Kuulumiset kesän jälkeen

On sellasta, mutta jos et asiasta masennu vaan kestät sen, ja et ala syömään esim. karkkia ja sipsejä joka päivä (eli et liho) niin huomaat että ne tytöt jotka ennen kiusasivat niin ovatkin kiinnostuneita sinusta, ja sitten voit kostaa =D Eli pidä vain mielessä että mitä on kiusaajilla tulevaisuudessa edessään, jos ne sitä jatkaa, niin suurin osa heistä elää sossun luukun tuilla yms. eivätkä käy töissä, koska "ei ole töitä". Älä taas ala heitä arvostelemaankaan millään tavalla, koska se siinä iässä varsinkin on vain kipinä että nyt se antaa vastakaikua, voin kiusata lisää jne..

Paras tapa on kertoa heille tosiasioita kuinka on käynyt suurimmalle osalle vastaavista. Kyllä jotkut tajuaa tilanteen, että rahaa ei tulekkaan ilmatteeksi myöhemmin, kun äiti ei enää olekkaan antamassa viikkorahaa. Pidä vain pintasi, kyllä se loppuu kuitenkin jossain välissä, kunhan vain et ala millään lailla araksi, ja seurasta vetäytyväksi, koska sitä kiusataan myöhemminkin, se on valitettava tosiasia. Yritä olla sosiaalinen ja tulla toimeen mahdollisimman monen kanssa, sillä pärjää paaaaljon pidemmälle elämässä kuin kiusaamis mentaliteetillä.

Tsemppiä, uskon että tulet menestymään elämässäsi

Itse olen entinen ya-aikainen koulukiusattu eli tuttu juttu. Se oli lähinnä henkistä (koko 3 vuotta) joten annoin silloin mennä kaiken toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kristinuskon vahvistama itsetunto auttoi, he eivät pystyneet haavoittamaan minua vaikka kuinka yrittivät.

Ja kuinkas kävikään koulujen jälkeen? Minä luin itseni unelma-ammattiini ja pääsin töihin suoraan koulusta yhtämittaa yli vuodeksi ennen kuin jouduin työttömäksi.

Entä kiusaajani? Keskeyttivät koulun toisensa jälkeen kunnes sekaantuivat huumeisiin. Yksi ainakin on tehnyt itsemurhan eikä muidenkaan laita hyvin ole.

Sanotaan että viimeisenä nauraja nauraa parhaiten. Ehkä minä olen outo, mutta en halua nauraa. Minä säälin heitä. He ovat maksaneet kovan hinnan minun ja muiden kiusaamisesta. Ehkä he joskus pääsevät takaisin kiinni normaaliin elämään, toivon niin.

Tämä meni nyt aikamoiseksi paasaamiseksi. Yritän siis omalla esimerkilläni näyttää, että he eivät pysty vahingoittamaan sinua, ellet itse sitä salli. Toiset kestää kiusaamista paremmin, toiset huonommin, mutta niin kauan kuin on elämää on toivoa! Joten tsemppiä ja lippu korkealla! =)

En haluaisi olla ilkeä millään tavalla mutta sulla sentään on kavereita.....

(Ainakin päättelin niin sun ekasta viestistä)

Moi!
Kiusaaminen on valitettavan yleistä, ja yksikin kiusattu on liikaa! Sun tekstistä tuli mieleen peruskouluvuoteni. Ymmärrän hyvin, että sä oot loukkaantunut kiusaajillesi. Kiusaamisesta on vaikea olla välittämättä, varsinkin kun se tuntuu vain jatkuvan. Etkö sä kuitenkin itse kärsi kielteisistä tunteistasi? Haluat varmaan helpotusta.

Ootko miettinyt, miksi jotkut kiusaa? Eikö tyytyväisen ookin usein helppo olla muille hyvä mutta tyytymättömän vaikea? Sun ikäisillä on usein huono itsetunto ja turvattomuuden tunteita. Niin tyhmää kuin se onkin, toisten huono kohtelu voi saada jotkut tuntemaan itsensä paremmiksi. Kiusaaminen on aina väärin, mutta sen syiden ymmärtäminen vähentää suuttumusta.

Toivottavasti sä et häpeä itseäsi! Sun kiusaajat vois helposti saada sut keskittymään jopa kuviteltuihin huonoihin piirteisiisi. Miksi sun tosiaankaan pitäisi ottaa tosissasi niiden sanat, kun ne ei edes tunne sua? Ne alentaa käytöksellään vain itseään, ei sua. Sanoipa ne mitä hyvänsä, sulla on arvoa.

Onneksi sulla on kavereita! Kaikkea hyvää sulle!