Kauhuroolipeli

Nojaa. Katsotaan nyt mitä tästäkin tulee, vaikka en usko tämänkään roolipelin menestyvän. Tulen mukaan, jos sujuu ja jos keksin hyvän hahmon.

Tai ehkä miljöö onkin jonkinlainen kartano tai linna, jossa hahmot kohtaavat kaikenlaista. Tai ehkä se sijoittuukin jonkinlaiseen scifi-ympäristöön. Miten ikinä kukaan haluaakaan. Ehdotuksia?

Laaja maailma, jossa on sekä alkukantaisia, että huipputeknologisia alueita. Joissakin paikoissa osataan myös magiaa.
Tai sitten "normaali" maailma.

(ehdotuksia ja kysymyksiä, ei liity roolipelaamiseen)

Tulen mukaan, jos tarkennetaan hiukan yksityiskohtia esim. millaista teknologiaa tarkoitat (ja miten se liittyy kauhuun), puhutko kehittyneestä aseteollisuudesta(, joka uhkaa turvallisuutta) vai onko skenaario "Metropoliksen" (vanha elokuva) juonen mukaan, että koneet diktatoisivat ihmisten toimintaa.

"Kaikkialla (...) vaarallista"
Eli olosuhteet ovat erittäin epävakaat ihmiskunta on hajonnut useisiin kilpaileviin ryhmittymiin kulttuureiden (kulttuurit olisivat enemmän hajallaan kuin todellisessa maailmassamme) , (lahkolais)uskontojen (sisältyy magiaa) ja olot ovat kuin "luonnontilassa" ("State of nature", Thomas Hobbes) eli kaikki ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan paitsi sukulaisiaan.

Millaiseksi se magia määritettäisiin (Harry Potter, temput eivät mielestäni sovi aloitusviestissä mainittuun teknologiaan) oman käsitykseni mukaan, että kyseessä olisi "mielenvoimia", joita ihmiskunta teknologian kehittymisen myötä olisi oppinut käyttämään, eli se ei olisi puhtaasti taikuutta vaan telepatian, kaukonäkemisen (remoteview) kaltaisia juttuja, sekä eri uskonlahkojen magiauskomuksia.

Mielipiteitä?

Se olisi varmaan jotain semmoista, että ihmiskunta olisi tehnyt kaikenlaisia koneita ja geneettisesti muokannut eliöitä ja sitten kaikki olisi karannut käsistä. Kaikkialla on vaarallista tarkoitti sitä, että joka paikassa jonkinlainen ihmisryhmä, hirviö tai muu sellainen olisi uhkaavana tekijänä. Taikuus tosiaan olisi enemmän mielenvoimaa ja uskontojen loitsuja jne.

Jos porukkaa ilmestyy, voin tulla mukaan.

Ja miljöö ehdotus: Labyrintti. Semmoinen useampi tasoinen, ja siellä labyintissa olisi kaikenlaisia örkki-mörkkejä tai mitälie niitä onkaan. Käytävät muuttuisivat, välillä ne voisivat näyttää olevansa maan alla, välillä jossain hienostohotellissa. Fnfn tietäisi, mistä olen idean varastanut/muokannut.... Tosin... se ei ole oikein kauhua.

Kätevin taitaa olla jokin rakennus. Minua ainakin Keski-maassa ärsyttää se, että joka paikkaan on jotenkin pitkä matka. Muuten kyllä kivaa :)

Niin ja sitten ehkä myös jotain tyyliin kirouksia ja kummittelua ja muuta sellaista, jolla on helppo tehdä kauhumaista ympäristöä... Kauhumaista ympäristöä? Mikä sana tai siis kaksi sanaa, mutta silti.

Rajattu alue olisi minunkin mielestäni ehkä helpompaa.

Tähän mennessä tulleiden toiveiden mukaan heittäisin idean jonkinlaisesta suljetusta tilasta, jossa SciFi-jutut ovat vaikka vain zombeja, kiintoisia mekanismeja ja mutanttiotuksia. Magiaa olisi mielenvoima, kulttien/uskontojen magia ja paranormaalit ilmiöt. Paikka kuhisisi kaikkea vaarallista ja hahmot eivät välttämättä edes tiedä, miten ovat sinne päätyneet. Kaikki voisivat myös yrittää keksiä jonkin olion/olioryhmän tms. joka yrittää saada hahmot hengiltä.

Vastustan labyrintti ideaa, koska miten sen tilan pystyisi kuvailemaan kelvollisesti? Ratkaisuna pitkiin välimatkoihin voitaisiin käyttää mianitsemiani "mielenvoimia" ja lisätä niihin teleportaatio, tosin teleporttailu vaaralliselle alueelle ei ole järkevää ja se ei toimi pakokeinona jos suuret ihmismassat pystyvät siihen...

Kuvailemaan kelvollisesti? En ymmärrä. Voisi se olla muuten vaan joku rajattu alue tai joku muu rakennus. Ehkä eristysalue tai puisto tai jokin?

Vankimielisairaalana toimiva saari, jossa on erittäin vaarallista, jos ei pysy sisätiloissa ja joskus silloinkin.

Myös sellaiset "uhrit" voisivat olla jotkut toisilleen vaarallisia.

Saari on hyvä. Ei liian suuri alue, mutta sinne mahtuu kuitenkin sijoittamaan useita ihmisryhmiä ja vaaroja.

Odotetaan muidenkin mielipiteitä saareen.

Saaressa voisi olla vaihtelevia pinnanmuotoja, joten Pangean kaltaisena mantereena se voisi toimia kannattamassani "luonnontilassa", mutta vankimielisairaala kuulostaa liian juoneen sidotulta...

Siellä voisi toimia jokin vankimielisairaala, mutta olla myös kaikenlaista muuta.

