kummaa oikein tekisi? Olen nykyisin lepakko vanhat kaverit ja tutut jääny, sieltä vastatuulta, uusiin kaveriporukoihin vaikea päästä ja tuskin haluankaan, kun en viihdy isommassa porukassa muutenkaan, koskaan viihtyny.Ja lähimpiin setan juttuihin ihan tarpeeksi pitkä matka.
Exä naiseni on exä, puheväleissä 0llaan mutta kaukaisia silti frendeinäkin. Kai tässä lepakkomaailmassa pitää uskoa että olet tai et ole mikään.
Exä naiseni on exä, puheväleissä 0llaan mutta kaukaisia silti frendeinäkin. Kai tässä lepakkomaailmassa pitää uskoa että olet tai et ole mikään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, itsekin tässä mietin mitä tehdä, mihin suunnata elämänsä kanssa. Täälläkin on tosi hiljaista nyt. Uudet mukavat lepakkonaiset ovat tervetulleita elämääni, missä ominaisuudessa tahansa, mutta eipä olekaan niin helppoa sekään.
Setassa tai niissä tapaamisissa en ole paljon itsekään juossut vaikka tosi hyvä järjestö onkin.
Mun vanhat frendit ei tiedä että olen lesbo, joten heidän kanssaan oleminen on tietynlaista, ja moni heistä on muutenkin jäänyt elämän tiellä, vain pari hyvää ystävää on, eivätkä hekään asu samassa kaupungissa nykyään.
Kyllähän tässä saa pähkäillä mitä tehdä. Ollako vai eikö olla ja mitä? ;-)
Se ole niin, että "erilaiset" ihmiset ajautuu usein yksinäisyyteen, koska tuntevat olevansa USEIMPIEN ihmisten joukossa väärinymmärrettyjä tai ulkopuolisia.
Pintaliitäjillä on paljon ystäviä, mutta tuskin suhteet ovat kovin syvällisiä, koska ihmiset itse ovat niin pinnallisia. Pinnallisia juuri siinä mielessä, että pintaa rapustaessa ei löydy mitään "syvempää". On vain se touhotus ja paskanjauhanta, ei mitään henkisempää tasoa.
..sillä nyt tulee väistämättä mieleen sellainen seikka, että kaikki eivät löydäkään kaikkien luota paikkaansa ja eivät viihdy liian arkipäiväisessä seurassa, vaan tavallaan pitkästyvät.
Ainakin itse pitkästyn ihan kuolettavuuteen saakka jossain seurassa, vaikka itse ihmiset ovat mukavia, mutta ryhmän puheenaiheet eivät vaan jaksa innostaa tippaakaan.
On niin tuhottomasti tasoja, joilla voidaan keskustella ja on sellaisiakin ihmisiä, jotka koko ajan johtavat puhetta ja ovat äänessä, joten vapaalle keskustelulle ei ole tilaa, pelkkiä kuulijoita kaivataan.
Väärinymmärrettynä ja ulkopuolisena pinnallisissa aiheissa on yksi monista epäviihtyisistä variaatioista, joissa on tullut vierailtua.
Itseäni kiinnostaa intensiivinen keskustelu, jossa jokainen on tasa-arvoinen keskustelija ja kukaan ei vänkää mitään, vaan esittää samanarvoisia, mutta erilaisia näkemyksiään.
Yksinäisyys ei ole mielestäni ratkaisu sille, jos seura ei jaksa kiinnostaa. Pitäisi vaan etsiä erilaista seuraa.
Joskus olen ollut tilanteessa, jossa kaveripiiri pitää luoda mahdollisimman äkkiä, joten kaikki siihen pyrkivät ihmiset on pakko ottaa mukaan. Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, ettei sellainen porukkaa ole kauaa viihtynyt yhdessä ja lopulta jopa riitaantuu keskenään.
Ikävää, mutta väistämätöntä, luulisin ainakin.
olet?? voithan ottaa mailikavereita ja jos satut olemaan savosta päin ni täällähän meitä on kaveriksi.
jos haluat kirjoitella niin laita viestiä [email protected]
kommenteistanne kaikille. Antaa uskoa ja tietoa että kannattaa porskutella eteenpäin aina, vaikka vastatuulessa ;).Kyllä sitä tietää että itse on oikeassa mutta kyllä se yksinäisyys joskus iskee salakavalasti kuten ketjua aloittaessani. nyt parempi =)).
Volvo, mm. savossa opiskeltu on..
Hyvää viikonloppua kaikille =)