Oli lauantai aamupäivä, kun Annin maailma mureni. Hänen miehensä Matti ilmoitti tyynesti kuin lounasta tilaten, että oli löytänyt toisen naisen ja halusi eron. Ei Anni sitä heti ymmärtänyt saati uskonut. Matti oli miettinyt kaiken valmiiksi. Hän oli järjestänyt samasta kaupungista asunnon itselleen ja uudelle naiselleen, selvittänyt eroon liittyvät rutiinit ja jakanut omaisuuden Annin kannalta suotuisasti.
-Kyllä sä uuden löydät, ansaitset mua parempaa..,oli Matti tokaissut lähtiessään. Anni ei kyennyt edes itkemään.
Anni sulkeutui. Mikään ei huvittanut. Sairaslomaa jatkettiin kerta toisensa jälkeen ja sosiaaliset kontaktit hupenivat. Anni istui chatissa ja piehtaroi itsesäälissä. Oli hän chatissa ollut ennen eroakin, joskus Matin kanssa yhdessäkin, mutta se oli vain hupia. Nyt siitä tuli arkea ja syy herätä aamuisin.
Anni vältti ulkona liikkumista. Koskaan ei voinut tietää, milloin törmäisi Mattiin ja tämän uuteen. Jos oli edes aavistus, että kaukana vastaan kävelevä pariskunta olisivat he, siirtyi Anni kadun toiselle puolelle tai luikki eri reittiä tiehensä. Kauppaan hän ei mennyt, jos Matin auto oli ulkopuolella. Elämä pyöri kehää ja tuo kehä vain pieneni.
Chatissa hän tapasi miehen. Miehen, joka kuunteli ja ymmärsi. Alkuun Anni oli ollut epäluuloinen, täytyihän miehellä olla taka-ajatuksia. Etsi kuitenkin vain höynäytettäviä. Aikaa kului, eikä mies esittänyt vaateita, ei edes ehdotellut mitään. Mies ei tuputtanut maailmaansa hänelle, vaan tuntui aidosti olevan kiinnostunut Annista.
-Olet hieno nainen, oli mies chatissa sanonut ja Annissa heräsi jotakin.
Chatissa vietetty aika väheni, mutta sen sijaan hän sai yhä enemmän sähköpostia mieheltä. Lyhyitä, vain muutaman sanan pituisia. Usein runonpätkiä, kauniita sanoja tai vain ystävällinen tervehdys. Annille nuo viestit olivat kuin vesi kuihtuneelle. Nainen hänessä puhkesi uudelleen esiin ja hän oppi jälleen luottamaan itseensä. Vaatteet hänen yllään alkoivat saada merkityksen eikä enää ollut yhdentekevää, minkä näköisenä hän ovesta ulos astui.
Anni näki jo kaukaa, että Matti kävelee naisensa kanssa häntä vastaan. Anni henkäisi syvään ja asteli vakaasti eteenpäin. Olo oli yllättävän keveä, jopa iloinen. Häntä hymyilytti ja hän tiesi näyttävänsä kauniilta. Matti ja nainen lähestyivät , he tervehtivät toisiaan hymyillen ja jatkoivat matkaansa. Annin kengät kopisivat ja helmat hulmusivat. Annin teki mieli itkeä ilosta. Hän oli tullut takaisin.
Illalla hän kertoi tapahtuneesta chat-miehelleen. Anni kuvaili riemua pursuten, kuinka mies oli häntä eheyttänyt ja että elämä jatkuisi. Mies tyytyi vain kuuntelemaan kuten aina ja pienin kommentein iloitsi Annin kanssa.
-Mielestäni olen tehtäväni siis tehnyt, mies kirjoitti.
-Siis.. mitä tarkoitat, Anni kysyi?
-Anni, elämämme ovat toisaalla. Olet uuden elosi alussa. En ota enää yhteyttä Sinuun. Anni oli hetken vaiti, hymyili ja kirjoitti:
-Ymmärrän. Kiitos Sinulle.
**************************************************
Matti nousi sohvalta ja käveli työhuoneeseen. Hänen uusi naisensa naputteli koneella, lopetti sitten ja klikkasi chatin kiinni.
-No, olikos siellä mitään mielenkiintoista, Matti kysyi.
-Samaa kuin ennenkin, nainen sanoi.
-Mitenkäs se sinun mysteeriystävättäresi jaksaa, Matti uteli haukotellen.
-Luulen, että jo paljon paremmin, sanoi nainen hymyillen ja vasta nyt hän tunsi voivansa nauttia täysin rinnoin uudesta miehestään.