Kuulostaa siltä, että se on lukkoon lyöty... Tuleekohan tänne muitakin, kuin me yy kaa koo nee viis... Onks meitä viis vai kuus?

Entä itse kauhu? Ainakin kauhuelementtejä pitää olla paljon. Hahmojen kärsimyksen kuvaaminen on ainakin hyvä keino.
Olisi myös hyvä, jos olisi sekä psykologista, että splatterkauhua. Ja hahmojen ei pitäisi olla selkeästi "hyviksiä" ja ainakin uhrien pitää entistä enemmän varoa muchaamista.

Okei... Alankin tästä vääntämään hahmoa...

Nimi: Don
Muuta: Ei muista paljoa omasta elämästään tai mistään. Hän on nimennyt itsensä uudelleen Doniksi. Hän on mies, joka on hieman sekaisin. Hän on suostunut lukuisiin kokeisiin saarella olonsa aikana, kunnes laitoksella tapahtui jotain, joka teki paikoista vaarallisempia. Donilla on mustat lyhyet hiukset ja hänen toinen silmänsä on sininen ja toinen oranssi. Don kokee välillä takaumia ja harhoja. Hänen harhoissaan esiintyvillä henkilöillä on persoonansa ja ne ovat usella tapaan kuin tulpia, mutta esiintyvät vain joskus. Donilla on ollut hyvin traumaattinen menneisyys, jota hän ei itse muista, mutta joka vaikuttaa hänen persoonaansa ja muuhun.

Eipä tässä oikeestaan muuta tarvita, kuin noi kaksi kohtaa.

(Nyt kun paikka on päätetty voin koettaa aloitusta, kahdella hahmolla)

(Huom: Heimo ei kuvaa hahmojen puhumaa kieltä vaan kansaa johon he kuuluvat, kulttuurinsa perusteella)

Nimi: Yaishuaw Tarembialainen
Laji: Ihminen
Heimo: Tarembi (heimoyhteiskunta)
Uskonto: Tarembialainen kultti (heimopäällikön palvontaa ja magiaa)
Työ: Vankilan tarkastaja

Toinen hahmo, jolla keskityn vankilan kuvailuun:

Nimi: Mersgad 'Vanki'
Laji: Ihminen
Heimo: Bienafizi

(Mersgad Vanki, mietteitä)
"Maailmamme on kirottu, ajattelin katsoessani vankisellini seinää, ainoa asia jossa kansainpäälliköt ovat onnistuneet on diplomatiassa on kansainvälisen kidutuslaitoksen, jota vankimielisairaalaksi kutsutaan perustaminen, vartijoita on useista eri heimoista, kuten vankejakin.

Ihmiskunta on todennut meidän olevan kelvottomia elämään vapaana, joten meitä kidutetaan aina vartijain tahdon mukaan, ei ole olemassa kansainvälisiä sopimuksia, jotka kieltäisivät kiduttamisen, tälläisistä sopimuksista olen kuullut ainoastaan historiallisista kirjoituksista, mutta niiden tietäminen katsottiin uhaksi päällikön vallalle, jonka takia minut vangittiin..."

Nimi: Jorma S. Penttinen
Tietoa: Vanki, joka sai ylennyksen hoitajaksi keksittyään mahtavan keinon tienata rahaa ja siitä ylihoitajaksi (joita on vain muutama) lahdattuaan yksin sairaalaan hyökänneen zombijoukon (joita ei virallisesti ole ja jotka tappoi puhtaasti vahingossa). Sadistinen. Väitti aiemmin tulleensa toisesta maailmasta ja sukunimensä olevan Lutch, mutta "parannettiin" riippuvuutta ja sekavuutta aiheuttavalla "lääkkeellä".

Lutch... Toinen maailma... Ebin. Onko se hulluutta, että uskoo sukunimekseen Lutch? Onko se niin kauhea nimi?

Don (Onko se edes oikeasti olemassa oleva nimi?) istuu huoneensa/sellinsä nurkassa. Hän näkee juuri voimakasta harhaa. "Missä minä olen?" Don sanoo tyhjyydelle. Hän näkee edessään miehen. Mies ei näytä täysin ihmiseltä. Hänessä on jotain kaameaa. Toisaalta mies näyttää hyvin tutulta. "Omassa sellissäsi. Eikö olekin kaamea paikka? Olen varma, että haluat ulos", mies sanoo, vaikka vain Don kuulee hänet. "Älä pane sanoja suuhuni", Don mutisee. "Mutta sehän on totta. Eikö niin?" mies jatkaa ja Donista alkaa tuntua siltä, että miehen täytyy olla oikeassa. "Niin kai sitten... Miten pääsisin ulos?" Don sanoo. "Etkö muka muista, miten me kaivoimme tuonne käytävän?" mies tokaisee. Don tajuaa, että niinpäs onkin. Hänhän on puhunut miehelle useasti ennenkin. Hän lähtee pakokäytävää pitkin sellistään ja saapuu pitkän konttaamisen jälkeen ulos. "Hyvä. Ja nyt sinä haluat tappaa jonkun. Etkös haluakin?" mies sanoo Donille. Don järkyttyy kuulemastaan. "Mitä? En!" hän sanoo. "Mitä et?" mies kysyy viattoman näköisenä. Oliko se sittenkin ollut Don itse. "Meidän... täytyy... tappaa joku", Don sanoo. "Juuri niin!" mies riemastuu. Don lähtee harhailemaan eteen päin.

