Mitä se on mielestänne, verrattuna entiseen, siis meidän ikäisten nuoruuteen?
Nythän kuulutetaan, että ei ole muka entisensä, mutta oliko se silloinkaan?
Ainakin minä muistan, että talosta-taloon kiersi näitä asunnottomia, kuitenkin osaavia ihmisiä, jotka tekivät talossa töitä, suutaroi, räätälöi ja teki vaikka mitä, mutta saivat talosta ruoan ja asunnon.
Monikaan ei osannut lukea, saati kirjoittaa, mutta nyt osaa jokainen.
Nythän kuulutetaan, että ei ole muka entisensä, mutta oliko se silloinkaan?
Ainakin minä muistan, että talosta-taloon kiersi näitä asunnottomia, kuitenkin osaavia ihmisiä, jotka tekivät talossa töitä, suutaroi, räätälöi ja teki vaikka mitä, mutta saivat talosta ruoan ja asunnon.
Monikaan ei osannut lukea, saati kirjoittaa, mutta nyt osaa jokainen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Entisen parasta oli yhteenkuluvuuden tunne muidenkin kuin oman perheen kanssa.
Yhteisöllisyys. Puutetta lähes kaikilla jostakin, rikkaat olivat silloinkin rikkaita.
Nyt taloudelliset asiat ovat tuhat kertaa paremmin, mutta kuinka on ihmisten henkisen terveyden laita, kun jo pieniä lapsia joutuu psykiatrisen hoidon piiriin.
Kansantauteja oli minimimäärä tähän päivään verraten.
Lääketiede ja sairaan/terveydenhoito on nyt hienoa, ei enää kuolla kuin russakat jokonkin kulkutautiin.
Siinä on ero,kun kukaan ei mitään tee ilmasiks ja omista lapsista pitäisi saada rahaa.
Sossun pitäis maksaa kaikki ja hoitoon viedään lapset vaikka on vapaa päivä.
Yksi vielä soittamatta ei voi naapuriin mennä,
Johan tässä aluksi jatkakaa...
Isovanhempani, nyt olisivat jo pitkälti yli 100-vuotiaita, osasivat hyvin lukea ja kirjoittaa. Isoisäni kouluttautui lisäksi kirjeopiston kautta lisää, ja toimikin koko ikänsä kunnioitettuna firman pääluottamusmiehenä.
Miehenä, jota kunnioittivat työnantaja ja työntekijät.
Eivätkä kumpikaan olleet varakkaiden lapsia.
Johan tuossa on yksi parannus, nyt saa rikkaan ja köyhän lapsi opiskella niin paljon kuin sielu sietää, ja pää antaa varaa.
lukutaitoinen*
Minun vanhempani olivat maanviljelijöitä ja osasivat myös lukea ja kirjoittaa. Isäni oli kunnan luottamustehtävissä kauan ja olihan silloin jos´jonkinlaista "marttaa" ja maamies-seuraa, johon he kuuluivat.
Muistan kyllä, kun sodan jälkeen meillä asusti pariskunta, jotka kumpikaan eivät hallinneet noita taitoja, vaan isäni luki heille sanomalehtiä. Olihan se minulle silloin ihme, kun itse opin lukemaan jo 5 vuotiaana paljolti siskoni ansiosta, koska hän pakersi ääneen isän käskystä niitä läksyjään.
Siitä olen kiitollinen, että kotona oppi kaikkea jo pienestä pitäen. Naureskellen katselin äsken tuota Farmi-ohjelmaa, kuinka he lypsivät, maalasivat ja lampaita keritsi?? Voi poloisia! Onko nykynuoriso todellakin noin avutonta, mutta mistäs he olisivat niitä taitoja oppineet? Ihmettelin, kun tämä iäkkäämpi nainenkaan ei hallinnut lampaan keritsemistä?
Ei minunkaan lapsenlapset osaisi, mutta lapseni hoitivat karjaa ja lypsivät lehmiä käsin, sillä mummilassa ei ollut koneita. Karjalanpiirakatkin onnistuivat, koska hieman "teineinä" täytyi saada "tanssi" rahaa, niin tytöt paistoi piirakat, menivät myymään torille ja kas´vain, ..olikin hieman rahaa! Olivat he myös mansikan poiminnassa.
