Minulla on luonnevikainen cockerspanieliuros. Se oli jo pentuna etäinen. Nyt aikuisena se on ruvennut rähisemään muille koirille ja se murisee helposti minullekin. Minulla on ollut aiemmin suomenpystykorva ja pomeranian ja kaikki niiden kanssa sujui ihan hyvin. Olen ollut koiralleni johdonmukainen niin kuin aiempienkin koirieni kanssa. Mutta saan vain haukkuja, että koiranni luonne on minun syytäni. Koirani on synnynnäisesti luonnevikainen, mutta tuntuu todella surulliselta, että kaikkien mielestä se on minun vikani, eikä kukaan yritä piristää minua, syyttelevät vain surkeaksi koiranomistajaksi :-( Masentaa, miksi kukaan ei ymmärrä, etten mahda koirani luonteelle mitään, vaikka toimisin kuinka oikein? Arvatkaa kuinka surullista jo se on minulle, että koirani on niin aggressiivinen!
Masennun ihmisten asenteen takia
olen syytön!
28279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
"Arvatkaa kuinka surullista jo se on minulle, että koirani on niin aggressiivinen! "
No ketä kiinnostaa??? Itsehän olet rakkisi hommannut!!
Arvaappa vaan (jos muita kykenet huomioimaan), miten rasittava SINUN KASVATTAMASI koira on muille ihmisille.
Ja turha syyttää mitään luonnevikaa, ainahan täällä on "raatelutapaustenkin" yhteydessä toitotettu, että vika on AINA SIELLÄ HIHNAN TOISESSA PÄÄSSÄ!!!!
Arvaapa kuinka rasittava sinä dog hater olet muille ihmisille. Varmaan olet sen näköinen raivopää, että ihmiset koirineen kiertävät sinut kaukaa.
Älä välitä muiden puheista, kun itse tiedät totuuden. Kasvata paksumpi nahka (itsellesi :D) ja sano suoraan epäilijöille, miten asia on. Jos ei usko niin ei se ainakaan sinulta ole pois.
Oletko käynyt ongelmakoirakouluttajan luona?
Tämä voisi selkeyttää sinulle asioita.
Totta kai ihmiset reagoivat aggressiiviseen koiraan ja jotenkin olisi saatava asiat rauhoitetuksi niin että koira ei ylireagoisi.
Voi olla että koira on vain haastaba tapaus..aiemmat koirat ei kerro mitään koska luonne niillä erilainen ja saattoivat olla ns.helppoja ja sopeutuvaisempia.
Tärkeätä on löytää tasapaino eli liikuntaa reilusti ja kontakti paremmaksi (koira on etäinen) ja tuo että murisee sinulle johtuu joko dominanssista tai arkuudesta luottamuksen pulasta. Eli selkeästi olisi kartoitettava onko kyse koulutuksestasi vai omaako sairauden tai geneettisen perimän miksi aggressiivinen. Usein syy on koulutus. mutta cockereilla on toisinaan ns.raivosyndrooma joka on diagnosoitavissa eläinlääkärin kautta. Sinun ja koirasi kannalta on hyvä saada asiaselville mstä oikein kyse ja ulkopuolinen näkee joskus asioita paremmin kuin itse läheltä. :(
En jaksa uskoa että koirassa on mitään vikaa ...olet vain saanut haastavamman koiran johon taitosi eivät riitä . Nyt kipinkapin kouluttajalle . Jos koira oikeasti on agresiivinen pipipää niin miksi ihmeessä sitä ei ole jo lopetettu ?
Alueellisessa koiraharrastajatyhdistyksessä on pari ongelmakoirien koulutusexperttiä. Olen kysynyt heiltäkin neuvoja, mutta eivät ole heidän opasteet olleet avuksi. Pitää kai vain tottua elämään koirani kanssa sellaisena, millaiseksi se on syntynyt, vaikka kaipaankin kahta edellistä koiraani, jotka olivat todella kilttejä.
Kannattaa mennä tommy wirenin pakeille ..hänelle kunnollinen kokemus.