Nimi: Jas Életében Fejér
Asema: vanki
Ikä: 38 vuotta
Sukupuoli: mies
Ulkonäkö: riutuneet kasvot, vaalea iho, lähes mustat hiukset, kellertävänharmaat silmät, kapeat kasvot ja korkeat poskipäät
Mielentila: enimmän osan ajasta syvässä psykoosissa. Jasilla on lääkkeiden ansiosta jonkin verran kirkkaita hetkiä, mutta useimmiten hän ei kykene erottamaan todellisuutta kuvitelmasta. Hänen lapsuutensa oli traumaattinen.
Muuta: Jas ei ole varsinaisesti rikollinen, vaan päätyi vankimielisairaalaan erinäisten sekavien sattumusten kautta. Jas on ollut saarella kuusi vuotta.

(Kaksi hahmoani kohtaavat toisensa)

Miettiessäni menneisyyttäni ovi pamahti auki ja Yaishuaw ryntäsi sisälle tutkimaan sellini seiniä, joissa ei tietenkään ollut mitään vikaa... Mutta yht'äkkiä hän sanoi:
"pakoyrityksesi ei jäänyt minulta huomaamatta Mersgad" ja koputti seinää, jota hänen mielestään oli heikennetty, en ollut edes koskenut kyseiseen kohtaan seinästä, mutta Yaishuaw halusi tekosyyn piinata minua ja käski minut mukaansa.

Seuraava muistikuvani on kuinka kaksi vartijaa raahasi minut 'lääkäriksi' kutsutulle miehelle, joka tunki pillerin suuhuni, tällöin kaaduin maahan ja heräsin vasta pihalla tuntiessani kovan iskun jalkaani, huomasin vartijoiden ja Yashuawin käyttävän "falanga"-menetelmää, eli he löivät rautaputkella jalkaani.

Toivoin kuolevani, kipuni olivat liian suuret kannettavaksi ja maailma pyöri silmissäni pillerin sivuvaikutuksena...

Mies on puhunut Danille koko matkan ajan ja Dan ei kykene enää ajattelemaankaan, että voisi olla tappamatta ketään. Hänen on pakko. Ei ole muita vaihtoehtoja. Mies virnuilee pirullisesti, mutta Dan ei sitä huomaa. Dan näkee jonkun tyypin. Ilmeisesti hänkin on paennut. Dan hyökkää tyypin kimppuun ja kuristaa tämän. Sitten Dan palaa selliinsä käytävää pitkin.

Voinko liittyä mukaan?
Nimi: Jack
Sukupuoli: Mies
Ikä: 15v
Luonne: Sekopää,sadistinen,hullu,mielisairas
Ulkonäkö: musta hiuksinen, leikannut toisen silmän irti veitsellä, leveä hymy,Jeff the killerin fani,pukeutuu huppareihin, meikannut kasvonsa valkoisiksi,silmä joka on jäljellä on punainen. Matkinut jeff the killeriä.
Ammatti: murhaaja
Tehtävä: tappaa ihmisiä
Muuta kiinnostavaa: lähettää ennen murhaamista,kuvan itsestään ennen muuttumista. Ennen oli normaali poika, nykyyän hullu tappaja.
Ropetan tällä hahmolla kai.

Rainbowdash120 vittuun täältä.

Päässä soi Pop the weasel.

Ja nappula voi liittyö ja kuka vittu onb hekekeke jaa jaa jaa jaa.

HAH! BJÄLJITTELIJÄ! SATEENKAARIRUNKKARI EI OLEKAAN PALANNUT! LUKEKAA TARKKAAN! HEKEKEKEE. YKSI KE LIIKAA. NIKKIVARKAAN KOPIOIJA? SÄÄLITTÄVÄÄ!

Paska copycat. Ilmoitan asiattomat viestit.

Aluksi luulin et tuo nikkienpöllijä on hackseri kun katsoin nimimerkkejä, jotka olivat aktivoitu, mutta sitten tajusin että niitä on muutettu yhdellä kirjaimella. Kuka jaksaa tehdä tämmöstä ja sotkea sivustoa spämmeillänsä?

(Yritän omalta osaltani jatkaa asiallista pelaamista.)

Istun maassa talomme edessä ja pitelen sylissäni muutaman viikon ikäistä kiliä. (vuohenpoikasta, toim. huom.) Puristan sitä rintaani vasten kuin suojellakseni, tietäen kuitenkin etten voi pelastaa sitä. Isäni tulee hakemaan eläintä. En haluaisi luopua siitä, mutta tiedä, että isä lyö minua, jos en tottele. Hän vie vuoheni sisälle alkukantaiseen taloome. Kuljen hänen jäljessään pimeään huoneeseen, jonka keskelle on asetettu puinen kylpypalju, jossa nuorempi siskoni seisoo valkoinen mekko yllään.

Minä ja huoneen toisella puolella istuva äitini katselemme, miten isäni ottaa veitsen ja viiltää vuohen kurkun auki. Veri valuu siskoni päälle tahrien hänen hiuksensa ja kauniin, valkoisen mekkonsa...

Ja äkkiä kaikki on valkoista; kaakelit, ihmisten takit, kylpyamme, kaikki valkoisia. "Ei, en halua sinne! Siellä ei ole vettä, siellä on verta!" Joku raahaa minua ammetta kohti. Pääni upotetaan pinnan alle, ja verta menee suuhuni ja silmiini. Sitä on niin paljon, ettei yksi pieni kili riittäisi alkuunkaan...

"Niitä on pakko olla useita! Isäni on tappanut ne kaikki, hän on murhaaja..!"

Veri on kylmää. Kylmää? Joku pukee pakkopaitaa takaisin päälleni. Kylkiini sattuu. Toiset lapset potkivat minua, ja korvissani soi. "Huoranpenikka, huoranpenikka!" he huutavat. Hiuksistani tippuu vettä käytävän lattialle.

(Tässä ei tainnut olla paskankaan vertaa järkeä, mutta minkäs teet kun en osaa kirjoittaa.)

(Minäkin yritän...)