-Kyllä sä uuden löydät, ansaitset mua parempaa..,oli Matti tokaissut lähtiessään. Anni ei kyennyt edes itkemään.
Anni sulkeutui. Mikään ei huvittanut. Sairaslomaa jatkettiin kerta toisensa jälkeen ja sosiaaliset kontaktit hupenivat. Anni istui chatissa ja piehtaroi itsesäälissä. Oli hän chatissa ollut ennen eroakin, joskus Matin kanssa yhdessäkin, mutta se oli vain hupia. Nyt siitä tuli arkea ja syy herätä aamuisin.
Anni vältti ulkona liikkumista. Koskaan ei voinut tietää, milloin törmäisi Mattiin ja tämän uuteen. Jos oli edes aavistus, että kaukana vastaan kävelevä pariskunta olisivat he, siirtyi Anni kadun toiselle puolelle tai luikki eri reittiä tiehensä. Kauppaan hän ei mennyt, jos Matin auto oli ulkopuolella. Elämä pyöri kehää ja tuo kehä vain pieneni.
Chatissa hän tapasi miehen. Miehen, joka kuunteli ja ymmärsi. Alkuun Anni oli ollut epäluuloinen, täytyihän miehellä olla taka-ajatuksia. Etsi kuitenkin vain höynäytettäviä. Aikaa kului, eikä mies esittänyt vaateita, ei edes ehdotellut mitään. Mies ei tuputtanut maailmaansa hänelle, vaan tuntui aidosti olevan kiinnostunut Annista.
-Olet hieno nainen, oli mies chatissa sanonut ja Annissa heräsi jotakin.
Chatissa vietetty aika väheni, mutta sen sijaan hän sai yhä enemmän sähköpostia mieheltä. Lyhyitä, vain muutaman sanan pituisia. Usein runonpätkiä, kauniita sanoja tai vain ystävällinen tervehdys. Annille nuo viestit olivat kuin vesi kuihtuneelle. Nainen hänessä puhkesi uudelleen esiin ja hän oppi jälleen luottamaan itseensä. Vaatteet hänen yllään alkoivat saada merkityksen eikä enää ollut yhdentekevää, minkä näköisenä hän ovesta ulos astui.
Anni näki jo kaukaa, että Matti kävelee naisensa kanssa häntä vastaan. Anni henkäisi syvään ja asteli vakaasti eteenpäin. Olo oli yllättävän keveä, jopa iloinen. Häntä hymyilytti ja hän tiesi näyttävänsä kauniilta. Matti ja nainen lähestyivät , he tervehtivät toisiaan hymyillen ja jatkoivat matkaansa. Annin kengät kopisivat ja helmat hulmusivat. Annin teki mieli itkeä ilosta. Hän oli tullut takaisin.
Illalla hän kertoi tapahtuneesta chat-miehelleen. Anni kuvaili riemua pursuten, kuinka mies oli häntä eheyttänyt ja että elämä jatkuisi. Mies tyytyi vain kuuntelemaan kuten aina ja pienin kommentein iloitsi Annin kanssa.
-Mielestäni olen tehtäväni siis tehnyt, mies kirjoitti.
-Siis.. mitä tarkoitat, Anni kysyi?
-Anni, elämämme ovat toisaalla. Olet uuden elosi alussa. En ota enää yhteyttä Sinuun. Anni oli hetken vaiti, hymyili ja kirjoitti:
-Ymmärrän. Kiitos Sinulle.
**************************************************
Matti nousi sohvalta ja käveli työhuoneeseen. Hänen uusi naisensa naputteli koneella, lopetti sitten ja klikkasi chatin kiinni.
-No, olikos siellä mitään mielenkiintoista, Matti kysyi.
-Samaa kuin ennenkin, nainen sanoi.
-Mitenkäs se sinun mysteeriystävättäresi jaksaa, Matti uteli haukotellen.
-Luulen, että jo paljon paremmin, sanoi nainen hymyillen ja vasta nyt hän tunsi voivansa nauttia täysin rinnoin uudesta miehestään.
Vastaukset 40
Vanhimmat
ainaskin yllätyksellisen mainio lopetus. kutaa
mielenkiintoinen ja hieno tarina. Matilla menee hyvin =)
Enkelin kanssa saattaisi, pidemmän päälle olla vaikea asua samankaton alla.