Vaan lapsenlapseni, poika 5 v, on tuleva liikemies. Osti torilta pikkuleipiä ja myi niitä siskolleen 7 v jollain centeillä!!
Tuosta opiskelusta on hieman eriävä mielipide, sillä eikös ne opiskelupaikat ole kuitenkin aika rajalliset ja kaikki ei mahdu (pääse) haluamalleen alalle opiskelemaan? Lapsillani oli se etu, että he kävivät ruotsinkielisen koulun ja tunnetusti Åbo akademia ottaa kaikki halukkaat?
Voipihan sitä jotkut hehkuttaa
suomalaista hyvinvointia, muttei se silti kaikkien kansalaisten osa
ikinä ole ollut.
Joka päivä on lehdissä luettavissa kadonnei ihmisiä, löytyneitä vainajia,
surmattuja, ryöstöjä, petoksia, huumerötöstäjiä, raiskauksia ym.
Kuuluu varmaan siihen kuntapolitiikan varjomaailmaan niin kuin aina on kuulunut.
Melankolian pohjavireeseen niin kuin hakatut äidit ja kauhusta itkevät lapset
kun juopponarkit örveltää perheitten tuhoksi. Ihmissiat.
Eli siitä yli mistä aita on matalin: "...oli se etu, että he kävivät ruotsinkielisen koulun ja tunnetusti Åbo akademia ottaa kaikki halukkaat..."
Eli suomeksi sanottuna sinne menee ne jotka ei muualle pääse. Kunhan osaavat edes auttavasti entisen riistäjämme tänne jättämää murretta.
Näin se kansalaisten tasa-arvoisuus toimii täällä. Vanhan ruåtsin murretta kälättävän bättre folkin pillin mukaan. Finnjeevelit hiljaa perusoikeuksista!
Muissakin kouluissa talonrakennuspuoli on aina ollut se, minne ovat menneet ne, jotka ei muualle päässeet. Heilläkin sitten työelämässä parhaat palkat, vaikka suurinta kansallista tuhoa (homekämpät, puuttuva suunnittelu, kaikenlainen fuskaaminen sääntö ilman poikkeuksia) ikänsä tehneet.
Siis aivan sama meininki.
Vaan tuohon itse asiaan. Onko tosiaan kaikilla nuorilla nyt mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin pää kestää? En minä tiedä kun ei ole ollut ajankohtaista 50 vuoteen.
Kyllä nyt on parempi elintaso kuin nuoruudessani. Ollaan turhaan tyytymättömiä. Ei kenenkään tarvitse nälkään kuolla jos osaa hakea apua.
Minä en osaa lypsää. Lapsena vierailin navetassa ja inhosin hajua.
Omat lapseni eivät ole navetassa käyneet eikä heidän jälkeläiset.
Mummolassa maalla en inhonnut navettaa. Pienet vasikat olivat ihania.
Kiva, kun ei tarvi inhota.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että.
Kovaa tarkkaa työtä olen tehnyt, hoitanut ja kasvattanut omat ja vieraat 4 lasta, yhteensä siis yltäkytyräisiä vuorokausia.
Minulla on kaikki tarvittava, hiukan ontuva terveys, mutta hyvä mieli kaikesta mitä olen kokenut, harmillista vain se mikä on laiskuuttani tai kiireessä jäänyt kokematta.
Yhteiskunnalta en ole saamassa enkä sille antamassa kuin lakien velvoittamat.
Näillä mennään en purnaa, ja yhteiskunta olemme me itsekukin yhdessä ja erikseen.
Ihmettelen ihmisten tyytymättömyyttä ja jatkuvaa marinaa. Lapsuudessani ei ollut lapsilisiä eikä juuri ollut urheilukamoja. Ruokakin oli sota-aikana ja kauan jälkeenkin päin vähän sitä sun tätä.
Onneksi oli äiti ompelutaitoinen ja hän värkkäsi tilkusta kuin tilkusta meille vaatteita, vanhoja käännellen ja väännellen.