Ongelmakoirakouluttajissa on todella paljon eroja ja ei kannata ihan kaikkia uskoa. :)
Kannattaa kokeilla tehdä asialle jotain ettette turhaan lyö päätänne seinään ja voitte alkaa nauttia yhteiselosta rauhallisissa merkeissä.
Oliko koira leikattu?
Mikähän siinä onkaan että cockereissa on aika paljon luonnevikaisia yksilöitä. Itse olen törmännyt kyseisessä rodussa moneen, muissa roduissa en.
Otat ehkä liian raskaasti asian itseesi. Hankalaa arvioida onko kyseessä ihan "normi"murrosiän/aikuisiän pullistelukausi/ikä vai onko taustalla luonnehäiriötä - cockeriessahan on muistaakseni todettu myös synnynnäistä luonnehäiriötä, jolle ei ihminen oikein voi mitään. Ota kasvattajaan yhteys ja kysele onko ollut jotain vastaavaa suvussa ja toisaalta selvitä, josko on ihan vaan "normi" murrosuhmaa, jota sitten työstää.
Tuo on hyvä että juttelee kasvattajan kanssa ja hänkin saa tietää koirasi ongelman. Samoin olisi hyvä kartoittaa pentueen muutkin pennut.
Itse en jättäisi asiaan vaan selviämisen tasolle vaan selvittäisin kunnolla mistä kyse ja miten voisi asioita parantaa. :)
Oliko koira leikattu uros?
Sinulla ei ole riittävän paksu nahka. Totta vie ihmiset suhtautuvat ikävästi koiraan ja omistajaan, jos koira on vihainen räky, joka pilaa pentujen koulutuksen rähinällään ja säikyttelee ventovieraita!
Oma koirani on joutunut juurikin tuollaisen vihaisen spanielin puremaksi (olen nähnyt kys. koiraa myöhemminkin ja pienikin vilaus koirista tekee siitä raivohullun, se ei edes mieti mitä tekee, hyökkää vain varoittamatta). Pureman jälkeen minunkin käsissäni oli aggre koira, jonka koulutus ei ollut yhtään mukavaa! Eli sympatiaa on turha odottaa. Pidä hihna kireällä ja jos tuntuu, ettet jaksa, niin anna eteenpäin jollekulle jolla olisi vielä sisua ja asennetta jäljellä tai vie eläinlääkäriin nukutettavaksi.
Kannattaa miettiä, että onko tuon koiran elämällä oikeasti itseisarvoa, jos se vihaa itsekin elämäänsä eikä se tuo mitään hyvää sinunkaan elämääsi.
"Kannattaa miettiä, että onko tuon koiran elämällä oikeasti itseisarvoa, jos se vihaa itsekin elämäänsä "
Mikään elävä ei vihaa elämäänsä vai meinaatko että koira haluaisi tehdä itsemurhan? Hoh hoh mikä neuvo ja taustat tiedät koiran suhteen..:(
Asiat pitää ensin selvittää ennen kuin tapattaa koiransa ja aloittaja ei ole lopettamassa koiraansa.
Aloittaja kertoo koiransa olevan luonnevikainen. Koira, joka hyökkää jopa omistajansa kimppuun - kuten aloittaja kertoi - ei kuulosta eläimeltä, joka kykenisi nauttimaan elämästään. Omistajan kun kuuluisi olla se täydellisen turvallinen peruskallio koiran elämässä. Koiralla voi olla pääkopassa montaakin vikaa, aina ylivilkkaudesta sellaiseen ei-koskaan-opi-sisäsiistiksi -tyhmyyteen, ihan omistajasta riippumatta. Mutta parantumattomasti aggreileva koira kuulostaa minusta lähinnä suurelta riskiltä lähiympäristölleen. Luojan kiitos koira ei ole suurempi ja omistaja edes tiedostaa, ettei koiran käytös ole normaalia.
