Eikö vanhalla käsisäätöisellä järjestelmäkameralla onnistu vastavaloon kuvaaminen ? Otin järvellä kuvia ja lumpeenkukista tuli ihan hyvät lähikuvat, mutta kun oli pakko ottaa hieman vastavaloon kirkkaalla auringonpaisteella, niin kuvat olivat ylivalottuneita. Pitääkö vastavaloon tai muuten kirkkaissa olosuhteissä vain pienentää valotusaikaa vai onko kamera ja obj. rikki. Otin kevätauringossa kuvia ja ne valottuivat ihän hyvin.
valotuksen opettelua
lyyli
86515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
juuri vanhalla käsisäätöisellä kameralla se valotus onnistuukin. Pidennät valotusaikaa, tai aukaset himmennintä aukon pari, jolloin ne varjoisemmat kohteet saavat jotain yksityiskohtia mukaan. Mutta kaikkea ei saa, eli ne valoisat osat menevät kyllä yli. Rajaat tiukasti niin, että vain ne tärkeät osat kohteesta tulevat ruutuun. Tämä kyllä pätee kaikkeen kuvaukseeen kun sen edes joskus muistaisin itsekin :)
Yleensä vastavaloon otettuna kamerat pikemminkin alivalottavat, kuin ylivalottavat. Oliskohan valo paistanut suoraan linssiin, niin että heijastumat pilasivat kuvat?
Käsisääteinen on hyvä kamera kaikkeen muuhun kuin nopeasti liikkuvaan aiheeseen ja nopeasti vaihtuviin valaisuolosuhteisiin. Niiden heikkoutena on monesti pistemittauksen puute. Pistemittauksella olisit saanut mitattua pääaiheesta valon ja säädettyä siten sen kohdalleen.
Jos lumiset kevätaurinkokuvat valottuivat hyvin, olisi mahdollista että kamera jostain syystä ylivalottaa jatkuvasti, valotusmittari ei näytä oikein. Jos kirkkaita lumikuvia ottaa mittarin mukaan ilman korjauksia, niin niistä pitäisi tulla tummia. Kannattaa tarkistaa mittari.
Otin kyllä kuvia aurinkoa vasten, mutta taytyy kai tarkistaa valotusmittari.
Hieman tarkennusta: siis automaattivalotusta käytettäessä kamerat yleensä alivalottavat, jos näkymässä on muita selvästi kirkkaampi valo.
Jos taas käsisäädöllä haetaan ensin oikea valotus for examble lumpeenlehdelle ja sitten samoilla säädöillä rajataan mukaan kuvaan kirkasta taivastakin, on tarjolla ylivalotuksen vaara.
Sekin on tulkinnanvaraista, sillä silloinkin lumpeenlehti on oikein valotettu, vaikka taivo saattaa olla puhkipalanut. Kysymys on filmien nk. densiteettikäyrästä eli jyrkkyydestä. Samalle filkalle kun ei voi saada valovoimaltaan suuremmin poikkeavia kohteita buenosti (ellei sitten harrasta vaikeita maskaustekniikoita - ja onnistu niissä).
Harmaakortti ja sen käyttö on kelpo idea moneen asiaan, eritoten valkohankia fotatessa.
oikein, kamera alivalottaa, taisin sen jo ajatuksissa ilmaistakin kun sanoin, että pitäs pidentää aikaa tai aukasta aukkoa isommaksi. Valotuksen mittaus kädestä on yks perinteinen konsti, ehkä siihen 1 aukkona. Tai sitten kääntyä selin aurinkoon ja mitata valotus ja lukita siihen. Filmin valotusvara on niin pieni ettei kaikki onnistu kuitenkaan, jos monen aukon eroja kuvan alueella, pari aukkoa kai kestää. Siksi rajata pois ne oikein poikkeavat alueet, kuten se aurinkomollukka.
Täytesalama ois jotain, mutta menis ehkä liian kinkkiseksi Lyylille, kokeile noita konsteja mitä me kaikkitietävät täällä jakelemme, jokin voi onnistuakin :)
Kiitos vaan, voihan tää Lyyli vielä harjoitella täytesalamaakin. Olen kyllä kirjoista lukenut täytesalaman käytöstä. Huomasin tuossa erään seikan. Mulla oli kamerassa sinkkipatteri, joka näytti vähemmän kuin alkalipatteri. Vaihdoin kameraan alkalipatterin. Vertasin alkalipatterivalotusta erääseen toiseen kameraan ja valotusmittari näytti molemmissa samaa. Netistä kyllä luin, että kun ei ole enää elohopeapattereita, niin voisi käyttää sinkkipatteria. Kuitenkin sitä käytettäessä mittari näytti vähemmän ja lisäsin siten valoa. Kai se kannattaa ottaa useampi kuva, jos joku niistä onnistuu. Lähden taas viikonloppuna kuvaamaan niitä samoja rakkaita maisemia.
Sillä,että sun käyttämä kamera on vanha (kuten sanoit), ei ole juurikaan tekemistä vastavaloon kuvaamisen onnistumisen kanssa. Jos kamera vaan on ehjä, niin sen ominaisuuksien sijasta mitataan sun taitoja:) Vähän treeniä ja neuvoja kysellen sieltä täältä, niin eiköhän se siitä...
...