Oli kyllä rikkaitakin, mutta se oli jotenkin itsestään selvyys, ei heitä kadehdittu.
Asuimme kaupungissa, mutta minulla oli onni omistaa kaksi koulutoveria, jotka olivat suuren kartanon tyttäriä. Heidän upea kotinsa oli n. 4 km:n päässä kaupungista ja sain olla aika paljon heillä. Siellä sain ratsastaa ja opinpa lypsämään lehmiäkin.
Se oli siitä outo kartano, jossa ei ollut karjapiikoja. Talon tyttäret aamulla ennen kouluun lähtöä hoitivat navetta-askareet ja siinä olin mukana auttamassa. Illalla taas sama juttu. Olimme vielä kansakouluiässä, siis aivan liian pieniä moisiin hommiin. Minusta tuo kaikki oli hauskaa eikä kukaan puhunut lapsityövoiman käytöstä.
Tiemme erosivat, kun kukin meistä lähti jatkamaan eri kouluihin.
Kuinka tänään 70 plus---kuinka tänään, kysymys on ajasta kuinka on vointi yhteiskunnalla.
On turha puhua historiaa ja kysellä vointia, siksi kysyn voitteko hyvin 70 plus Suomessa sillä on lähellä aika jota en elä Suomessa.
Suomi on muistojen aikaa, ei mitään muuta.
En tiedä, mistä saakka kirjoittelet ja kyselet voinnistamme. Hyvin me voimme täällä. Yhteiskunnassa kaikki hyvin. Yleinen talouslama panee meidänkin päättäjät säästämään ja tietysti me kaikki joudumme siihen osallistumaan.
Omat joukot eivät joudu kerjäämään. Kylläkin romanialaiset romaanit istuvat katujen varsilla muki kourassa. Heilläkin menee varmaan täällä paremmin kuin kotimaassaan. Ei kai he muuten tänne tulisi kadulle istumaan.
Olemme edelleen hyvinvointivaltio. Kaikki toimii.
Inhoan sanaa elintaso, aineellisen elämän tasona, ns. ´hyvinvointina. ´ Sitä mukaa kun elitaso nousee, henkisen elämän taso ja itse yrittämisen halu ja kyky huononevat. Meillä on eletty jo vuosia Amerikan malliin, kaikkea pitäisi olla ´ helpottamaan´ elämää, ja onkin....tyhjänpäiväistä roinaa.
Eihän elintason nousulle mitään voi, sitä vähemmälläkin toimeentulemista voi kyllä silti omassa elämässään toteuttaa.
Viro uutena valtiona on yksi esimerkki, miten elintason noustessa, ihmisten hankkiessa muitten esimerkkimaitten malliin kaikenlaista, mitä ei ennen ollut mahdollista, jopa velkaa ottamalla, itseyrittäminen vähenee ja henkinen hälläväliä meininki ikävä kyllä kasvaa. Esimerkiksi sellaisesta kuin roskaaminen yleisillä paikoilla näkee maan elintason. Kymmenen vuotta sitten Virossa oli siistiä, roskat ja tupakantumpit roskikseen, ei roskan roskaa. Entäs nyt - höh. Ja entäpä meillä, ollaan korkean elintason maa....vaikka roskiksia olisi metrin välein, ei välitetä ymmärtää, mitä varten ne ovat.
Ja ikävä kyllä hyvinvointiyhteiskuntamme voi aikalailla huonosti.
Noin 10v sitten haluttiin ja opettettiin, vapaata kasvatusta nyt tulokset näkyy.
Monet ei halua mennä töihin, kun sossusta saa toimeentulon. Kyllä se oli
pahin virhe,kun kasvatusta löysättiin.
Kunnioitus tärkeää elämää kohtaan unohdettiin, myöhäistä nyt on haikailla
asian perään.
Kauheasti olen ihmetellyt ,kun lapset noin 15-16 v vanhemmilleen haistattelee.
Minun lapseni ei kertaakaan ole aliarvioineet minua,ovat olleet,jopa liian huolehtivaisia, sekä kunnioittavat.
Etelän matkoillani olen huomannut sen tärkeyden,kun alan olla muistamaton.
Siis entinen kuri käyttöön.