Nimi: 26 (huoneen numero)
Sp: Mies
Ikä: Jotain yli 20?
Ulkonäkö: Punaiset hiukset, paljon arpia, pitkä ja kalpea.
Muuta: Ei tiedä miksi on täällä. Pureskelee jatkuvasti kynsiä. Saattaa käydä väkivaltaiseksi.

Istun sellissäni ja tuijotan nurkkaa. Koitan olla välittämättä lapsesta, joka kinuaa vieressäni.
"Sinun piti leikkiä minun kanssani. Äiti sanoi niin..." ääni on hinkuva, aivan kuin kakaraa kuristettaisiin samalla. 45 -minuutin päästä nostan kädet korvilleni ja alan huutaa.

"Raportti koskien potilaan numero 35 terveydentilaa, tohtori Segítségével."
"Kiitos."
"Hänellä on ollut voimakkaita hallusinaatioita. Kylvetettäessä hän luuli veden olevan verta, sekä puhui vuohista. Pelkäämme hänen tilansa huononevan."
"Lisätkää lääkitystä. Aamulla annetaan jauheena tai nesteessä 400mg Oxafania ja illalla 600mg rauhoittavia."
Valkotakkinen mies kumartuu minun puoleeni.
"Kuinka voitte, 35?"
"Äiti sanoi, että näin painajaista, mutta minun vuoheni on yhä kateissa. Tapoitko sen, isi?"
Hän kääntyy poispäin minusta.
"Pistäkää siihen Faremania ja sassiin!"
"Mielelläni, tohtori."

Äkkiä tunnen piston käsivarressani, ja omituinen kylmä tunne valtaa kehoni. Minua pyörryttää.

Olen nyt saanut kauniin oranssin värin selliini ja pakkopaitani etumus on keltainen. Haju kirvelee nenää ja silmiä. Sitten ovi aukeaa ja vanha kunnon herra virtahepo seisoo siellä ikioman sateenkaarituolini kanssa. "Noniin. Aika mennä nro 69." Hän sanoo ja kaksi lihavaa virtahepoa tulee selliini. Minulla ja kahdella virtahevolla on aina hassu leikki. Minä juoksen karkuun heitä sellissäni ja he yrittävät ottaa kiinni. Nyt se kuitenkin jää lyhyeksi ja pian minut on laitettu hihnoilla kiinni tuoliini. Tuolia viedään pitkin suuren valkoisen talon käytäviä. Käytävillä on ovia. Vähän niinkuin oman sellini ovia. Ja kaikkialla huudetaan. Hymyilen vain sillä tiedän kaikkien huutavan ilosta!
Minut viedään hissillä alas ja suoraan kiljukammioon. Nimi johtuu sen hassusta tavasta saada minut huutamaan. Tuoli pyöräytetään ja lepään säihkyvän ison lampun alla makuuasennossa. Herra virtahepo laittaa vasten tahtoani jonkinlaiset raudat suuhuni enkäsaa enää purtua kieleeni. Silmät vedetään auki ja luomet kiinni kallooni niiteillä. Se sattuu, mutta tiedän mitä on tulossa ja säästän huutamisen myöhemmälle. "Onkos hyvä ote?" Herra virtahepo kysyy ja virnistää minulle. Virnistän takaisin ja tunnen terän kalloani vasten. Kuulen surinaa ja terä alkaa pyöriä. Sitten se painuu kallooni vanhaa reittiään ja alan huutaa.

Virtahevon näköinen vartija avaa oven yhtäkkiä.
"Lelupäivä 26." hän toteaa tylysti. Saan kerran kuukaudessa yhden asian käyttööni pariksi tunniksi. En tiedä onko muilla samaa käytäntöä.
"Mikä?" vartija tuhahtaa tylysti. Kuulen oven raosta huutoa, paikan äänieristys ei ole täydellinen ja kuuloni tuntuu olevan ylitarkka.
"Korttipakka." vastaan kuten aina. Vartija tuhahtaa taas, äärimmäisen virtahepomaisesti, ja heittää kortit minulle.

Heti kun ovi on sulkeutunut, alan pyörittelemään kortteja käsissäni. Haluan tietää, minkä huoneen asukki on kidutuskammiossa tällä kertaa.
"Huoneen 69" mumisen. Taas. He eivät juurikaan välitä, kuka selviää hengissä vai ei.
Pysyn kaukana eteläpuolen seinästä. Joskus vuosia sitten, ensimmäisenä yönäni, se koitti taatusti kuristaa minut. En vain tajua, miten se on mahdollista.

Heräsin huoneessani, vanhempieni kuolemasta oli kulunut jo viikkoja, mutten ollut viäläkään toipunut. Siskoni tuli huoneesi ja toi minulle kahvia, join kahvin ja lähdin ulos kävelemään, pidin puukkoa taskussani ihan vain varmuuden vuoksi. Miksi olinkaan mennyt avaamaan sen videon, mietin hiljaa päässäni ja kävelin katua eteenpäin [MENNEISYYDESSÄ TAPAHTUNUTTA]

