TAIVAS: osa 2/7

Karv 8D kirjoitti:

Henkka rauhoittui lopulta ja kertoi miten asiat
oli. Johanin lähtöön liittyi paljon enemmän, kuin
saatoin kuvitellakaan. Miksun he olivat kummatkin
tunteneet jo pikkupojista lähtien. Ruotsiin
muutto oli kuitenkin erottanut heidät Miksusta.

Huumeet oli tullut mukaan kuvioihin sinä aikana,
kun he asuivat Ruotsissa. Miksun kohdalla kaikki
alkoi kokeilusta, mutta valitettavasti ei siihen
jäänyt. Johan ei hylännyt vanhaa ystäväänsä,
toisin kuin Henkka.

" Mä en haluu olla missään tekemisis sen jätkän
kaa. Mä vaan pelkään, että se vetää Johanin
mukaan. Ainakaan viel se ei käytä mut mä tiedän,
että se myy jotain nappeja." Henkka sanoi
lopuksi.

"Miten sä sait tietää, et se myy sitä paskaa?"
kysyin hämilläni

"Mä löysin sen kätkön vahingos. Kysyin silt ihan
pokkana et mist on kyse ja se sano vaa ottavansa
rahat tyhmilt pois " Henkka vastasi.


Arvelin , ettei löytyminen ihan vahinko ollut
mutta se ei ollut minun ongelmani. Rahasta ei
ainakaan ollut kyse, sillä molemmat olivat
saaneet suuremman summan viikonloppua varten,
kuin minä vuodessa. Jos Johan ei itse käytä ja
rahasta se ei ole kiinni niin mistä sitten?
Kuvani Johanista ihmisenä muuttui koko ajan
oudommaksi. Miksun kuvittelin isoksi, tummaksi ja
epäsiistin näköiseksi. "Sellasii ne kaikki
narkkarit varmaan on" ajattelin viitsimättä kysyä
tarkemmin.

"Kyllä kai sä tiedät, jos se ite käyttäs ,mut
mulle ei tosiaan mee jakeluun miks se sitä sit
tekee. Ei ainakaan rahasta." puin ajatukseni
sanoiksi.

"Totta. Me saadaan rahaa melkeen niin paljo, ku
tarvitaan. Äh, emmä tajuu. Mä haluun sen pois
niist kuvioist joka tapauksessa!" Henkka sanoi
päättäväiseen sävyyn.

Samassa Henkan kännykkä soi. Puhelu kesti vain
muutaman minuutin ja saatoin nähdä, että Henkka
oli tyytyväinen kuulemaansa.

"Mutsi ja faija jää sukulaisten luo ainaki
tiistaihin asti. Sä voisit jäädä tänne
sunnuntaihin saakka. Tai vaik tiistaihin?" hän
ehdotti jo vähän iloisempana.

"Joo, se olis tosi jees ! Mä soitan vaa himaan."
vastasin yrittäen samalla saada asiat oikeaan
järjestykseen aivoissani huonolla menestyksellä.

Mutsi suostui muitta mutkitta ja kysyi vielä
vinoillen tytön nimeä, jonka luona meinasin
niinkin kauan olla.

Tytön? Luuliko se, että olin jonkun tytön luona.
Ei huonompi juttu, sitä voisi hyödyntää
myöhemminkin.

"Hei sä oot mun tyttöystävä" totesin tyytyväisenä
katkaistuani puhelun.

"Haista homo vittu" tuli nopea vastaus, ennen
kuin Henkka syöksyi kimppuuni.

Johan siirtyi vähäksi aikaa syrjään
ajatuksistamme, kun aloitimme hurjan painin.
Kaaduimme molemmat lattialle, ja minä jäin
alimmaiseksi. Henkka istui nyt mahani päällä,
kahliten käteni pääni yläpuolelle. Sillä hetkellä
muistin mitä hän oli vähän aikaisemmin sanonut.

"Mä rakastan sua" kaikui pääni sisällä

Mitään sanomatta hän painoi huulensa omilleni.
Oli, kuin sähköisku olisi kulkenut lävitseni, kun
kielemme kohtasivat. Pian hän siirtyi alemmaksi,
kaulalleni, pidellen edelleen käsiäni tiukassa
otteessa. Tunsin kuinka hänen kalunsa kasvoi
kevyiden kangashousujen alla.

"Nyt on aika.." Hän sanoi ja tiesin mistä oli
kyse. Siirryimme yläkertaan ja pian olimme alasti
hänen sängyllään.

Hän ojensi rasvapurkin minulle mitään sanomatta.
Katseemme kohtasivat ja näin kuinka paljon hän
halusi olla kanssani.

Kiima räjähti pääni sisällä ja pelkäsin
räjähtäväni itse siihen paikkaan. "Nyt se on
vihdoinkin totta, unelmani on totta" ajattelin
kuumeisesti.

Hän veti minut sängylle ja nosti jalkansa
olkapäilleni. Työnsin itseäni sisään hänen
kuumaan ruumiiseensa.

"Juuso, pliis, tee se varovasti" hän kuiskasi.

Pysähdyin hetkeksi, kunnes hän päätä
nyökäyttämällä antoi luvan jatkaa. Työnnyin
hitaasti koko pituudella sisään. Hän sykki lämpöä
sisältäpäin. Oma enkelini. Aloin liikuttaa
lantiotani edestakaisin rauhalliseen tahtiin. Hän
liikkui vastaan kiihdyttäen tahtia nopeasti.


Vain muutaman minuutin kuluttua hänen koko
vartalonsa jännittyi ja tärisi nautinnosta. Hänen
aukkonsa kiristyi kaluni ympärillä rajuin
supistuksin. Maailma sumeni silmissäni.
Laukesimme lähes samaan aikaan. Minä syvälle
hänen sisälleen ja Henkka ruiskutti lastinsa
kiinteän vatsansa päälle..