Tähdennän edelleen sitä, että aloittaja itse kertoi koiransa olevan luonnevikainen. On toki suloista ajatella, että kaiken saa fiksattua - mutta ilmeisesti ei saa tai ainakaan aloittaja ei kykene sitä syystä tai toisesta tekemään - mutta kuinka onnellinen voi olla sellaisen koiran elämä, joka on valmis puremaan jopa "sitä kaikkein tärkeintä"? Puhumattakaan siitä, että sielunpuolikkaasta on tullut omistajalleen pelkkä ahdistava taakka. Ja että se on vaaraksi ympäristölleen.
Että niin.
Kuinkahan monta koiraa lopetetaan turhaan vain siksi ettei omistaja osaa kouluttaa koiraansa tai ei pärjää tietynlaisen koiran kanssa ..? Usein syy kun on kouluttajasta tuttunikin lopetti koiransa ensin aggressiivisuuden takia ja seuraavan arkuuden..luulenpa että syy oli kyllä omistajassa silläkin kertaa.
Hyvä että sinä olet näköjään valinnut helpon rodun eli paimenkoiria pysy niissä :)
Minun käsityksen mukaan paimenkoirat ovat vaativia vaikkapa metsästyskoiriin verrattuna. No mielipiteensä kullakin, joidenkin käsitys metsästyskoiristakin on, että ne ovat todella vaativaluonteisia.
Totta, paimenkoirat ovat suhteellisen haastavia. Ne toki oppivat nopeasti, jonka tähden niitä pidetään helppoina. Mutta paimenet myöskin turhautuvat helposti, koska eivät saa riittävästi virikkeitä ja aivotyötä. Energia ja turhautuminen purkautuu sitten ei-toivottuna käytöksenä.
Tiedän yhden koiran, toki täysin eri maata, joka hyökkäsi myös omistajansa kimppuun erilaisten hoitotoimenpiteiden aikana. No, koiraa oli muutenkin koulutettu täysin väärin. Mutta suurin syy oli koiran sairaus. Koira oli hyvin sairas, sitä vaan ei päälle päin oikein nähnyt. Lopuksi tuli mm. verenvuotoa ja sokeutumista, ja koira lopetettiin.
Minusta paimenkoirat äärihelppoja omaan sekä terriereitä dobermannin ja nyt paimenkoiran. Koira pyrkii miellyttämään ja oppii lähes kouluttamatta. Doberman paljon jästimpi ja terrierit itsenäisiä ja uteliaita. Toki nämäkin oli hyväkoilutteisia siis kettikset ja dobberi mutta paimenkoira kyllä lähes haasteeton ja siten tylsä vaikka kiltti ja mukava onkin. Hiemaan liiankin helppo
Paimenkoirat on kaukana vaativuudesta täytyy olla melkoinen tunari jos sen kanssa tulee vaikeuksia.:(
Paimenkoiria ei pidä ottaa kerrostaloihin vaan katsoa oikeat olosuhteet jossa voi purkaa energiansa.
Rotu on siis äärihelppo mutta vaatii energian purkua. Ja silloin puhutaan eri asiasta.
Rodut pitää ottaa sellaiset että ymmärtää niiden liikunnan a toiminnan tarpeen.
Sheltti menee kaupungissa kylläkin ja corgit sekä heeler ja colliekin muuten mutta arkuus voi olla se näillä ilmenevä ongelma ja silloin taas maalle rauhalliseen ympäristöön.
Pienten lasten perheessä paimentavat voi olla häiriöksi koska luontaisesti näykkivät paimennattavia (lapsia) varsinkin karjan ajajat. Bordercollie enemmän luottaa katseeseensa kuin corgi. Paimentaminen on saalistamista myös. eli saaliin ajamista.
Miellyttämishalu tekee niistä helpon ja vapaanapito on helppoa kun ei jätä luontaisesti omistajaansa.
Tokon huipulle menevät bordercolliet ihan syystä. :)
Hakeudu koiran koulutukseen, ei voivottelu asiaa auta.On panostettava koulutukseen, ihan perus asioista aloitettava.Hakeudu ensi ongelmakoirakouluttajalle,sitten arkitottelevaisuuskoulutukseen, ja sitten vaikka jatkat siitä viellä.Katso ammattitaitoinen kouluttaja.