Suunnittelin harkiten seuraavan, uhrin. Kaivoin verisen puukon taskuuni ja lähdin kävelemään kadulle,seuraava uhria etsiskelin kunnes huomasin kohteeni. Panin naamarin päähän ja puukon taskuun ja kävelin kohteen luokse. "Hei haluaisitko, tulla kanssani meille käymään voitaisiin tutustua" Kohde suostui ja me menimme. Kohde oli noin 15-vuotias nuori tyttö, minä kysyin häneltä että mitä hän haluaisi tehdä kun hän ihmetteli asuntoni synkkyyttä. "Umm minä taidan lähteä" hän vastasi kuulostaen hieman pelottavalta ja epävarmalta. "Kuules tyttö sinä et lähde minnekkään" Karjaisin, samalla kun hyppäsin tytön päälle tukin hänen suunsa ja sidoin tytön tuoliin. "Kannattaisi oppia, ettei minun kanssa leikitä!" katsoin tyttöä sadistinen hymy kasvoillani. [ÄLÄ LUE TÄSTÄ ETEENPÄIN JOS OLET HERKKÄ] "Mitä a-aiot tehdä?" tyttö kysyi hieman pelokkaalla äänellä. "Harmi, että joudun turmelemaan sievät kasvosi" sanoin pelottavalla äänellä, otin puukon ja revin tytön toisen silmän pois. Tyttö huusi tuskissaan ja minä vain nauroin sadistiset, hetken kuluttua poliisit tulivat paikalle ja pakenin heti paikalta. Tyttö vietiin välittömästi sairaalaan. [NYKYAIKAA] Ps: oon ehk hieman paljon kattonu creepypastoi niin siks näin creepy roolipeli hahmo.

Up

Lääkkeiden ansiosta selkiän hiukan, ja minut päästetään takaisin selliini. Nyt on ilmeisesti lelupäivä. Pyörittelen käsiini osunutta hyrrää hajamielisesti, ja juttelen vierelläni istuvan kuuron kanssa.

"Kuinka kauan olen ollut täällä?" kysyn uudestaan ja uudestaan, mutta kuuro ei vastaa.

Outoa. Ehkä hän ei kuule minua. Yritän huutaa kovempaa, jotta hän kuulisi, mutta valkotakit häiritsevät puhumalla keskenään harhoista. Mahtaa olla vaikeaa kärsiä harhoista kuten he. Luulevat minua sairaaksi, hullut.

Taas sama virtahevon näköinen vartija tulee aukaisemaan oven. Hän tunkee suoneeni jotain, ilmeisesti rauhoittavaa. Maailma alkaa näkyä tylsempänä.
Valun ovesta ulos, sillä lääkkeen vaikutus on yleensä aluksi paljon voimakkaampi, sitten kun tämä loppuu.... tapan kaikki? Huomaan olevani lähellä eteläseinää.
"Hiljaa typerys." sanon seinälle. "Sinun pitäisi laihduttaa."
Ylipainoisen vartijan naama muuttuu pinkiksi ja hän huitaisee minua päähän.

Päästessäni vihdoin hänen käpälistään pois, kävely on horjuvaa muutenkin, kuin lääkkeen vaikutuksesta.

Don on taas sellissään. Hän näkee... Hän on aivan varma siitä, että sellin ulkopuolella kävelee hirviö. Epämuodostunut kuvottava olio. Yhtäkkiä se alkaa pyrkimään sisään. Se hakkaa ovea. Don katselee kauhuissaan ja menettää pian tajuntansa.

(Se hirviö sitten on Donin harhoja jos joku ei tajunnut. )

(Mä teen tänne toisenkin hahmon. Pelaan myös vanhalla. Tosin jos tänne ei taas tule ketään, niin en voi asialle mitään. )

Nimi: Kaage Danno
Tietoa: Japanilaissyntyinen mies, joka haaksirikkoutui saarelle. Löydettyään saarella olevat ihmiset, Kaage suostui vaaralliseen kokeeseen sillä ehdolla, että pääsisi kotiin. Kyseinen koe kuitenkin päättyi hyvin odottamattomasti ja Kaagesta tuli hyvin vaarallinen ympäristölleen. Niinpä tutkijat katsoivat parhaaksi sulloa hänet paikalliseen vankimielisairaalaan. Kaagella on mustat hiukset ja hehkuvat vihreät silmät. Kaagella on mutanttikykyjä, joita hän ei osaa käyttää ollenkaan. Lisäksi hänellä on yksi ongelma. Hänen kehonsa alkaa pikku hiljaa hajota, ellei hän saa päivittäistä annostaan erästä hyvin kallista ainetta. Ainetta saadakseen hänen on kuitenkin osallistuttava joka viikko uuteen kokeeseen, joka liittyy ensimmäiseen kokeeseen.

Kaage on jälleen tulossa kokeesta. Hänellä on kauhea olo ja hän haluaa vaan nopeasti "lääkettään". Kaage viedään hänen selliinsä ja hänelle annetaan "lääke"ruisku. Kaage pistää sen ahnaasti käsivarteensa ja tuntee voiman virtaavan häneen. Hän haluaa kuitenkin nukkumaan unohtaakseen kammottavan kokeen.

