Vaaleanpunainen unelma. vai onko sittenkään?

En ole ikinä miettinyt minkä väriset vaatteet pojalleni puen. Löytyy vaikka ja mitä. Punaisia housuja ei löydy enään mutta niitäkin oli silloin kun hän oli pienempi. Monet vaatteista olen saanut lahjoituksina sukulaisilta ja tutuilta. Keväisin olen juossut ettimässä edullisesti ne kesälenkkarit, monesti ne ovat olleet siniset tai harmaan sävyiset. En ole asiaa sen enempää miettinyt. Viime syksynä aloin jo miettimään poikani värimieltymystä kun käsilaukusta aamulla katosi useasti joko pinkit sormikkaat taikka sitten pinkkimustat kynsikkäät (eli sormikkaat mistä puuttuu ne päät). monesti iltapäivällä päiväkodista hakiessa hänellä oli ne kadonneet sitten kädessä. Asiaa en sen enmpää miettinyt silloin ajattelin no jos toinen tykkää ni käyttäkööt äidin sormikkaita. Nyt kevät kun tuli poika ilmaisi haluavansa pinkit tennarit. Asiaa pitkään mietittyäni niin kävinkin ostamassa sellaiset. Poika ylpeänä niitä esitteli kaikille. Näin jälkikäteen mietin vain olinko fiksu vai en. Koska tiedän lapsien olevan hyvinkin ilkeitä sanoillaan jos jotain "väärää" on päällä. Nauraako päiväkodissa ihmiset poikani pinkeille kengille. Pojan "motto" tällä hetkellä kyseistä väriä kohtaan on. "muotitietoiset ja rohkeat pojat ja miehet pukeutuvat pinkkiin, ei ole häpeä erottua joukosta, olemassa ei ole tyttöjen ja poikien värejä, jokainen väri mitä on niin on sallittu jokaiselle. Jos joku kengistäni sanoo niiden olevan tyttöjen niin ei minun tarvitse välittää asiasta".