Onko aloittajan cockerilla raivo-syndrooma? Minkä värinen koira on?
Jos kyseessä on raivo-syndrooma, niin se ei ole millään tavalla omistajan vika, vaan on perinnöllinen sairaus joka on tyypillistä yksivärisillä cockereilla (ainakin mustilla), koulutus ei auta, jos homma menee pahemmaksi niin siihen auttaa ikävä kyllä vain lopetus :(
Ei ole. Todettu jo olisi.
Vaikka olisi hankala tapaus niin asioiden kanssa ei kannata jäädä tosiaan yksin ei ole häpeä hakea apua..itse kukin niin joutuu joskus tekemään jonkin asian suhteen.
ja on tukea myös omillekin näkemyksille ajatuksistasi.
Keskitie kannattaa etsiä..opit itsekin uutta ja yhteiselo helpottuu ole positiivinen ja tosiaan kuten sanoit on hyväksyttävä uuden koiran oikut mutta on keinoja saada ne lievemmiksi. Ja voit tosiaan hyötyäkin niistä taidon kasvaessa..
Joskus käytetään liian kovia keinoja ja koira menee lukkoon eli positiivisuus ja jämptiys on a ja o ja se että koira ymmärtää mitä haluat.
Sekä uroksille leikkaus.
Raivosyndrooma ei ole sairaus, se on perinnollonen taipumus aggressiivisuuteen. Sitä esiintyy erityisesti punaisilla ja mustilla cockereilla ja kultaisillanoutajilla, noutajilla taipumusta aiheuttava geeni on paikallistettu ja tämän geenin omaavia koiria ei suositella jalostuskäyttöön. Taipumus tarkoittaa samaa, kuin noutajalla on taipumusta kantaa tavaroita, ajokoirilla ajaa, paimenkoirilla paimentaa jne
Taipumus tarkoittaa sitä, että vaikka koiralla olisi geeneissä tämä perittynä, se ei välttämättä koskaan tule esiin. Ympäristö vaikuttaa siihen, onko koira aggressiivinen vai ei, eli koiran kohtelu ja muut ympäristötekijät, joihin omistaja ei välttämättä pysty vaikuttamaan. Taipumusta ei pysty toteamaan jollain tietyllä kokeella, tämä löytyy vain pitkällisellä seuraamisella koiran sukutauluja ja niissä esiintyvää aggressiivisuutta, missä ongelmana vain on se että rotukoirien kohdalla ko asian kasvattajat pitävät hyvin visusti salassa, jos taipumusta omassa linjassa on.
Koska kyseessä ei ole sairaus, koira reagoi aggressiivisella käyttäytymisellä huomattavasti herkemmin kuin rodun tyypillinen edustaja, mutta se ei kuitenkaan ilmennä aggressiivisuutta "ilman syytä". tämä syy vain voi olla erittäin vähäinen. Koulutuksella voi saada koiran toimimaan, mutta vaatii yleensä paljon työtä. Itselläni ollut muutamia cockereita ja kultsuja asiakkaana, joilla tätä taipumusta, osa on koulutuksella saatu hallintaan, mutta tässäkin tapauksessa koiraan ei voi milloinkaan luottaa, omistaja joutuu olemaan aina varuillaan. Kahden kohdalla omistaja päätyi koiran lopetukseen, koirat olivat molemmat lapsiperheissä, joten päätös oli ymmärrettävä, riskit olivat liian suuret.
Aloittajalle, tämä vaikuttaa kyllä lähtökohtaisesti provolta, mutta vastaan silti. On täysin samantekevää, onko syy koirassa vai sinussa, mutta asia ei ratkea mihinkään suuntaan itseäsi säälimällä ja koiraa syyttämällä. Vaikka haluat ajatella että kaikki on ainoastaan koiran syytä, ongelmat ratkeavat vain ja ainoastaan omaa toimintaa muuttamalla, jos mikään ei muutu, et voi olettaa koirankaan muuttuvan.