Mietin hiljaa päässäni menneiden tapahtumia, oli tavallinen aamu olin tietokoneella ja kuuntelin musiikkia youtbesta. Kaverini oli antanut minut linkin yhteen pelottavaan videoon, mutta en mennyt linkkiin. En ollut kuullut kaveristani mitään sen jälkeen, hänen puhelimensakkin tuntui olevan kokoajan kiinni. Olin kuolemassa tylsyyteen ja päätin avata sen linkin. Hetki videon katsomisen jälkeen Jeff ilmestyi ovelleni puukko kädessä. Otin tietty keittiö veitsen ja onnistuin soittamaan poliisitkin paikalle. Poliisi auton ääni kuului ja Jeff juoksi karkuun, tämän jälkeen yritin puhua vanhemmilleni asiasta, mutta he eivät tuntuneet kuuntelevan minua. Kun Jeff karkasi hänen viimeiset sanansa oli "Tämä ei jää tähän!" Menin nukkumaan huoneeni ikkuna ja ovi olivat lukittuja, minulla oli keittiöveitsi kädessä ja olin ottanut koirani huoneeseeni. Pian kuulin keittiön ikkunan avautuvan ja vanhempieni huutoa. Olin kauhuissani ja juoksin paikalleni, näin kuolleet vanhempani ja olin hieman shokissa. Sen jälkeen Jeff on vainonnut minua, joka yö, mutta olen selvinnyt. Heräsin ajatuksistani ja jatkoin kävelyä menin kotiin olihan jo myöhä. Sinä yönä Jeff tuli taas, mutta tällä kertaa olin varautunut otin puukon käteeni ja ajattelin päättää tämän. "Vanhempieni puolesta!" Juoksin Jefiä päin huutaen ja löin häntä puukolla. Jeff yritti puukottaa minua, mutta onnistuin väistämään. Jeff oli juuri saamassa minut pois elävien kirjoista, kunnes onnistuin kaatamaan kirjahyllyn itseni ja Jeffin päälle. Ambulanssi tuli pian paikalle ja selvisin henkissä, mutta Jeff vaikutti kuolleelta. Minua jotenkin alkoi hymyilyttää kun Jeff oli kuollut. Kiusaavat tulivat seuraavana päivänä ja heittivät reppuni maahan. Kiusaajat kiusasivat minua ja lopulta raivostuin ja löin yhtä kiusaajaa naamaan. Kiusaajat kävivät päälleni ja aloin tapella heidän kanssaan, yksi kiusaaja löi minua täysiä niskaan ja huusin täysiä kivusta. Löin kiusaajaa kovaa ja kaadoin hänet maahan. Tunkin käteni hänen kurkkuun ja tukehdutin kiusaajan , tunsin nauttivani siitä. Poliisit saapuivat paikalle ja minut vietiin laitokseen. Laitoksessa Jeff tuli luokseni ja olin jopa iloinen hänen näkemisestään. "Jeff mitäpä jos tekisimme sopimuksen?, minä auttaisin sinua tehtävässäsi. Ja sopimuksen liitoksi leikkasin toisen silmäni irti, olin jo täysi sekopää ja siitä lähtien olen murhannut ihmisiä. [Menneisyyttä]

Nauroin vain ja juoksin karkuun kun poliisit saapuivat paikalle, he eivät saaneet minua kiinni eivätkä milloin ole saanetkaan. [Tulevaisuutta]

"Ja niin päättyi päivä, ja palju pestiin verestä ja käännettiin alassuin kuivumaan."

-No, poika, näetkö nyt, miten barbaarisia alkuperäiskansojen myytit ja perinteet ovat?
-Kyllä näen, herra.
-Hienoa. Sinusta tulee hyvä sotilas.

Ja niin minusta tulikin. Kohta tekisin sankaritekoja kansani puolesta, ja minut palkittaisiin mitalein. Ne kiiltelisivät auringossa kuin kivet kiiltelivät purossa, johon pysähdyin liottamaan veistäni. "Veri liukenee kylmään veteen. Kasta veriset vaatteet puroon ennen pesua kuumassa vedessä..." Tunnen jonkun tönäisevän minua kylkeen tuttavallisesti. Viereeni polvistunut hahmo avaa vesipullonsa korkin täyttääkseen sen purossa.

-Ihme, että olemme vielä hengissä, vai mitä?
-Mitä tarkoitat?

Olen hämmentynyt miehen äänensävystä.

-Ne lähettivät meidät tänne kuolemaan. Luulitko olevasi suurikin sankari?

Sankari. Sankari, sankari, sankari, sankari. Toista sitä, ja se menettää merkityksensä. Alkaa kuulostaa hassulta. Naurattaa. Valkotakitkin nauravat, mutta he eivät naura kanssani, ei, he nauravat minulle. Hauskaa tämä on silti.

[Don(1.persoona)]

Taas ne vainoavat minua! Eikö se jo riitä? Minä tapoin, kun sinä pyysit! "Se en ollut minä. Sinähän sitä ehdotit." Eih. Tehkää jotain! Hän saa minut taas!
*HERÄÄ PAINAJAISESTAAN*
"Mith...", sanon. "Älä huoli. Se oli vain painajaista", lempeä naisen ääni sanoo. "Äiti?" kysyn. "Voit kutsua minua äidiksesi jos haluat", ääni vastaa. Tietysti hän on äiti! Kuka muukaan se voisi olla? "No niin. Rauhoitu. Tulin kun huusit. En ole niin kuin ne muut. He kaikki... Heillä on taka-ajatuksia. Taajuat sen, kun muistelet painajaistasi", ääni vastaa. "Ä-Äi...ti", sanon ja menetän tajuntani.

"Määrärahoja on liian vähän. Turvalaitteet eivät toimi. Me kaikki kuolemme tänne ennemmin, tai myöhemmin. Aistin sen. Kukaan muu ei havaitse sitä. Paitsi ehkä jotkut potilaat. Mikä se on? Mitä se haluaa?"

Sammutan nauhoituksen, kun huomaan puhuneeni sekavia. Poistan tuon osan äänitiedostosta. Sitten tellennan äänipäiväkirjani.
Eteläsiivessä on hälytys. Onneksi en ole enää siellä. Olen hankkinut uuden paikan pohjoissiivestä, sillä eteläsiipi on... pahaenteinen.
Tarvitsisin kai psykiatrista hoitoa. Aika monet eteläsiivessä työskennelleet tarvitsisivat. Kukaan ei tiedä syytä, eikä melkein kukaan edes huomaa sitä, mutta eteläsiivessä sekoaa eniten työntekijöitä, jos laboratorioita ei lasketa. (ja eihän niitä tietenkään lasketa, koska ne ovat epävirallisia) Edes kidutuskammion työntekijät eivät pimahda niin usein.
Kidutuskammiosta puheenollen, minulla onkin pian töitä siellä. Kidutus on suosikkityötehtäväni. Tekisin sitä vaikka ilmaiseksi, mutta toki minä silti palkan otan vastaan.

