2.5v lapsen tottelemattomuus

Huoohhh kuullosti niin tutulle!!!!
Meillä on 2 v 3 kk tyttö joka oli 2 vuotiaaksi asti niin kiltti ja tottelevainen, että kaikki aina kehui,ihaili ja ihmettelikin.
Tytön kanssa kaikki oli helppoa, pystyi lähtemään mihin vain ja aina käyttäytyi hienosti. Joskus jotain pientä kiukkua, mutta meni hetkessä ohi.

2 vuotiaasta eteenpäin näitä kiukkuja on riittänyt.
Juuri kauppareissut ihan kamalia, tyttö ei suostu istumaan kärryssä vaan juoksee joka paikkaan ja haluaa laittaa kärryyn kaikkea. Kun kiellän niin saa raivarit ja alkaa heittää tavaroita ja lopulta käy maahan raivoamaan!! Rauhoittuu sitten kun kannetaan autoon.
Ennen kävimme paljon ulkona kävelemässä. Nykyään ei onnistu kävelyretket, juoksee minne sattuu eikä toivoakaan että kävelisi samaan suuntaan.
Hermostuu nykyään ihan pikkujutuista, kaikki pitäisi mennä niin kuin tyttö haluaa tai sitten huudetaan niin että naapuritkin kuulee.

En osaa siis vinkkejä antaa kun meillä sama tilanne. Kiltti tyttö on muuttunut aika äkäpussiksi:)
Toivottavasti olisi vain joku vaihe menossa ja se tottelevainen tyttö palaisi pian!:)

Hän on jo sen verran iso, että ymmärtää loistavasti puhetta. Sanot, ettet vie häntä enää kauppaan, koska hän ei tottele ja rikkoo tavaroita ja sitten myös pidät tämän lupauksen. Voitko hoitaa kauppa-asiat, kun lapsen isä on kotona?

Katsotte parin kuukauden kuluttua uudelleen, osaako lapsi olla kaupassa kiltisti. Teet selväksi, että jos huono käytös toistuu, niin kauppaan ei taas yhdessä mennä pitkään aikaan.

Lapsi on pakko ottaa kauppaan mukaan koska ollaan oltu aina kaksistaan.
Ennen kauppaan menoa kyllä kerrataan säännöt ja lapsi kuuntelee. Mutta kauppaan kun päästään niin se keskustelu unohtuu.
Kaupassa kun yritän selittää että täytyy olla nätisti niin ei auta, kiljuu ja huutaa, ei kuuntele.
Olen sortunut välillä jopa lahjontaan, mutta sekään ei auta.

Meillä on nyt talven aikana tullut tuo oma tahto tosiaan esille. Meilläkin raivotaan pienistäkin asioista. Jos joku ottaa lelun, jos kissa makaa lapsen tavaran päällä, jos ei saa jotain jne..

Ah, niin tuttua.

Meillä on tällä hetkellä tilanne, että käyn vain pakolliset ja pikasimmat ostokset yhdessä lasten ja etenkin tuon 2,5v:n kanssa. Niitä kun on kaksi, villitsevät toisensa joskus ihan täysin. Vähän helpottaa se, että muksut saa etsiä tuotteita kaupasta "tässä lukee omenoita, missähän niitä olisi. Haluatko laittaa tarran pussiin, otatko omaan kärryyn jne". Toki se sitten vaatii enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä myös äidiltä, joten ei kannata ihan suoraa töistä lähteä ostoksille.

Yleensäkään meillä harvoin kävellään minnekään tai missään. Joko juostaan, tai äiti vetää käsipuolesta makarooni-lastaan perässä. Ja tuo äksyily on alkanut jo aikaa sitten, siihen on jo totuttu, että kaikki mulle tänne heti.

Entä jos kaupassa laitat sinne isoon kärryosaan heti jos ei tottele ja otat pakolliset ostokset ja poistut, annat vaikka huutaa siellä. Tai jätät kärryt siihen, käytte autossa jäähyllä ja kokeilette uudelleen?

