Olen huomannut että jotku jotka haluaa uusia kirjekavereita netin kautta, mutta kun litat vastauksen niin kirjoittavat vain yhden kirjeen ja lopettavat yhden kirjeen jälkeen kirjeenvaihon.Sitten laittavat taas ilmoituksen nettiin ja etsivät luotettavia kirjekavereia.
PETTYNYT
MONESTI PETETT
15623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos ne ovat samanlaisia kuin minä, että etsivät pakkomielteenomaisesti täysin itsensäkaltaista ihmistä. Minä tunnen ulkopuolisuuden tunnetta heti, kun toinen kertoo omistani poikkevista harrastuksista tai kiinnostuksen kohteista. Tuntuu, etten osaa sanoa mitään ja jotenkin hermostun. En uskalla sitten enää oikein kertoa omista asioistanikaan mitään, kun ajattelen, että se toinen on nyt jotenkin parempi ja oikeassa (todennäköisesti onkin, kun ottaa huomioon omituisen ja rajoittuneen elämäntyylini).
En ole siis etsinyt meilikaveria, mutta tulipa vain tällainenkin mieleen, kun mietin mihin minulla kaatuvat aina orastavat ystävyyssuhteet.
Ei ole mieltäylentävää, kun avautuu rehellisesti omasta viastaan ja sitten vielä viestiäkin miinustetaan.
Kerrot kuule vaan rohkeasti toiselle, miltä susta tuntuu. Jos on ihmisellä yhtään empatiaa ni varmasti ottaa tunteesi huomioon ja yrittää auttaa sua asiassa. Minä ainakin toimisin näin, koska olen itsekin vähäpuheinen, ja tiedän miltä tuntuu kun ei löydy sanottavaa.
Muista myös että jokainen ihminen on saman arvoinen ja uniikki. Kukaan ei ole toistaan parempi, ja joka väittää olevansa parempi, hää on täys valehtelija.
Mitäs, jos seuraavalle kirjekaverilles harjoittelisit oikeinklirjoitusta...? Minä ainakaan en jaksa lukea kirjeitä/posteja missä on vähintään joka toisessa lauseessa kirotusvire.
Pitäisiköhän tuossa asiassa katsoa peiliin, sillä näkyy tuossa sinunkin viestissäsi pari selvää kirjoitusvirhettä! Itse paljon kirjoittavana tiedän, että kun on oikein paljon asiaa ja sen kautta tulee "kiire" kirjoittaa, että puoletkin muistaa niin niitä virheitä tuppaa tulemaan pakostakin, vaikkei tahtoisikaan eikä se ole ollut koskaan ongelmana, ettei osaisi kirjoittaa oikein. Sokkokirjoituskin tekee joskus omat kepposensa jota ei kirjoittaessa aina huomaa!
Tuskin löydät ystävää jonka viestistä et virheitä löytäisi. Mielestäni tärkeintä on, että osaa ilmaista itsensä itse en vahdi virheitä, sillä teen niitä itsekin tiedän sen. Ja niin teet myös sinä!!
Niin jotku ovat niin nipoja että valittavat joka asiasta ja ovat vaativia tyyppejä. Olen tullut sen huomaamaan.
Mine mine kirotan ehka honosti kun nn mina olla ulkomalanen muta jos woman ymmarta mite mine halu ni eiko se olla hyva kun ummarta miu tarpeita mine en jakso kirjota jos soomiwoman hete torjuta minu lahestumis uritukseni mine viime kirjessa uritin woman saata paritellu ni mine saata satikutaa korvalle...
Mulla on kyllä toisenlainen käsitys näistä lypsyjakkaratakapuoli naisista, kyll ne mielellään siun kaa rupee rypemään kun on noin ulkomaalainen aksentti, savonkielellä ei sua naesta viärinpäin niin millään, on tosi niin.
Naiset laitaa ilmoituksia ja sitten eivät vastaa tai vastaavat yhden rivin mittaisia sepustuksia.
Naiset hakee vaan elättäjää, olen sen karvaasti kokenut eritoten suurten naisten kanssa....
Mitä tästä nyt vetäisi yhteen. ON huumorismiehiä, jotka vääntää vaikka mitä, toiset ottavat ihan tosissaan, mutta mikä on sitten tavallinen kirjekaveri kenellekin? Olemme niin valtavan erilaisia, että vaikea tehtävä on kai sekin. Minä olen joskus harrastanut kirjeenvaihtoa ja se oli kyllä tosi antoisaa, varsinkin kun siihen aikaan ne kolahtivat postiluukusta tai löytyivät postilaatikosta, tosin elimme aikaa ennen Internetin ihmeellisyyksiä, joten kirjekaverit olivat ympäri maailmaa.
Kiva olisi nytkin kirjoitella, mutta mitä sitten, jos ei ehdikkään tai jotenkin vaan juttu ei luista??? Itse pidän elämän pohdiskelusta ja mikä on tärkeää tai ihan vaan arjen haasteista kirjoittelusta.
Ihan mietin myls, miksi aina yleistetään, naiset on jotakin jne..., vaikka kieltämättä joskus pettyneenä olen ajatellut, että kaikki miehet ovat sitä tai tätä, mutta ei aikaakaan, kun joku ystävällinen ja kohtelias mies osuu johonkin arjen tilanteeseen, niin muistan, että he ovat kaikki erilaisia!
Minullakin on syy, miksi en etsi täältä enää uusia ystäviä. Moni valehtelee ja käyttäytyy asiattomasti. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika, vaan kiusaaja käyttäytyy ilkeästi ja asiattomasti!
Nii ja mulla on yleensä loppunu siihen kun olen kuullut mitat.. ;(((
Täällä kun on ikävä kyllä vaan on 90% naisista järkyn ylipainoisia.
Sori en halua loukata mutta niin vaan on.Ehkä juuri siksi ne on täällä.
Riippuu mitä etsii, haluaisin esim. joskus elämässä tavata naisen joka ohjelmoi. Se olisi sellainen ihme, että ei paljon paino merkitsisi.
Mutta itse olen lyhyt ja alipainoinen niin osteoporoosini kanssa murskaannun jos on liian jätti nainen. Mutta kyllä p***u silti hyvää on, sai taikka ei. Jos turhat puujalkavitsit jättää pois niin kun tarpeeksi yksinäinen on, viettää sairaalassa skalpellin alla aikaa, heräilee teholta ja poistetaan elimiä enkä kaikkea kehtaa edes kertoa niin toivoo että joku naispuoleinen olento koskaan pystyy hyväksymään. Itse en hyväksy itseäni, ehkä nyt kun on olut puolitoista vuotta avanne kyljessä... Ei se toisella haittaisi ja hyväksyisin täysin mutta kun se on itsellä niin pelkää kaikkia ihmisiä, ei pysty uskomaan vaikka kuka sanoisi hyväksyvänsä ja että en olisi ällöttävä (ei tosin ole sanonut).
Ai niin, voin ihastua tapaan liikkua, voin ihastua ääneen. Ulkonäöstä katson ensimmäisenä kasvoja ja se ei ole mikään tietty piirre kasvoissa mikä kiehtoo... Mutta olen joskus ollut silmät kiinni ja vain nauttinut toisen äänen kuuntelemisesta, itse asia mennyt ohi :)
Ja eräs nainen oli niin ihana laulaja että oli ihanaa olla selällään silmät kiinni kun se puuhasteli omia juttujaan ja lauloi kaikkea kaunista.
Jokaisesta löytyy jotain mihin ihastua mutta mulla sen ei tarvi edes olla silmin havaittavaa. Jopa tapa puhua ja luonne voi laukaista ihastumisen.