Toisten koirien kanssa

Aika tapauskohtaisia kumminkin.Omallani on kaksi koirakaveria,joiden kanssa leikkii nätisti.Kerran lenkkireissulla seuraamme lyöttäytyi ajokoira uros,ja omanikin on uros,niin omani pörhisteli sille hetken ,mutta kun ajokoira vain tuli meidän mukana,ei sitten välittänyt koko koirasta enään:)

Se on totuttelukysymys,aina kun menenemme koirien ryhmälenkille,alussa urokset urrailee ja pullistelee toisilleen,mutta kun kävelemme yhtä matkaa,mielenkiinto kohdistuu kaikenmoisiin hajuihin reitin varrella ja koirat kävelevät aika pian rinnakkain toisista välittämättä.

Kyllä meidän poika hyvin leikkii kaikkien kanssa, esim. koirapuistossa. Tosin yrittää nylkyttää varsinkin muita poikia.. :D mutta kiltisti osaa olla, ja uskoo kyllä jos toinen koira ärähtää. Itseään ei anna poikien nylkyttää, mutta tytöille ei rähise. Poika on vasta 7kk että en tiedä muuttuuko asiat sitten aikuisena? Koira on kuitenkin hyvin sosiaalistettu, hyvin pienestä tavannut paljon koiria ja ihmisiä. Lenkillä käydessä joillekin koirille rähisee, ja joillekin ei ollenkaan. Ja vaikka rähisee aluksi, niin aina on sitten halunnutkin tutustua toiseen koiraan, ja hyvin tullut toimeen kaikkien kanssa. Suojeluviettiä koiralla löytyy. Tykkää kuitenkin paljon ihmisistä, joitain koiria tavatessa menee mieluummin ihmisiä moikkaamaan :)

Mulla parivuotias ja yllättäin (tai no, iso poika, normaalia kai) alkanut ärisemään ja murisemaan toisille uroksille vapaalla lenkillä.
Ois niin kiva, kun vois antaa noiden vaan olla ja telmiä.

Toivottavasti löytyy sellanen koiran mielestä kiva harmiton koira, jonka kans ei yritä koko aikaa niskan päälle.

ne muuttuvat vääjäämättä. Jokainen koira muuttuu aikuistuttuaan, tulee ne hormonit mukaan elämään. Ei se koira oikeasti niin hirveästi sitä lajikumppaniaan kaipaa, muuta kuin paritteluun ja sekin on luonnon sanelemaa. Tunnen kyllä sakuja, jotka käyvät koirapuistossa, mutta harva käy koko elämäänsä. Yleensä nuorena ja siinä parin-kolmen vuoden tienoilla ei enää. Näin se vain on. Sitten on lauhkeammat koirat, mutta niissäkin on yksilöitä, jotka eivät tule toimeen muiden kanssa. Ja ei ole kiva jos uros on koko ajan hyppäämässä toisen selkään. Nää jutut pitää osata omistajan karsia pois. Samoin liika pomottaminen pois. Omistaja määrää tahdin, ei koira. Ja puistoissa missä ei ole pienille omaa aitausta pitää katsoa vähän enemmän isojen perään, etteivät satuta pienempiään. Valitettavasti itsellä käynyt niin, että monesti saku alkanut jahtaamaan pienempää ja ei kiva homma ollenkaan. Taas vastaavasi leikkaamaton doppis uros kyllä totteli leikkaamatonta pientä narttua, joka hääti pois. Osasi sen sosiaalisen koirapuistokäytöksen. Omistajana huolehdi siis jatkossa, että jos pidät koiraa vapaana, se ei saa päästä puremaan ketään. Meilläkin päin on omittu ihan metsää omalle koiralle ja eihän siitä loppujen lopuksi muuta seuraa, kuin että muut eivät voi mennä metsälenkille, koska iso koira on ottanut sen reviirikseen ja häätää hampaat irvessä muita pois. NE kaikki muuttuvat, mutta jos perusluonne hyvä, niin yleensä murkkuiän jälkeen taas pärjätään. Kannattaa seurata koiran käytöstä ja sen muuttumista juuri siinä 1-2 vuoden välillä. Jos koira on jo aggressiivinen ennen ensimmäistä vuotta, on sekin sitten osattu pilata ja korjaamaan pystyy, mutta töitä teettää monin kerroin enemmän.

Näin se on ,että kun urokselle alkaa tulla urosleima,leikki kaikkien kanssa ei sujukkaan enää harmittomasti. Omanikin alkoi pomotella siin puolentoista ikäisenä,siihen asti tuli kaikien kanssa toimeen.
Mutta meillä ei ole ongelma vaikka urokselle urrraileekin,se tottelee kun komennan sitä,eikä mene lähelle urosta irrallaankaan jos toinen provosoituu.
Se pitää saada tottelemaan hyvin, niin ei tule mitään ongelmia,vaikka koirapuistossa käy. Ja jos ei tottelevaisuutta löydy,täytyy pitää huoli ettei mitään vahinkoa satu. Omistaja on vastuussa koirastaan aina.

Sosiaalisuuden eteen olen tehnyt sellaisen jättityön, että enempää ei koiraa varmaan voi sosiaalistaa ja se sitten näkyy sakussa niin, että onkin hyvin sosiaalinen. On menty joulukonserttiin, oltu uutena vuotena jopa räjähdyksiä katselemassa, oltu metrossa ja kaikissa vekottimisissa, rautakaupassa, keskustassa, lapset tervehtimässä, kerrostalossa, maaseudulla jne. Jollen olisi satsannut sosiaalisuuteen, olisi varmasti erityyppinen koira.
Rakastaa koirapuistoja ja tulee kaikkien kanssa toimeen, kyseessä nuori uros 2 vuotta lähenevä. Vältämme kuitenkin pitbulleja, bullterrierejä, staffeja ja näiden sekoituksia koska rotuina eivät vaan natsaa yhteen, on useampaan kertaan nähty (bulli- ja staffirodut kiihtyvät räjähtäen ja sakut taas ovat reippaita juoksentelijoilta ja väliin härkkijöitä leikkityyliltään niin yhteen ei käy tanssin laji), samoin samanikäisten urosten suhteen pitää arvioida miten on, ja vaikka jatkaa matkaa jos siltä vaikuttaa. Periaatteena on se että puistoon ei ole pakko mennä, aina arvioidaan ja jos ei tunneta jo koiria, jutellaan portilla ennen menoa jne.

Vapaassa tilassa koirien kanssa oleminen ok, sitten taas hihnassa lähiohitukset ovat työn alla, niissäkin mitä pienemmästä koirasta kyse, sen vähemmän välittää mitään. Koira myös kastroitu päälle vuoden ikäisenä, ei täysukkous ehtinyt örähtää päälle. Hyvin poikamainen ja iloinen kaveri.