Totta.. Matti sen ku porskuttaa.. miettii vaan, että "ottasko lenkkiä vai gouteria ton bissen kaa.." =)
Hienosti kirjoitettu,kuten aina,mutta tavanomainen juonenkulku,sä kosketit mun kiukkusuontani nyt..zzzt:) Katseesi *perässäni* on kysyvä? Miksiköhän aina miehen jättämä vaimo olisi ikävä, ja nukkavieru, ja hän puhkeaa kukkaan aina eron jälkeen, TAI hakee välittömästi tukea toisesta miehestä.Niin toki aika usein tapahtuu, mutta on toisenlaisiakin tarinoita.Sinäkin ehkä tiedät muutamia,ainakin toivon niin, tai jos et, niin sä *avarrut*=).
Tiedän,tarina on tarina, eikä analysointi totuudenmukaisuudesta kuuluisi tässä kohtaa asiaan..mutta kerron sen silti:o)~: Tarinan *toinen* nainen on avaruudesta, ufo, herranpieksut sentään!=).En ole koskaan..everneverever,kohdannut naista,tai tietooni tullut noin ätläkkää hyväntekeväisyyttä.
mitä mieltä olet täällä tarinoivien "naisnikkien" mieskuvasta=juoppo, paskanen, nyhjäävä, lihava, hikinen, kuuskymmpinen runkkari tai naiskuvasta=nuori, naisellinen, eteerinen, sensuelli, haluttava, kiusattu, petetty, ah niin kaikkensa antava kaunosielu yms.
Niin?..minunko mielipidettäni kysyit? Jos et,niin vastaan silti=):Luin pariin otteeseen kommenttisi,ja valitan ,noin varmaan on, mutta kyllä täällä useimmiten mies on ihana ja komea,ihan lakanoidenkärventäjä,palovaroitin suorastaan, *hymy*;)
Jotenkin minusta tuntui luontevammalta tarinan kannalta se, että nainen auttaisi naista kuin että mies miestä (naiseksi tekeytymällä).
Lähtökohta ei siis ollut se, että jätetty vaimo automaattisesti ikävä ja nukkavieru...=) Jos jätetty olisi ollut mies, olisiko tämä osannut apua vastaanottaakaan? Todennäköisesti olisi vaan juonut itsensä hengiltä...=)
Ja uuden naisen roolista... Ehkä monikin hänen tilanteessa haluaisi auttaa jätettyä osapuolta, tavalla tai toisella... Ehkä jopa näinkin ätläkästi..? =))
Aamusella työmatkallani jo peruinkin kritisoinnistani osioita.Kyllä, kyllä varmaan moni saattaisi uuden naisen tavoin tehdäkin.Ja totta puhut kuomaseni, mieheltä miehelle tuollainen hyvä teko ei olisi onnistunut:)tai ainakin hyvin harvalta, ja sinulta ehkä, kun kerran ajatusmaailmasi tuotti tuollaisen hyvän työn.Ätläkkä oon mä ite, *sulkee siirappipullon korkin ja peittelee peränsä huolellisesti*;))
Turhaan peruuttelet kritiikkiä.. Hyvä vaan, että erilaisia tuntemuksia esiin tulee...=)
Tarinasta vielä..
Ei ole mitenkään tavatonta, että uusi ja ex-nainen/mies esim ystävystyvät ja ymmärtävät toisiaan. Tunnen tällaisia tapauksia.
Ehkä äärimmilleen vietynä voisi tarinan tilanne toteutuakin? Minusta ei kuitenkaan tuollaiseen olisi..heh
...*tuhmaa* nyt mietin koko illan miten sille sätti-miehelle sitten kävi?
....tässä jutussa ei nyt, joku mennyt minulla jakeluun......pitääköhän lukea uudestaan.....
Montako ihmistä tarinassa oli ?
__
Kolme , kaksi naista ja mies . SE sätti-mies muuttui naiseksi , kun napsautti koneen kiinni.
Ei pitäisi luottaa mieheen , joka ei missään vaiheessa ota seksiä puheeksi.
Eikä kannata luottaa sellaiseen naiseen , joka antaa sielunhoitoa uuden miehen exälle.
Asia paljastuu fantasiaksi , eikä anna aihetta enempään. : )
..yksi lause sotki koko ajatteluni:-)
"Hän oli tullut takaisin"
Siinä kohtaa putosin totaalisesti kelkasta.
Se olisi pitänyt olla: Hän oli saanut itsensä takaisin ...tai, Hän oli löytänyt itsensä jälleen...
