älkää laskeko liikaa toistenne varaan....

Ikinä ei saa luovuttaa, vaikka tuntuisi, että ei jaksa. Ei edes vaikka tuntuisi puukko olevan rinnassa. Rakkaus on onnellisuuden huumaa, mutta se tuppaa myös sattumaan ja toisinaan vähän liiankin paljon. Muista, että lähes jokainen ihminen käy tuon jossain vaiheessa läpi. Toiset lievempänä ja toiset vähemmän lievempänä. Ihmiset silti jaksavat jatkaa taas elämäänsä. Itsekin olen saman kokenut, mutta selviytymishaluisena ihmisenä yritän aina saada itseni jaloilleen, vaikka väkisin. Olen samaa mieltä sinun kanssa tuosta parisuhteeseen suhtautumisesta. Toisinaan sekin täytyy vaan oppia kantapään kautta. Koita jaksaa, koska jossain vaiheessa se elämä rupee taas näyttämään valoisammalta ja tulee uusia nauttimisen arvoisia asioita elämään.

Totta turiset,ei pidä laskea koko elämäänsä pyörimään kumppanin ympärillä,koska tietäähän sen mitä tapahtuu kun elämässä on jokin keskipiste,joka yhtäkkiä poistuu.. Mutta,jos ei olis ollenkaan tunteita,ei olis tietysti suruja,mutta ei suuria ilojakaan.. Tuo sinun tarina kuulostaa tavalliselta ja mullekin tutulta. Ei kukaan sitä muiden kehotuksista usko että ei pidä olla kuin paita ja p*rse,kyllä se pitää saada itse kantapään kautta kokea. Mutta kaikesta tuollasesta oppii ja se vahvistaa kuitenkin lopulta,tosin ei pidä menettää luottamustaan vastakkaiseen sukupuoleen yhden,kahden tai edes kolmenkaan huonon kokemuksen perusteella,ote toki järkevöityy,mutta ei pidä tuomita sitten uutta ihmistä entisen perusteella.. Tää nyt ei taida sua paljookaan helpottaa,mutta et oo ainoo joka ton kokee,itsemurha hautaa suoraan,yksikään nainen ei ole niin ainutkertanen että sun pitäs riistää henkes kun se ei ookkaan enää sun elämässäs.. Suuntaa katsees kohti tulevaa,ala pyöriä enemmän kavereiden kanssa ja vedä vaikka kunnon kännit(älä tee silti mitään tyhmää),kyllä se asia pikkuhiljaa unohtuu ja löydät uusia mielenkiintosia asioita elämästäs..

Jep, näin on; ei saa liikaa laskea toisen varaan. Ittellä oli jätkäkaveri, joka sanoi, että hänellä ei oo muuta elämää kuin minä. En kestänyt, kun hän alkoi elää mun elämää. Siis se oli aivan karseeta!
Siinä mielessä en ihmettele, että tyttö jätti sut. Toisaalta ois hän voinu sun kanssa puhua asiasta, ni ei ois ollu niin epäreilua. Mutta minkäs sille mahtaa.. :/

Nyt haluan kuitenkin kysyä, mitä sä luulet siitä hyötyväs, että teet itsemurhan? Siitä ei olisi kenellekään kuin vain haittaa. Ja jos et edes onnistuisi itsemurhan teossa, saattaisit vammautua vakavasti ja sekään ei olisi kenellekään hyvä. Keskity johonkin täysillä, esim. koulunkäyntiin. Jotkut sanoo, että suruun paras lääke on työ. Tiedä sitten sen todenperäisyyttä.
Mutta valtavasti tsemppiä sulle!

... oma elämä kannattaa pitää seurustelusta huolimatta. Olla yhteyksissä perheeseen, ystäviin, jatkaa harrastuksia jne. On ainakin minua auttanut, tarvitsen omaa tilaa jonkin verran ja kumppanin pitää hyväksyä se.

Tsemppiä särkynyt, "sydän saattaa mennä palasiksi, mutta yksi niistä paloista kasvaa ja vahvistuu muodostaen uuden sydämen". Vie aikaa ja hermot välillä, mutta maksaa itsensä takaisin.

Ja kohtalotovereita riittää, valitettavan paljon. =/

terve!

kuule tämmöstä tää elämä on.. voin kuvitella miten paljon mua itseäkin harmittais jos tyttöystävä jättäis.. mut tiedätkö,elämä jatkuu,yks juttu mikä tepsii on ystävät. sun ei todellakaan tee hyvää olla niin paljoa yksin,pitää saada puhua muidenkin kanssa,eikä pelkästään netin kautta.. ei muuta ku tsemppiä!!