Olen koettanut etsiä tietoa seuraavista:
1) Kuinka tavallista on, että asiansomistaja nostaa itse syytteen toissijaista syyteoikeuttaan käyttämällä ? Eli siis tilanteessa, jossa syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta?
2) Ovatko tällaiset yksityisen syyteoikeuden nojalla ajetut jutut yleensä (taikka koskaan) menestyneet oikeudessa?
Kohdallani tällainen asia on ajankohtainen, ja epäilyttää, mahtaako tuo kannattaa.
1) Kuinka tavallista on, että asiansomistaja nostaa itse syytteen toissijaista syyteoikeuttaan käyttämällä ? Eli siis tilanteessa, jossa syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta?
2) Ovatko tällaiset yksityisen syyteoikeuden nojalla ajetut jutut yleensä (taikka koskaan) menestyneet oikeudessa?
Kohdallani tällainen asia on ajankohtainen, ja epäilyttää, mahtaako tuo kannattaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Melko harvinaista. Kun kuluja ei saa veronmaksajien piikkiin, niin aina on mahdollisuus joutua maksumieheksi, sillä hävinnyt maksaa.
Joitakin vuosia takaperin käytiin tv:ssä läpi eräs tällainen tapaus. Siinä jutun hävinnyt pariskunta joutui maksaman 600.000 euroa, kun oikeutta käytiin vuosikausia eri asteissa.
Myös eräs virkamiehiä vastaan hävitty oikeudenkäynti maksoi jutun nostaneille n. 200.000 euroa.
Menestyneistä jutuista ei ole tietoa, koska mediaa kiinnostaa vain sellaiset, joissa on tullut tappio ja suuret kulut.
Syyttäjän syytteen nostamatta jättämispäätös voi perustua siihen, että
- rikoksena rangaistavaa tekoa ei ole tehty,
- näyttö epäiltyä vastaan on riittämätön,
- rikos on merkitykseltään vähäinen
Voi hyvin kuvitella, että tuomioistuin suhtautuu samaan asiaan kutakuinkin samalla tavalla kuin syyttäjä, kun myös sen on jopa pakko olla tuomitsematta kahden ensimmäisen rankalaisen viivan kattamissa jutuissa ja kolmannessakin, vähäisyysperusteessa, tuomioistuin voi jättää tuomitsematta. Poikkeuksiakin tietysti voi olla, mutta todennäköisyys sille, että TI on samaa mieltä kuin syyttäjä, on aika suuri.
1) Ei ole tavallista.
2) Ovat koskaan. Itse tiedän yhden tapauksen, jossa oli sana-sanaa-vastassa -tilanne. Käräjäoikeudessa äänin 2-2 asianomistajan ajama syyte hylättiin (siis tasan menneessä äänestyksessä voitti syytetylle edullisempi kanta), asianomistaja valitti hovioikeuteen ja hovioikeudessa vastaaja tuomittiin teosta. Kysymys oli puhtaasti näytön riittävyydestä eli siitä, että tukiko muu näyttö riittävästi asianomistajan kertomaa.
Eikä tuokaan ole maailman ainoa menestynyt asianomistajan ajama rikosssyyte.