....nyt jo tosi kiukkunen.....
lopussa ajattelin, että tuon jutun täytyy olla noin, että se uusi nainen oli leikkinyt miestä chatissa ja taas palasin tuohon samaan lauseeseen
ja juttu jäi jumiin päässäni.
Tämä kyllä vielä "HOIDETAAN" kotiin...
Heh.. Noh, ainakin sait aivojumppaa.. Joskus muuten on ihan ok, ettei tarinat tms aukea heti ensi lauseesta. On hauskaa yllättyä, aina silloin tällöin..=)
...tässä sen taas näkee miten petollinen ja raadollinen sätti voi pahimillaan olla. Itselleni ei voisi edes välähtää mieleenikään,että naisena tekisin vastaavaa. Ensin veisin toiselta miehen ja sitten leikkisen miestä sätissä ja terapoisin uuden mieheni ex- vaimoa. Luultavammin olisin myötätuntoisena sätissä muodostanut naisena ystävyyssuhteen tuohon onnettomaan petettyyn vaimoon ja neuvonut, kuinka hän saisi miehensä takaisin. Mutta jos oikein juttua ajattelee, niin tuollaisesta miehestä ei kukaan saisikkaan mitään ihanne- kumppania. Joten uskoisin , että nämä kaksi naista tutustuessaan toisiinsa jättäisivät kumpikin tuon tyypin lehdellä soittelemaan" ja löytäisivät itselleen omat ihanat miehet. Surullista toki olisi , että millainen nainen sitten taas joutuisi tuon jupin saaliiksi. Joten ehdotukseni olisi: lähettää tuo jäbä Siperiaan oppimatkalle ja sitten vasta naittaa hänet.
Näet asian mielestäni varsin mustavalkoisesti. Lähtijä on siis aina paha ja se, kenen seuraan lähtee on itse pääpiru?
Tuhannet suhteet ovat kuolleet kauan ennen sen uuden tuloa. Helposti tämä uusi kuitenkin saa syyt niskoilleen.
Lopuksi teilaat miehen Siperiaan..heh..Tarinahan olisi toki voinut olla toisinkin päin.. nainen löytää uuden, mies jää. Olisitko silloin ollut yhtä armoton? =)
....vei ajatukseni syvemmälle." Mies ilmoitti tyynesti, kuin lounasta tilaten haluavansa eron."
Millainen mies , voi noin asian iloimoittaa?
Tuo lause oli paljastava, kuvaten miehen luonnetta.
Ok .... jos taas tilanteen näkisi, että suhde oli jo väljähtynyt , niin miksi vaimo olisi vaipunut masennukseen ja surrut koko juttua? Silloinhan vaimokin olisi reagoinut miehensä ilmoitukseen vaikkapa näin: "Kiva ,että oletlöytänyt jonkun," ja samalla ilmoittanut, että hänelläkin on ollut jo parin vuoden ajan rakastaja.
No jos ajatellaan , että eroa haluava olisi ollut nainen, niin naisen ilmoitus olisi ollut aivan erilainen , vaikka kysymyksessä olisi ollut jo väljähtynytkin suhde.
Jos taas nainen toimisi noin kylmäverisen välinpittämättömästi ilmoittaessan ero-halukkuudestaan, niin luutavammin hän ei ainakaan olisi rakastunut siihen uuteekaan kumpaniinsa.Selkäpiitä kylmää sellaisen naisen ajatteleminen..ja ei muuta kuin hyiseen Siperiaan oppimaan , moinen jääkuningatar.
jos sitä jos tätä. onko sun pakko vatvoa kaikki edestakaisin loputtomiin?
...Miks tästä sinä nyt sait karvat pystyyn?
.....minä ajattelen lukemaani ja eikö tämä ole keskustelupalsata?
...johan täällä paljon typerämpiäkin asiota pohditaan....
...Maxin kysymykseen, jonka hän esitti.
.....joten ota ihan iisisti -----hengitä sisään ja ulos ,,ja jatka....
...toinenkaan lukeminen...tuollaista miestä, joka noin vain ilmoittaisi uuden naisen löytäneensä ei noin helposti takasi otettasi..jos nyt ymmärsin vieläkään jutun juonen.....
Tuollasta tarinaa ei saa näin myöhään kirjoittaa ....(ilmoitan välittömästi sefulle tai ylläpidolle poistettavaksi......)
Saan migreenin tuosta.....
.......menee meditoimaan ja haluaa sulkeutua sielunsa syvyyksiin....
lue vielä kerran. mieti, mikä oli sepeteuksen poikien isän nimi.