Jäimme makaamaan pitkäksi aikaa mitään sanomatta.
Mietin oliko tämä sittenkään ollut viisasta.
Miksi hän ei sanonut mitään? Makasi vain hiljaa
silmät kiinni.

"Kaikki hyvin?" kysyin, pitkän ajan kuluttua.
Hiljaisuus jatkui edelleen ja toistin kysymykseni

"Niin kauan, kun sä et katoo, kaikki on hyvin.
Sun täytyy olla unta" hän vastasi hiljaisella
äänellä.

"Henkka, mäkin rakastan sua" sain vihdoin
vastattua hänen aiempiin sanoihinsa.

Muutaman tunnin kuluttua, käytyämme suihkussa,
alkoi taas siivoaminen. Tällä kertaa vain oli
kyseessä vaatteiden ja lakanoiden pesu. Katsoin
kelloa ja hämmästyin

"Melkeen yheksän. Mihin tää päivä katos?"
ihmettelin ääneen.

"Voi vittu, Johanista ei oo kuulunu mitään. Mä
soitan sille." Henkka sanoi ja häipyi etsimään
kännykkäänsä.

Johan ei vastannut mutta joku muu tuttu kertoi
ainakin luullensa nähneensä Johanin läheisessä
puistossa olleessa porukassa.

Enää siellä ei luultavasti ollut ketään.

"Mä lähen ettimään sen ja tuon himaan" Henkka
sanoi päättäväisesti vetäen jo takkia ylleen.


Luonnollisesti lähdin mukaan ja sovimme
tapaavamme puolen tunnin kuluttua heidän
alaovellaan. Minä lähdin tarkistamaan puistoa,
jossa heidät oli viimeksi nähty. Henkka
puolestaan lähti käymään Miksun luona ja lupasi
soittaa, jos siellä olisi joku kotona.

Puistossa vaikutti autiolta. Kiipesin kuitenkin
portaat ylös kirkon luokse, paikalle jossa usein
oli viikonloppuisin nuoria viettämässä aikaa
kaljan kera tai ilman. Yleensä en viihtynyt siinä
porukassa, koska aina tapahtui jotain ikävää.

Sielläkään ei ollut ketään, joten jatkoin matkaa
takaisin Tehtaankadulle.

En ehtinyt seuraavaa kulmaa pidemmälle, kun näin
viiden pojan porukan kadulla. Päätin kävellä ohi,
kun ketään tuttuja ei siinä porukassanäyttänyt
olevan.

"Kato, pikkumulkku. Pistä femma" joku sanoi
juuri, kun olin kohdalla. Voi vittu se on Tomi,
tuosta äänestä ei voinut erehtyä. Tomi oli
muutama vuosi sitten terrorisoinut näitä kulmia
mutta häipynyt sitten jonnekin. Luultavasti
Keravan nuorisovankilaan.

Yritin ohi mutta Tomi tarrasi takistani kiinni ja
nosti minut seinälle.

"Kuulitsä, mä tartten femman" se jatkoi
vittumaiseen sävyyn.

"Ei mul oo rahaa. Voit vaikka tutkii" sanoin
totuudenmukaisesti. Lompakkoni jäi jonnekin
Henkan huoneeseen, kun vaihdoin vaatteita.

Tomi tosiaan tutki taskuni ja neljä muuta
tyyppiä, joita en tuntenut, tulivat ringiksi
ympärilleni.

"Ei oo. Hei pliis anna mun mennä." pyysin
epätoivoisena.

Tomin punoittavat silmät tuijottivat minua
uhkaavasti hetken. Hän varmaankin yritti ymmärtää
mitä sanoin.

Ehdin hädin tuskin nostaa käteni suojaksi,
ennekuin nyrkki osui päähäni. Putosin maahan ja
tunsin potkun jossain keskivartalossa. Tajuntani
alkoi hämärtyä ja iskuja satoi.

"Jätä se rauhaan." huusi jostain tuttu ääni.

Hakkaaminen loppui mutta mitä Henkka täällä teki?

"Sori mä en tienny että se on sun kaveri. Hei mä
korvaan tän. Ihan oikeesti" kuulin Tomin sanovan
ja saman tien hän väistyi sivuun.

En edelleenkään nähnyt kunnolla ja päänsärky vain
yltyi. Vasta sitten tajusin ihmetellä mikä
Henkassa oli niin pelottavaa, että Tomi oli lähes
paniikissa. Tomi on vähintään kaksi kertaa
Henkkaa isompi. Yritin kohdistaa katseeni äänen
suuntaan ja huomasin, ettei Henkka ollut yksin.
Kuka oli tuo pitkä vaalea poika hänen kanssaan?
Ei kovin pelottavan näköinen kuitenkaan
verrattuna Tomiin ja hänen porukkaan.

"Häipykää ja nopeesti." sanoi tuo poika syvällä
äänellä astuen uhkaavasti lähemmäksi.

Tomin porukka lähti ja yritin päästä jaloilleni.
Tasapaino petti ja kaaduin uudestaan. Puhelin soi
jossain. Tajusin sen olevan omani. Kaivoin
kännykkäni ja Henkan nimi välkkyi ruudulla.

"Mut Henkkahan on tossa ?" mutisin puhelimelle.

Silloin tajusin, auttajani olikin Johan ja tuon
toisen siis täytyi olla Miksu.

"Se on Henkan kaveri. Viedään se meille" Johan
sanoi.

Silloin silmissäni sumeni uudelleen ja viimeinen
muistikuvani olivat kädet, jotka ottivat minut
vastaan ennen kuin ehdin kaatua uudelleen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä