Rakkaus on suurimpia iloja ihmisten elämässä.
Rakkaudesta on kirjoitettu paljon ja runoissa kaikkein se on eniten kirjoitettuja aiheita.
Raamatussa on rakkaudelle omistettu ihan oma kirja "Korkea Veisu", josta itse olen viime aikoina lueskellut Martti Issakaisen kirjoittamaa
"Laulujen laulua savon murteella" saadakseni samalla tuntumaa oikeitten ihmisten kieleen.
Miten te ilmaisette tämän suuren tunteenne omalle rakkaallenne ?
Rakkaudesta on kirjoitettu paljon ja runoissa kaikkein se on eniten kirjoitettuja aiheita.
Raamatussa on rakkaudelle omistettu ihan oma kirja "Korkea Veisu", josta itse olen viime aikoina lueskellut Martti Issakaisen kirjoittamaa
"Laulujen laulua savon murteella" saadakseni samalla tuntumaa oikeitten ihmisten kieleen.
Miten te ilmaisette tämän suuren tunteenne omalle rakkaallenne ?
Vastaukset 36
Vanhimmat
käyn haudalla itkemässä, laulua sekin,hiljaista ikävää, ehkä itsesääliin taipuvaa,muuta en voi, SkillaN
Rakkaus tekee ihmisen joskus sairaaksi kun oikein kaipaa omaa rakastaan. Muistan itse nuorena itkeneeni monet itkut kun poika ei tullutkaan
ja sitten huomasin sen toisen kanssa.
Vielä nytkin olen kokenut kuin laulussa "on syömmein lemmen sairas."
Mistä hyvä lääke näihin sydänkipuihin?
En tunnusta koskaan tehneeni ja käyttäytyneeni noin tuhmasti. Olen ollut vain hyvin ujo tyttöjen kanssa.
Tuo kaipaus menetyksen jälkeen on miehellekin
suuren surun paikka vaikka se koetetaan peittää.
- Eihän m i e s itke
- ainakaan lemmen tähden.
Vai onko ?
Lääke sydänkipuihin on ajatella todella seuraavaa ja sitä mitä se sisältää: On syömmein lemmen sairas...
Lemmensairaus on vanha tauti ja siihen liittyy usein mustasukkaisuus, joka on vaikeasti åparannettava tauti.
Muinaisessa Roomassa Mestari Martialis epigrammissaan kertoo erään miehen ratkaisseen ongelman näin:
"V a h i n k o
Mies vaimonsa rintaan ampui nuolen:
se vahinko oli, arveltiin.
Hän rikkaan leskenä elää nyt.
Se vahinko ollut kai ei."
Miten lie - olemmeko viisaampia tänään ?
Potkimalla perseelle.
Nii..in. Rakkaudestahan se hevonenkin potkii. :=)))
Olenkohan ymmärtänyt oikein kun ajattelen, että
- rakkaus herättää usein vastarakkautta. Me tunnumme usein haluavan "omistaa" rakkaamme ?
Muistan joskus nuoruudessani tulleeni tällaiseen tilanteeseen kun kiinnostukseni kohteena oleva tyttö äyski ja tiuski minulle.
Erä vanha pappa seurasi sivusta ja totesi yksvakaisesti:
- Rakkaudesta se hevonenkin potkii.
Täällä palstakeskusteluissa näyttää varsinkin "mummot" omaksuneen tuon tavan kohdella
kirjoittaja-pappa.
- Vieläkö uskot tuon lausahduksen pitävän paikkansa?
tuo itserakas luulosi, että "mummot"äyskivät sinulle rakkaudesta.
Vaikka et minulta kysynytkään, niin luulenpa, että tytöt äyskivät sinulle silloin nuoruutesi aikana aivan samasta syystä kuin "mummot" nykyään.
;))
Kyllähän mä vieläkin siihen uskon. Eikö se viha ja rakkaus ole aika lähellä toisiaan. Joskus tuntuu että ei voi sietää rakasta silmissään ( kun sille päälle sattuu) ja joskus taas ajattelee, että voi ku mä rakastan sitä.
Ei tietenkään enää heitä lumipallolla ihastumisen kohdetta, kuten lapsena teki. Enempihän se on sanallista sotaa aikuisena.
Tuo tunteen osoittaminen omalle rakkaalle.
Ei kait sitä tunnetta tarvi mitenkään erityisesti osoittaa. Se vaan sinussa on ja sen tunteen vaistoaa myös toisessa.
Sunnuntaisin menee päiväunille yhdessä. Nukahtaa yhdessä kaulatusten. Mitä muuta tarvii?
Totean tähän välittömästi, että oikeat mummot eivätkä muutkaan ihmiset ole minulle koskaan "äyskineet" edes oikeassa elämässä
eikä näissä palstakeskusteluissakaan.
Poikkeuksen tekevät
- kaiken maailman "ellun kanat", lienevätkö emännältään oppineet kotkottamaan ja kaakattamaan.
Rakkauden osoittamiseen riittää usein aivan pienet arkiset asiat, joista heijastuu, että välittää toisesta. Ainakin itse kammoksun kun joku alkaa liehitellä ja lirkutella.
Muistan nuoruudestani erään tapahtuman kun autoa ajoi pihaan ja sieltä nousi tuttu tyttö ja sisään astuessan hän ensi sanoikseen äitiäni tervehtiessään sanoi:
- Minä vien teiltä pojan !
Säikähdykseltäni kysyin äidiltäni, että pitäisikö minun hakea kaupasta jotain...
Toki minä pidin tytöstä, mutta juuri tuo "aktiivisuus" oli sittemmin erottamassa...
Silloin naisten aktiivisuus näissä asioissa ei ollut ollenkaan tavallista kuten nyt tuntuu olevan.
Ollenko väärässä käsityksineni kun tuntuu miehistä tulleen tässä suhteessa "lainsuojatonta"
riistaa amatsoonien metsästymailla !
Sinä vaan löit noissa rakkauden korkeaveisuissasi niin yli, että ylitit itsesikin.
Ajattele nyt hyvä ukko itseäsi laulamassa balalaikan säestyksellä lemmenlaulua kuutamossa!
Vielä tukka värjättynä mustaksi kuin etelämaisella roomeolla!
Eikä tämä mitään äyskimistä ole, reaalinen toteamus vaan, että romantiikka ei sinulle sovi!
Mielestäni.
koska rakastin pientä poikaani, rakastin veljeäni, rakastin äitiäni, rakastin isääni, jokaista hiukan eri tavoin ... uskallankohan vielä rakastaa, koska rakkauden hinta tuntuu olevan suru. Pitää uskaltaa, koska muutenhan jäljellä olisi vain kyyneleet.
Pojalleni ja hänen puolisolleen sanon niin usein kuin mahdollista, että he ovat elämäni paras asia.
Kerroin äskettäinkin tarinana onnellisen miehen kengistä - hän ei tarvinnut kenkiä, kun ei ollut jalkoja. Kovin merkillisillä tavoin haemme onnea
ja menestystä, joiden uskotaan olevan hyvän avioelämänkin perustana.
Hyvä taloudellinen asema ja terveys eivät tunnu kulkevan käsikkäin.
Meillä on yleinen hyvinvointi, jollaisesta nuorena voineet juuri uneksiakaan.
Kuitenkin tilanne on tämä:
- avioliitot hajoavat
- masennus ja muut mielenterveydelliset ongelmat lisääntyvät
- nuorten itsemurhat ovat moninkertaistuneet
- yksinäisyys raastaa, vaikka asumme kaupungeissa,
liikenneyhteydet parantuneet ja nopeutuneet,
puhelin pirisee lähes kaikkien taskussa, kirjeet kulkevat kaikkialle maailmalle alta aikayksikön ilman postipoikaa ja - merkkejä.
Miksi onni ja rakkaus karttavat meitä ?
Maailma mätäni heti kun radioon keksittiin ULA
Joskaan ei aina läsnä ole. En usko karttavankaan.
Olet "onnenpekka" - Eemeli, jos saan arvata niin sinulla on hyvä avioliitto, lapsia, lapsenlapsiakin pirtin täydeltä ja tietysti rakastava vaimo ja lasten hyvä äiti.
"On siinä vilskettä vilinää..."
Oliskohan se tässä? Se pieni ero, että mitä viiskymppinen ja kuuskymppinen tarkoittaa vilskeellä ja vilinällä.
Muistan itsekin tuon "höyryradioajan".
En uskalla sanoa vuosilukua kun eräs kylän isäntä hankki itselleen lisälaitteeksi ula-vastaanottimen.
Siihen aikaan piti olla melkoinen antenni, jotta radiosta sai kuulumaan ulkomaan asemia.
Mieluisimpia olivat BBC:n suomenkieliset lähetykset: "Täällä Erkki Arni/Esa Arra (?) - Lontoo."
Iltayöstä kuuluvuus oli parhaimmillaan
- rakkautta sekin omalla tavallaan.
Tuntematta tarkemmin, taka-ajatuksiasi niin rohkenen itsestäni kertoa tietynlaisen viriiliyden ennemminkin olleen nousujohteista.
Tätä yritin tuoda kesällä esiin 80 palstalla "Puhumaton mies" ketjussa, jotta ymmärtäisimme meillä olevan paljon mahdollisuuksia nauttia parhaista nautinnoista, joita luoja on meille miehenä ja naisena suonut.
Sairaudet tekevät tepposiaan nuorillekin, mutta
kaksi toistaan rakastavaa keksivät ja tekevät uusia löytöretkiä yhdessä joka päivä niin halutessaan ja
- miksemme haluaisi ?
ei selvästikään ole aina läsnä tässä ihmisen elämässä, niinkuin Eemeli tuossa sanoi, mutta miksi se ei ole, en tiedä. Ehkä rakkauden kohde puuttuu, tai muuten vaan kartamme sitä uuden surun pelossa. Jossain vaiheessa taisin täällä jo höpistäkin, että vaikka olen elämäni aikana jo löytänyt kaikenlaista, niin en vieläkään ole lakannut toivomasta, vaikkapa sitä onnea, joka täyttäisi surun tilan. Onnellinenhan voin silti olla täällä elämän vilskeessä, ilman onneakin, kunhan suru tästä jotenkin hellittää, ja osaan taas olla oma itseni.
Kirjosieppo tuli aikanaan jo lapsena tutuksi kun sain joulupukilta "lintukortit" ja päällä oli kirjosiepon kuva.
Kirjosieppo tuli tutuksi sittemmin kun eräänä keväänä sieppoperhe tuumasi perustaa kotinsa keittiön ikkunalla olevalle lintulaudalle.
Sitä puuhaa oli ilo katsella aina siihen saakka kun kerran oli jäänyt tikkaat seinustalle ikkunan viereen. Kissa ampaisi tikkaita lintulaudalle
ja ...
Onni on muuten meidän elämässämme usein pieninä siruina eikä se juuri löydy etsien vaan tulee nautittavaksemme eläen melkein kuin salaa ja huomaamatta.
Rakkaudestakin tuntuu usein muodostuvan käsitys, että toisten pitäisi rakastaa ensin minua, jotta voisin antaa vastarkkautta.
Tuntuu kuin se olisi joillekin vaihtokauppaa kuten joululahjat pukin konttiin laitettuna.
Suuri mestari sanoia aikanaan:
- Älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee.
Antakaa salassa. Onhan susikin hyvä omalle pesueelleen.
mutta sellaista se on tämä elämä!
Niinpä, se " onni on kuin koksi, joka syntyy sivutuotteena kun valmistetaan jotain muuta", sanottiin jossain nettisivuilla!
Tuo "katti" häiritsi iloamme maksaen sen hengellään myöhemmin. Lintupesue tunsi olonsa turvalliseksi kun oli pesinyt tuolla laudalla jo useana kesänä.
Tänään on vietetty vanhusten päiväa ja teemana on
"Turvallisesti kotona". Meillä tuntuu kuitenkin olevan yhä enenevässä määrin turvattomuutta ja yksinäisyyttä varsinkin ikäätyvillä ihmisillä.
Tänään vietetään kansainvälistä vanhusten päivää ja alkava viikko on omistettu tälle teemalle.
http://www.vanhustyonkeskusliitto.fi/
Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen mukaan lähes puolet vanhuksista kokee yksinäisyyttä. Terveydenhoitomme on kohtalaisesti kunnossa, mutta sosiaaliset suhteet ovat usein katkennee.
Useimmiten me solmimme ystävyyssuhteemme nuorina ja monet seikat vaikuttavat siihen, että ne hiipuvat ja uusien suhteiden luominen käy vaikeaksi varsinkin kaupungistuvassa yhteiskunnassa.
Asiat muokkautuvat virallisiksi. Vanha perhe-, suku- ja kyläyhteisön talkooperinne eivät tunnu enää toimivan kuin ennen.
Poikkeuksiakin on.
Tulin juuri eräältä rakennustyömaalta, jossa oli puuhaamassa runsas sata uutteraa talkoolaista,jotka ovat olleet "kökkimässä muutaman viikonvaihteena. Sitä oli ilo seurata.
Miten me voisimme näissä palstakeskusteluissa tuomassa iloa ja piristystä toistemme elämään.
On erinomaisen asia, että me saamme viettää mahdollisimman hyvää elämää
- "Turvallisesti kotona",
kuten päivän ja viikon teema kertoo.
kuin nuo vanhukset, joille uusien ystävyyssuhteiden luominen on vaikeaa, vaikka täällähän siihen olisi hyvät mahdollisuudet !:)
Minusta täällä keskusteluryhmässä on aika paljon mukavantuntuisia "nikki-ihmisiä", jotka tuovat iloa ja piristystä elämään jutuillaan. Mutta tutustuttaisiinko ehkä vielä paremmin, jos tehtäisiin sellainen kokeilu, että mentäis` jonain kauniina päivänä kaikki yht`aikaa nimenomaan näillä tutuilla nikeillämme johonkin huoneeseen juttelemaan ? Vai tulisikohan siitä katastrooffi !?:)
t.yökyöpeli
Saisinko minäkin tulla vaikka aivan vähän vain
- kuokkimaan ?
Esitettyyn kutsuun on tapana vastata. Jos halutaan seuralaisineen niin kutsuun laitetaan
- avec.
vaikuttaa selvästi siltä, että tämä vielä ajatusasteella ollut mielipidetiedustelu tämän porukan yhteisestä juttelutuokiosta jossain, vaikkapa kahvihuoneessa, johtaisi kaaokseen, joten täten ilmoitan, että peruutan tämän mielipidemittaustiedusteluni tähän !:)
Vastaisin: Olen seonnut, siksi pidän suhteestamme.
ilmaisen se sanomalla.....*minä rakastan sinua*
Tuus totus !
Hesekiel 23?
Kovin mielelläni keskustelisin "perimmäisistä kysymyksistä", mutta tämä ei liene oikea foorumi
varsinkaan kun en lainkaan tunne keskustelukumppaniani ja hänen tietämystään.
Joskus olen viitannut Hesekieliin eräänä Raamatun mielenkiintoisimmista profeetoista.
Hän puhuu toki näistä "porttovertauksista" ja
iljettävitä Egyptin epäjumalista, jotka ovat todella iljettävän näköisiä joniistä otetuissa kuvissakin.
Itse nautin eniten hänen eräistä hyvin tarkoista kuvauksistaan avaruusaluksista, joita johtavat avaruustutkijat pitävät hämmästyttävän todenmukaisina tänäkin päivänä.
Katsopa miten täsmällistä kerrontaa Hesekielillä on, mutta myös "sairaalloista" katalepsiaa kuten kolmannen luvun keskivaiheilla voit itse lukea.. - ollenko oikeassa vai vallan väärässä ?