Toivon, että saat apua koirasi kouluttamiseen asiantuntevalta ja luotettavalta taholta. Älä ole yksin ongelman kanssa. Lue kirjallisuutta esim Naksutinkoulutusta koirallesi, Canis.fi sivut, Tommy Wirenin kirjat. Puuhaile ja liiku paljon koirasi kanssa. Ja olethan käyttänyt sitä eläinlääkärillä, että elimellinen vika on poissuljettu?
MIllä tavalla se koira siis täsmälleen ottaen on aggre?
Kyllä minullakin toinen koiristani murisee joskus minulle, mitä sitten? Siinäpähän muriskoon kunhan ei kiinni käy ja tottelee kuitenkin kun komennan. Jos harmittaa niin saa minun puolestani tuoda harmituksensa esiin, muriseminen ei tarkoita että koira seuraavaksi purisi, se on vain koiran tapa kommunikoida, oma koirani saattaa murista esim. silloin, kun makaan sohvalla ja sekin makaa siinä ja vaihdan asentoa niin että siirrän jalkojani, koira ei tykkää ilmeisesti kun liikun ja yleensä murisee ja lähtee samalla hyvin dramaattisesti pois sohvalta. Vahinkoa kenellekkään ei tuosta aiheudu.
Sama koira myös puolustaa minua, jos luulee jonkun käyvän päälleni ja vastikään kävi ilmi, että puolustaa myös kotia, kävi näykkäämässä remonttireiskaa lahkeesta, ilman mitään varoitusta. Ei se silti mikään vihainen ole saati sekopää, epävarma kylläkin ja erittäin reviiritietoinen. Jatkossa en päästä sitä ventovieraiden lähelle, ainakaan sellaisten jotka eivät osaa lähestyä sitä oikein. EIkä tämä ole mikään jokaisen vastaantulijan silitettävä, miksi pitäisikään olla? Se on asia joka täytyy vain hyväksyä, vaikka minustakin olisi mukavampi että voisin antaa ihan kaikkien sitä silittää ja pysähtyä lenkillä juttelemaan muille koiranomistajille jne.
Toinen koiristani taas on se pahempi remmirähjä, vaikuttaa ihan ilmestyskirjan pedolta kun aloittaa, nousee ihan kahdelle jalalle rähisemään ja näyttää varmasti pelottavalta. Tästä koirasta tiedän kuitenkin että kaikki on vain teatteria ja tarkoitus nimenomaan säikäyttää, että toiset eivät edes harkitsisi lähelle tuloa: Sitä siis pelottaa. Jos se pääsee toisen koiran luokse, se juoksee rähisten/uristen kohti, pysähtyy sitten ja haistelee ja jos toinen koira ei provosoidu moisesta lähestymisestä on homma siinä, ei mitään ongelmaa.
Elämä on, joitakin asioita on vaikea kouluttaa pois ja vaativat pitkäjänteistä työskentelyä, johon taas kaikista (niinkuin minusta) ei ole.
Koiran epävarmuus on sellainen, mitä ei millään "johtajuuskikoilla" poisteta, remmirähjää olen yrittänyt selättää ja komentaa kunnolla, sellaisella äänensävyllä millä se esim. kotona alistuu välittömästi, mutta remmirähjäämiseen se ei auta vaan päinvastoin, lisää vain epävarmuutta. Koiralle täytyy siis saada jotenkin rennompi olotila, sen pitäisi oppia ettei muut ihmiset/koirat sitä lähesty, vaikkei se rähjäisikään. Siinäpä onkin kinkkinen juttu, varsinkin kun koira on rähjännyt jo monta vuotta (ja ei se ei ole SAANUT rähjätä vaan asiaa on yritetty koko ajan työstää pois).
Ongelmakoirakouluttaja on hyvä vaihtoehto, minun luonani kävi yksi jo kerran, pitäisi kutsua toistekkin heti kun vain olisi sen verran ylimääräistä rahaa.