(Kaage)

Herään kuullessani kirkunaa ilmastoinnista. Olen kuullut screamereista ja päättelen yhden sellaisen aiheuttavan tuon äänen. Kehoni alkaa täristä hallitsemattomasti. Tiedän tämän johtuvan mutaatioistani, mutta en tiedä, mitä tämä merkitsee.

*Potilas Kaage Danno löydettiin tajuttomana sellistään. Hän on elossa, mutta veimme hänet labraan tutkittavaksi. PianPian labrasta tuli raportti, jossa ilmoitettiin potilaan menehtyneen ja ruumiin tuhoutuneen hämärissä olosuhteissa.*

Herään taas, mutta en sellissäni. Olen... koeputkessa. AlanAlan hakata lasia, mutta yhtäkkiä kehoni läpi kulkee kammottava kipu. Sähköä? Eteeni kävelee valkotakkinen mies. Tietenkin hän on valkotakkinen! Onko valkotakkisuus tällä saarella joku helvetin muoti? Olen kytkettynä kaikenlaisiin letkuihin ja johtoihin. Voisin muuten irrouttautua, mutta se tarkoittaisi hapentulon loppumista, enkä tiedä, voisinko taistella sähköä vastaan. Menetän tajuntani taas.

Virtahevon näköinen vartija tulee saattamaan minua takaisin selliini. Hän taas aika kovakourainen. Diapamin vaikutus on alkanut laantua. Pystyn taas reagoimaan.
Kävelen mahdollisimman kaukana Eteläseinästä. Se on omituisen tyytyväinen, vaikken totellutkaan sitä. Se melkeinpä nauraa. Jopa vieressäni kävelevä vartija vaistoaa sen, ja tulee lähemmäksi minua. Nenääni lemahtaa vahva viskin haju. Kaipaisin itsekin ryyppyä. Onkohan täällä salakuljettajia?

Ovella korttipakka viedään käsistäni. Minua ahdistaa. Yhtäkkiä tunnen taas Eteläseinän naureskevan. Melkein kuulen sen. Yhtäkkiä ilmastoinnista kuuluu outoa ääntä. En tunnista sitä, mutta vartija päästää omistuisen vinkaisen ja työntää minut ilman lääkeannostani selliini.

(teen toisenkin hahmon)
Nimi: Leonard Oliver Lecter
Tietoja: 35v. mies. Joutui mielisairaalaan raiskattuaan ja paloiteltuaan useita lapsia. Saapui saarelle muutama tunti sitten. Pidetään rauhallisena erittäin kokeellisella lääkkeellä.

Havahdun outoon ääneen. Huone on hyvin pimeä, mutta erotan nurkassa jotain outoa. Muistan, että tuollaisia kutsutaan lurkeiksi.
Minulla on kaksi vaihtoehtoa: pysyä liikkumatta, tai sytyttää valot. Jos juoksisin katkaisimelle, otus ehtisi ehkä saada minut. Toisaalta en varmaan onnistuisi olemaan koko yötä liikkumatta. Päätän kuitenkin yrittää, sillä en uskalla liikahtaakaan. Keskityn liikkumatta pysymiseen. Keskityn siihen todella kovasti. Sitten tapahtuu jotain outoa.
En näe, enkä kuule mitään, mutta havaitsen silti ympäristöni. En ole huoneessani, vaan öisessä puistossa. Tunnen olevani hyvin pitkä. Tajuan sulautuvani puihin. Ohitseni juoksee mies, joka on yltä päältä veressä. Aavistan, että hän on jotenkin tärkeä, mutta en tiedä, miten. Hänen perässään juoksee poliisi. Mies kuvittelee olevansa tavoittamaton, mutta poliisi on vetämässä asettaan esiin. Astun poliisin eteen. Näen hänen silmissään kauhun. Hän pitelee päätään ja vajoaa maahan.
"Osasto 4:n asukkaat, pysykää selleissänne ja pysykää rauhallisina. Apujoukot saapuvat välittömästi. Muistakaa, että narskut ovat hitaita, eivätkä pääse selleihinne. Kenelläkään ei ole syytä huoleen."
Palaan kehooni. Huonetoverini on herännyt. Hän nousee istumaan, jolloin lurkki hyökkää hänen kimppuunsa. Juoksen sytyttämään valot.
Lurkki on poissa, mutta huonetoverini on kuolemaisillaan. Alan huutaa vartijoita.

*Yksisilmä Jack nimistä sarjamurhaajaa jahdannut poliisi löydettiin kadulta makaamasta. Hänellä oli kovat päänsäryt, eikä hän muistanut mitään, mikä tapahtui hälytyksen jälkeen. Hänellä oli ase kädessään, mutta laukaustakaan ei ollut ammuttu.*

(Don)

Herään. Kerrankin taidan olla lähes kokonaan järjissäni. Sellini ovi aukeaa ja sisälle tulee kaksi vartijaa ja joku tohtori. "Mitä hittoa?" kysyn. Kuten tavallista, minulle ei vastata. Vartijat tarttuvat minuun ja tohtori pistää minuun jotain ainetta. Näkökenttäni alkaa seota ja korvissani soi.

(Kaage)

Herään leikkauspöydällä, johon minut on kytketty kiinni. Pari valkotakkista tulee luokseni ja minua aletaan leikellä. Minua ei edes puudutettu! Vatsani viillettiin kokonaan auki. Pelkäsin kuolevani, mutta ei. Vatsastani ei valunut yhtään verta. Ihank kuin olisin kuollut. Huusin täyttä kurkkua. Minuun piikitettiin outoja aineita ja vatsani ommeltiin kiinni. Yhtäkkiä sähkövirta kulki kehoni lävitse ja minut vietiin takaisin koeputkeen. Sähkövirta ei lakannut ja tunsin muuttuvani jotenkin.

(Eikö ketään kiinosta?)