Anonyymiltä ei saa pyytää noin vaikeita asioita.
Eihän tommosta voi tietää, mä olen niin pirun huono raamattutietoudessa...=))
kyllä sinä olet Kivesi (ei stenu vaan Aleksis) lukenut
Mikset laittanut suoraan, että kyseessä olivat WAVE ja Sima ? Minä bonjasin heti jutun juonen.
sinäkin idiootti tuo lässytys. Maxi osaa kirjottaa ilman mitään fucking simoja ja vaaveja. Olet typerys vailla vertaa.
Olen varma että kirjoitti tuosta pariskunnasta. Moni tahtoo Waven paikalle ja toiveajattelu ei ole kiellettyä. Nyt miehet pelkää kirjoittaa Simulle kun ovat pelkureita. Olisihan se kamalaa jos saisi huudot peräänsä, Simanpeesaaja!
Sukistutkis taitaa olla palstan ainoo tosimies jos tykkää jostain kirjuuttajasta, ei sitä peittele. Hetipä älähdit sinäkin kun Simmu ja Weivi mainittiin.
viesti Lekalta vai Horttanaiselta? Haisee.
...ja ihanan yllätyksellinen loppu.Kiitos!
Alusta alkaen tarinasi oli mukaansatempaava, jälleen kerran. Kiitos!
Mielestäni Matin tapa toimia erotilanteessa oli hyvinkin tyypillinen. "Asiat asiana ja ripeästi uuteen vaiheeseen". Toimintaa, ei turhan jaakaamista; on miehinen tapa pitää tunteensa kurissa.
Naisen masennus ja pelko pariskunnan kohtaamisesta olivat aidontuntuista luettavaa. Samoin chattiin jumiutuminen.
Novellin yllättävä loppu sekoitti pakan. Näyttävä maton repäisy lukijan jalkojen alta oli tavattoman piristävää -melkein loukkaavan raivostuttavaa. Saman teit aiemminkin rantapavilijongin portaikkoon nukahtaneella - myöskin jätetty, naisella. (Minun suosikkini).
Ainoa asia, jota jäin miettimään ilman johtolankaa, oli pariskunta ykkösen kimppa-chattaaminen ja pariskunta kakkosen mahdollinen tapaaminen chatin välityksellä?
Oliko Matti "sättimies" ja mitä mieltä hän olikaan Uuden Naisensa chattaamisesta?
Ihan aikuisten oikeesti :D
Maskuliinen ja feminiininen tapa toimia.
Harva nainen kai järjästelisi asiansa hissukseen puolisonsa selän takana ja sitten pläjäyttäisi* jutun päin näköä. Toki tyypillistä, että naiset keskenään terapoivat toisiaan.
Mieshän ei tunteistaan sitten puhukkaan, kuin suhteen alussa ja sinäänsä kiinnostavaa vielä tuo Matin haukotteleminen tuolla jutun lopussa.
Uusikin nainen taas jo oli täysin rinnoin nautimmassa suhteesta, hoideltuaan ensin miehen ex-vaimon kondikseen. Entäpä Matti! Ei oikeen virilille tuntunut uudessakaan elämässään.
.....ajattelinkohan taas liikaa:-)....
Selkeästi olet tarinaa tuumaillut, hieno kommentti! Ei siksi, että tarinaa kehaisit vaan siksi, että löysit siitä kaikenlaista..=))
Kirjoittaessani loppu oli mielessäni. Tarinan kirjoittaminen siihen kävi melko nopeasti, mutta jotenkin epäilin, jaksaako "alustusta" lukea.. näemmä jaksoit..=)
Tarina johon viittaat (Helena ja Mikael), pidän siitä itsekin!
Pariskunta ykkösen kimppachattaaminen.. Kun kirjoitin, niin loppuratkaisuhan oli minulla selvä ja muu oli oikeastaan alustusta koko idealle.
Mietin, että kuinka sitten tämä uusi nainen voisi saada selville entisen nikin? Siksi kirjoitin, että yhdessä olivat chatanneet, Matti siis tiesi exän nikin ja uudelle sen esim ohimennen sanonut.
Hyvinkin on pariskunta 2 voinut chatissa tavata. Se, kuinka ovat tavanneet, en sitä ajatellut lainkaan. Nyt kun jälkikäteen tuumailen, niin minusta Matti ei mikään innokas chattimies ollut eikä uuden naisen kohtuullinen chattaaminen häntä haitannut.
