja
ja neljä alkiota onnistui päätymään pakkaseen.
Joista kaikki vielä terveiksi lapsiksi ( tosin
ei mitään nelosia vaan yhdet kaksoset) ja muut ihan ykkösiä. Meilläkin oli suunnitteilla adoptio, mutta ensin ei yhtään ja nyt suur perhe
kaikkine arkipäiväsineen murheineen, kuin myös iloineen. Eihän niitä lapsia tehdä vaan saadaan.
Yh. äidin poikana olen itse kasvanut, tosin aika
ikävän isäpuolen saattelemana (siis tuli mukaan
kouluiässä) Kaikille tsemppiä ja toivoa...
Sitä tässä tarvitaan. ilean toivoa ei ole elämää =) voimia kaikille asian parissa painiville