Uskotteko ihmisen pahuuteen?
Voiko ihminen olla yksinkertaisesti paha ilman mielenvikaisuutta? Minä uskon että voi, ja se on pelottavaa.
Voiko ihminen olla yksinkertaisesti paha ilman mielenvikaisuutta? Minä uskon että voi, ja se on pelottavaa.
Pelottava kysymys
*Zora*
141550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..voi olla opittua käytöstä tai katkeruutta kokemistaan asioista.
Kostetaan väärälle kohteelle. Ollaan kateellisia jne..
Pahuus on kait ihmisen yksi kehittymättömimmistä piirteistä. Ihmisluonto on käsittämättömän julma.
Oman pahuutensa voi kyllä voittaa. Sisäiset perkeleet taltuttaa, mutta se vaatii ihmiseltä omaa tahtoa korjata tilanne. Ensin pitää olla itsetuntemusta, mikä on ja sen jälkeen ottaa vastuuta itsestään siten, että yrittää tehdä jotain käytökselleen.
Varmaan pitkä ja kivinen tie, mutta se kannattaa käydä.
Aikuisiässä yksi koulukaverini (poika) pyysi kouluaikojen käytöstään anteeksi. Se yllätti minut, sillä hän oli ollut kouluaikoina todella iljettävä tyttöjä kohtaan.
Niin varmaan. En usko että ihminen voi syntyä pahana, ei varmaankaan. Aika huonot geenit täytyis olla. =) Eikö se ole 0-2 vuotta se ihmisiän tärkein aika. Jos silloin esim. kidutetaan ja tehdään pahoja viattomalle lapselle, niin varmaan sillä on suurikin merkitys minuuden kehittymiselle.
Äh, edellinen piti tulla jenniferin perään...mutta näkyyhän tuo tuossa yläpuolellakin. No niin ihmiset, pahuutta kommentoimaan!
Väitättekö että Hitler ois ollu syntyessään hyvä ihminen? Kyllä pahiksia on jo syntyessään.
että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää.
että jokainen pikkuinen on syntyessään tavallinen ihminen. Että jostain tulee hitler, osamabinladen tai sarjamurhaaja tai vain inhottava ihminen, se on tuhansien murheellisten laulujen summa.
Mutta onko sille sitten jossain vaiheessa enää tehtävissä mitään, se on eri juttu. Joskus ei mikään ymmärtämisen määrä korjaa tullutta vahinkoa. Silloin elämän suojelemisen nimissä on suojeltava niitä, joita voi ja on mielekästä.
On romanttinen mielikuva ymmärtää kärsinyttä, joka tahtomattaan tuhoaa (minä kyllä uskon, että paatuneinkin meistä on pohjimmiltaan ihminen), sillä aina ei ihmiselämä ja omat voimat riitä. Ja tämän voi vahemmän kärjistetysti soveltaa kaikkiin ihmissuhteisiin niiden eri asteissa ja toteutuksissa.
Oma (biologinen) isäni on monikymmenvuotinen linnakundi. Mutta ei ole paha ihminen (taparikollinen, asunnoton, ei mikään murhamies). Elämä vain meni niin. Enkä ymmärrä, millä sitä olisi voinut auttaa tai muuttaa. Tavallaan yksilön valintaa sekin, mutta joskus ne eväätkin on heti alussa aika vähissä...
Jokaisella pitäisi olla edes yksi ihminen, joka joskus, jotenkin, vaikka vähänkin on läsnä ja uskoo hyvään ja toimii sen mukaan. Pienikin teko kantaa. Joskus pitkällekin. Pahuus on jonkinlaista uhmaa ja toivottomuutta, sen vastalääke voi olla vain toivo ja usko hyvään. Lapsellista? Voi olla. Mutta kaikki inhimillinen hyvyys on perustunut tähän. Ja aina sitä on käytetty myös väärin.
Ensin pitää kysyä mikä on pahuutta? Sekin voi olla suhteellista ja joskus paha on verhoutunut hyvään. Se mikä joskus tuntuu, vaikuttaa ja näyttää pahalta ei sitä välttämättä ole pitkässä juoksussa. Ns. pahoista asioista voi seurata hyvää ja päinvastoin. Pahuuden ja hyvyyden suhde ja niiden määritteleminen on mielestäni todella vaikeaa, kuten kaikkien tällaisten vastaparien. Kaikki tietävät että toisen ihmisen tai elollisen olennon haavoittaminen, satuttaminen, kiduttaminen jne. on väärin, mutta jokainen tekee sitä joskus jossain määrin....se riippuu siitä mihin rajat vedetään. Nämä ovat todella vaikeita filosofisia kysymyksiä.
Hitler oli Hitler, ihminen joka sai joukkohysterian aikaan, eikä edes itse osannut aavistaa mihin hänen käytöksensä johtaisi. Kaikkea kamalaa tapahtuu koko ajan joka puolella maailmaa alkaen ihan omista kodeistamme, joissa käytämme psyykkistä valtaa toisiimme, manipuloimme, lahjomme, laiminlyömme, jopa lyömme toisiamme....se mikä on pahaa ja onko ihminen paha on aivan toinen asia. Elämän luonne on kärsimyksen täyteinen, eikä kärsimystä voi välttää. Haluan kuitenkin omalta osaltani yrittää lievittää jonkin verran kärsimystä niiltä osilta kuin pystyn ja parhaani mukaan olla aiheuttamatta kohtuutonta kärsimystä kanssaeläjilleni...Mutta kuka vetää rajat? Mitä ajattelee psykopaatti, joka kiduttaa, tappaa ja silpoo ihmisiä?