[Leonard]
"Kämppikseni" viedään hoidettavaksi. Itse jään miettimään, mitä helvettiä juuri tapahtui.

[Jorma]
Vieressäni seisova vartija on varmasti kuollut jo monta kertaa. Kerran hän meni vanhalle osastolle. Muut tapaukset olivat tavallisia rutiinikamppailuja. Olen alkanut tuntea jotkut vartijat hyvin. Kaikki he ovat kuolleet useita kertoja. Ehkä he ovat kuolemattomia, tai klooneja. Kaikki vartijat eivät kuitenkaan ole. Jotkut eivät koskaan palaa kuoltuaan.
Minun pitäisi kai tietää, mutta eihän kenellekään kerrota kaikkea. Täällä ei ole edes johtajaa, jolla olisi kaikki informaatio. Tämä yritys on vain alkanut elää omaa elämäänsä, ja me ylihoitajat johdamme paikkaa. Paitsi silloin, kun emme jaksa, tai osaa. Ja sitä tapahtuu usein. Juuri sen takia kaikki menee huonosti. Toisaalta sen takia potilaat voidaan ylentää hoitajiksi. Juuri tämän järjettömyyden takia en ole enää vanki. Siispä en valita, vaan jatkan töitäni.

Tärisen sellini nurkassa. Ilman lääkitystä kaikki on yllättävän selkeää. Haistan sairaalan hajun ja kuulen kaikkien askelten kaiut. Eteläseinä on omahyväisenä omalla paikallaan.
Vavisten hieron kaulassani olevia tuoreita mustelmia. Jos ei ole lääkehuuruissa, se käy kimppuuni. Vedän varovasti henkeä ja kömmin sänkyyni (jonka olin siirtänyt mahdollisimman kauas etelästä)
Sitten kuulen kimeän, hinkuvan äänen. Kääriydyn ohueen peittoon paremmin ja koitan ajatella aurinkoa. Kesää. Vapautta.
Hinkuva, oudon lapsekas, ääni voimistuu, alan erottamaan jo sanoja.

"Joka ilta kun lamppu sammuu, alkaa Narskujen yö. Pahuus tänne nousee, ja oveesi hiljaa lyö..."
Vapisen. Pitäisikö minun pyytää lääkeannostani?
"On ilmastoinnissa korppeja ja nurkissa asuu lurkkeja!" Se vaihtaa laulua.
"Haista paska" sanon Sille. Se vaikenee järkyttyneenä. Se kostaa todennäköisesti myöhemmin. Kostaa satakertaisesti. Mutta olen onnellinen, sillä saan nukkua rauhassa. Nähdä unia, joita mikään lääke ei häiritse.

(Don)

Taas herään sellissäni. Siitähän alkaa tulla jo tapa. Ulkona on outoa hälinää. Joku osastolla oli kuollut taas. "Mikä meno?" kysyn vierustoveriltani. "Joku on taas kuollut. Ympärio osastoa huhutaan, että se manasi ennen kuolemaansa pari Elepehanttia, jotka sitten raateli sen ja pääsivät vapaiksi vartijoiden tullessa", vierustoverini vastaa. Voi hitto. Elepehantit eivät ole hyvä juttu.

(Kuvailen vähän Elepehantteja)

Tummanruskeakarvaisia otuksia, joilla on norsumainen pää muuten, mutta ei ole syöksyhampaita ja suu virnistelee aina mielipuolisesti. Ne ovat hieman ihmistä isompia ja osaavat kävellä neljällä tai kahdella jalalla. Niiden etukäpälät muistuttavat ihmisen käsiä, mutta niissä on pitkät terävät kynnet. Kahdella jalalla kävellessään niillä on hieman kyyry selkä. Raatelevat huvikseen kaikki ei-elepehantit.

Minut viedään takaisin selliini ja saan kuulemma pitää leikatun palan aivoistani. Mitä vittua se sitten meinaakaan. Hakkaan vähän päätäni oveen ja sitten olen hippaa huoneessa pyörivien pinkkien keijujen kanssa. Raiskaan muutaman niistä ja ne synnyttävät siivellisiä sieniä jotka lentelevät ympäri selliä. Hakkaan vielä lisää ovea kun tajuan että selliini on ilmestynyt kahvinkeittimen terminaattori-haamun kloonin pojan koiran mutanttisisar joka yrittää ÄÄSREIPATA minut.

[Leonard]
Haluan kokeilla uudestaan sitä, mitä se olikin. Yritän keskittää mieleni yhteen asiaan ja yhtäkkiä olenkin muualla. Olen huoneessa, jossa on lisäkseni yksisilmäinen hyypiö. Yritän sanoa moi, mutta minulla ei ole suuta. Aistin, että vaikutan häneen jotenkin. Ilmeisesti sumennan hänen näkökenttäänsä, tai jotain. Päätän siirtyä takaisin mielisairaalaan.

[Jorma]
Vai vielä elepehantteja. Minähän en niihin usko. Aion silti tilata tänne huomenna lisää aseita. Vaikka sitten ruoan ja lääkkeiden kustannuksella...

Herään kuullessani jonkin liikkuvan sellini oven takana. Erotan hämärässä norsumaisen pään ja turkin. Mikä se on?
"Elepehantti. Raatelevat ihmisiä." Eteläseinä vastaa. Vaistoan sen hymyilevän.
Pysyn aivan liikkumatta peiton alla. En uskalla edes hengittää. Onneksi elepehantti alkaa siirtymään pois sellini kohdalta. Eteläseinä naurahtaa ja jopa hantti kuulee sen. Se murahtaa ja nousee kahdelle jalalle.

Eteläseinä naurahtaa kylmästi ja yhtäkkiä aina lukossa oleva oveni liukuu auki kuin joku olisi puhaltanut siihen.