Oon välillä tehnykki niin että laitan isoon kärriin istumaan. Mut sitten ite hikoilen (huutaminen tässä vaiheessa vielä menee) sitä poislähtöä. Lapsi jäkittää jalkojaan niin etten saa nostettua häntä pois kärrystä ilman, että otan ensin kengät pois jalasta. Jolloin saan jalat niistä "väliköistä" pois. Ja sehän se vasta kamalaa on. yrittää siinä sitten laittaa vielä kiljuvalle lapselle kengät takaisin jalkaan.
Tää on niin pien paikka että kaikki on kävelymatkan päässä (meillä ei siis ole autoa) joten siksi kävelemme kaikkialle. Olenkin tehnyt niin että isot ostoksen teen toisella paikkakunnalla jolloin mummo voi lasta vahtia. Pakkaseen ostan siis ruokaa. Ja kaupasta käymme ostamassa hedelmät, maitoa ja vihannekset. Ja välillä muutakin.

Olen myös yrittäny tuota että punnitaan nämä ja laitat ne sitten itse kärriin. Mutta kun se juokseminen siellä kaupassa vie voiton.

toivon että tämä vaihe ei kestä vuosia.. :D
tosi rasittavaa kun haluaa että toinen kävelisi ja poika tykkää kävellä, eikä istua rattaissa. Niin sitten ulkoillessa se menee huutokonsertiksi kun juoksee miten sattuu eikä kuuntele tai pysähdy.
Pyörä on otettu nyt käyttöön niin se vähän hillitsee. Mutta pyörällä emme voi aina kulkea kun on koira mukana, menemme metsään tms.

kotona olemme kokeilleet jäähypenkkiä mutta tuo osaa lyödä senkin leikiksi. Hänestä on vain hauskaa kun siinä istutaan. Kun komennan ekan kerran niin toinen vaa nauraa ja sanoo että menee penkille istumaa. Eli ottaa sen leikkinä.

Meillä myös kaksivuotias ravaa kuin heikkopäinen. Jostain syystä onneksi tottelee suurimman osan ajasta, eikä tunge kaikkea kärryyn mukaan, ja antaa palauttaa hyllyyn sellaiset, mitä ei oteta. Odottelen tässä vaan, että eiköhän meilläkin vielä kiukummaksi mene jossain vaiheessa.

Mutta mutta, eikö ne Supernannyssa anna tuon ikäiselle tehtäviä? Voisiko sitä koettaa? Eli koetat keksiä jännää, mitä lapsi voi tehdä samalla, niin hän saa purkaa intoaan. "Hae juusto! Onko tuo oikea juusto, syötiinkö me tuota, etsi oikea", jne. Meillä auttaa ainakin, kun lapsi saa itse valita, viedä takaisin (siitäkin saa jännän tehtävän, kun koettaa jänniä äänenpainoja ja kehuu) ja hakea uutta. Viskominen on kai yleensä turhautumista/tylsistymistä, niin jos koettaisit tehdä siitä jännää? "Hyvä hyvä, tuo purkki kärryyn nätisti! Noin sitä pitää", jne. Sen purkin voi sitten sujauttaa hyllyyn takaisin huomaamatta, mutta onpahan lapsi saanut käydä kokeilemassa ja tehdä itse valintoja.

Tsemppiä! Kyllä se voimia vie touhuavan lapsen kanssa, vaikkei tuollaista edes olisi. Onneksi ne ei ihan moisia höyrypäitä ole loppuelämäänsä. :)

Sellaista se on, 2v:n kanssa. Se kuuluu ikään. Lapsesi opettelee oman tahdon ilmaisemista. Aikansa sitä kestää, kunnes tulee seesteisempi kausi, ja sen jälkeen en tahdo-ikä. Sitten saattaa taas hetkeksi helpottaa ennen seuraavaa tahtoikää. Jne.

Joten koita kestää. Kyllä hän vielä joskus sinua kuuntelee, nimittäin sitten kun hänen oma lapsensa on tuossa iässä. Mutta ei hän siksi kuuntele, että voisi tehdä kuten sinä neuvot, vaan jotta voisi tehdä toisin.