..hyviä kysymyksiä, hyviä oivalluksia.
Tältä kantiltakin on mielestäni oikeutettua ja perusteltua pohtia pahan olemusta.
Mutta toiselta kantilta ajateltuna paha on juuri sitä, josta aiheutuu tavalla tai toisella pahaa muille. Tältä pohjalta kysymäsi rajan veto luonnistuu paremmin.
Myös itse kirjoitin täällä jokin aika sitten, että kaikessa pahassakin on jotain hyvää. Tarkoitin juuri sitä, että ihmisen perusolemus on hyvä, mutta se vääristyy, syntyy katkeruutta ja esim. siitä syntyy paljon pahaa.
Minulla on taipumus nähdä vähän kaikkialla hyvää. Se on tavallaan oma valintani!
Mutta todellakin, MINUNKIN on myönnettävä, että on myös sellaista pahaa, jota ei voi järjellä selittää eikä enää ymmärtää. Eikä esimerkkiin tarvita edes sitä Hitleriä..;)
Psykopaatti. Mitäkö ajattelee? Hän ei osaa asettua toisen asemaan, ei omaa myötätuntoa, ei ymmärrä, että satuttaa toista, vaikka tappaa tämän. Toisaalta kaikki psykopaatit eivät suinkaan ole väkivallan tekijöitä, vaan ihan tämän tavallisen arjen sankareita ja täällä keskuudessamme.
Minusta paha on se toinen, pimeä puoli meissä jokaisessa. En tiedä mikä sen määrää mutta toisilla se saa vallan ja vie mennessään, toiset taas saavat siristellä silmiään valossa koko elämänsä. Omassa suvussani on ollut juuri tuollaisia ilman näkyviä mielenterveydellisiä syitä pahoja ihmisiä, jotka ovat tehneet lähipiirinsä ihmisten elämän todella vaikeaksi.
Jonkin asteista psykopatiaa luulisin. Leimallista heille on ollut, että vahvat, heidän tahtoonsa taipumattomat, heidän juoniinsa erehtymättömät ihmiset ovat suututtaneet ja pelottaneet heitä. Eli onko pahuus sisimmältään heikkoutta? Niin yksioikoista, ettei tunne muita kuin yhden tavan olla olemassa ja siksi kaikki sen ulkopuolelta on uhkaavaa?
Toisinaan paha pilkistää itsessä esiin ja se on tosiaankin pelottavaa. Toisaalta myös hitusen kiehtovaakin. Sopiva sekoitus hyvää ja hyppysellinen pahaa tekee ihmisestä mielenkiintoisen pakkauksen. Tasainen hyvä olisi melkeinpä ällöttävää, tasainen paha tympivää ja hyvin tuhoavaa.
Luulen, että me myös tarvitsemme pahaa tasapainottamaan ja antamaan näkökulmaa ollaksemme vahvoja tässä maailmassa, pelataksemme tätä peliä, joka ympärillä pyörii. Selviytyäksemme.
..elikäs kylläpäs tänään naiset osaavat ilmaista itseään erityisen hyvin.
Näitä ajatuksia on sitten mieltä ylentävää lukea. Ja jokaisesta saa aina jotakin murusia omaankin tapaan hahmottaa asioita.
Pahuus on heikkoutta. Hyvin päätelty. Sitä se varmasti lopulta onkin. Pohjimmiltaan, syvimmältään, ytimeltään. Mutta entä sitten? Helpottaako se sietämään meitä pahuutta?
Olen muuten usein kuullut, että meissä kaikissa on se pimeä puoli, paha puoli. En tiedä, itsestäni en ole sitä koskaan löytänyt. En edes tarpeen tullen, kun olisi pitänyt iskeä takaisin ja lujaa. Ei tämäkään olemus mikään helppo ole kantaa. On tylsää olla ällötys muiden silmissä. Mutta onneksi minullakin on niitä muita huonoja puolia, ettei pahuuden puuttumisesta ole itselleni suurempaa haittaa..;)
en usko ihmisen hyvyyteen, en onnelliseen lapsuuteen.
Voi olla
Harrastukseni/tulevan työni puolesta törmään jatkuvasti ihmisiin, joille aina on oma etu tärkeintä.
Ihmisiin, jotka käyttävät toisia (myös täysin puolustuskyvyttömiä) häikäilemättömästi hyväkseen.
Ihmisiin, joilla ei näy tunteiden häivääkään.
Ihmisiin, joiden kylmyys palelluttaa kaiken muunkin ympärillään.
Usein ainakin omaa selkäpiitäni karmii. Onko inhimillisyyskin sukupuuttoon kuoleva?
niin parhaimman kuvan yksinkertaisesti pahasta ihmisestä saa halloween rainoista. Mikeko se oli se ukkeli. Siis että ollaan vain yksinkertaisesti pahoja, ilman moraalista käsitystä. ei mielenvikaisuutta eikä tietoa oikeasta/väärästä. En usko jotta tälläisiä ihmisiä on. Tosin onhan se mahdollista jos syntyessään aivoissa jokin toimintahäriö ja ei yksinkertaisesti pysty käsittämään oikean ja väärän eroa.
Mistä tuli mieleeni dokumentti jossa kerrottiin rautatiellä työskennelleestä ukkelista. Hänen tehtävänsä oli asettaa räjähteitä. Kerran yksi räjähde räjähti putkeen ja putki kimposi ukon päähän. Hän kuitenkin selvisi leikkauksesta, mutta persoonallisuus oli muuttunut kun putki oli vioittanut aivojen etulohkoa. Että mietitäänpä sitä hetki.