Summa summarum... Eri ihmiset löytävät ja tulkitsevat asioita eri tavalla.. se juuri tällaisten palstojen rikkaus..=)
Tuossa jo kirjoittelinkin, että se, kuinka kukin jutut kokevat, se rikkaus!
Joku näki juttuni kierona piikkinä Wavea ja Simaa kohtaan, TurhaCe löysi omat pointtinsa ja sulle tässä taasen jotain muuta.
Itse kirjoitin tarinan vain loppuratkaisua ajatellen. Mukavaa, kun erilaisia asioita sieltä kumpuaa..=)
P.S. Ei liikaa voi ajatella.. tai no.. ehkä joskus..=))
...oma avioeron tilanteeni( joskus silloin )... ja mietinkin miten tuossa tilanteessa juttu hoidettiin.Tarina saattaisi olla hyvinkin valaiseva:-)
Myöhemmin tämä uusio vaimo yritti ystävystyä kanssani vähän huonolla menestyksellä.(ihan kiva ja eläväinen nainen), mutta minua ei liiemmin huvittanut enää kertausharjoituksen suorittaminen heidän yhteiselämänsä kuuntelemiseksi.(ovat kyllä jo eronnet)
Sen verran juttuu sotkeuduin, kun ex-anoppi soitti hädissään minulle, että siellä oli ovet paukkuen lähdetty eri osoitteeseen jo ihan parin vuoden kuluttua.Anoppi voivotteli , että tuollainen se on tuo Jukka(´nimi vaihdettu)....
Minä ex-anopilleni sanoin, että sinun poikasihan se on ja omasi kasvattama. Soitin sitten ex-miehelleni, että mitä jos nyt vähän miettisit ja ottaisit omaa käytöstäsi ajateltavaksi. Neuvoin, että menehän nyt kukkakimpun ja somin sanoin kanssa takaisin , kun et sinä yksiksenkään osaa olla ja minä en ainakaan enää tuohon samaan juttuun hänen kanssaan lähtisi. No silloin vielä korjautui...mutta ,,,,
Miksikähän miehien on niin vaikeaa muuttua?
Olisikko se tuo sotaväki , kun sielläkin on usein kertausharjoituksia suoritettava....
......hymyilee ihan vähäsen......
Kirjoitit, että miksi miesten niin vaikeaa muuttua..
Itse kysyisin, miksi ylipäätään ihmisen on niin vaikeaa muuttua? =)
...koska muutokseen tarvitaan turhautuminen nykyiseen olotilaan ja turhautuminen taas edellyttää syvempää paneutumista omaan itseen ja sen vajavaisuuksiin? Ja muutos peloittaa, koska on niin omaksunut tutun ja turvallisen käyttäytymismallinsa, että uudenlaisen omaaminen tuottaa työtä?
...koen niin paljon onnistumisen riemua(ihmisten muutumiseksi), että sitä olisi jakaa sylikaupalla ja autorekallisittain. No aikoinaan kun ammattini vaihdoin markkinoinnista ihmisläheisempään, niin ilmoitin lähtiessäni silloissessa työpaikassani, että kyllä täälläkin sitä terapiaa tarvittasiin.
Valintaani en ole päivääkään katunut.Harvoimpa minun työsäni asikailta haukkumista osakseen saa ja siinä kasvamisen riemussa itsellekkin tapahtuu huikeita juttuja.
Täällä chatissa on ihan terveellistä olla välillä arvosteltavana.Muuten kai alkaisin luulla olevani jo liian mukava ihminen:-)
Luultavampaa varmaankin on, että ihmiset läheisyydessäni haluavat muuttua , kun katsovat minua ja ajattelevat, että jos tuokin "ressukka " on johonkin kyennyt, niin kykenen sitten minäkin.
Yrittäjä, kun on aina yrittäjä teki sitten, mitä tahansa......
Ihan vapaehtoisesti* ei muutokset lähde välttämättä käyntiin....jotain koskettavaa , jotain kipeää , jotain omien ahtaiden mallien särkymistä on ensin tapahduttava. Yksi muutokseen tarvittava tekijä voi olla vaikkapa avioero....
* hallelujaa *
* olipa tarina *
* tiukka loppuRatkaisu *
LoppuHyvin
KaikkiHyvin
Tarkoitus Pyhittää Keinot
ja *sitäpaitsi* Anni Hymyili Lopuksi :D
Se on paljon se :D
* kiva tarina,, naurattaa..
* Wau~~:D
Sain Sinulta kymmenen tähteä(*) kommentissasi. Se aika hyvin...minusta ainakin..=)