Kiintolevyn osiointi, onko suositeltavaa?

Itse en ole osioinut levyä sen tarkemmin vaan kaikki on C: osiossa.

Ubuntua varten kannattaa varata sen 20-30 Gt.

Ei siitä osioinnista ole nykyaikana samaa hyötyä kuin oli esim. XP:n aikana, sitä kun piti usein asennella uusiksi ja siksi oli hyvä olla tiedostot eri osiolla. Seiskaa ja kasia ei tarvitse asentaa uusiksi käytännössä ikinä joten tarve tästä syystä on nolla. Muuta syytä en omassa käytössä ole osioinnille keksinyt, jollain voi tällainen syy olla.
Itse olen varannut Ubuntulle noin 100 gigaa kun en tarvitse tiedostoille tilaa erikseen, vähemmälläkin pärjäis tietenkin.

Kuten edellisistä erittäin asiantuntevista vastauksista huomaat mikään ei koskaan voi mennä vituiks ja siksi mihinkään ei kannata varautua: Turvavyöt voi huoletta ruuvata autosta pois, samoin parvekkeen rumentavat kaiteet. Naiset ei pillereitä kaipaa kunhan duunaat vain varmoina päivinä ja vedät ajoissa ulos. Lätkänpeluukin on ilman pottaa paljon hauskempaa kun tuulen ujellus ja fanien huuto on selkeämpiä.

Itse kyllä käytän kumia, turvavyötä ja kypärää ja kahta kiintolevyä. Toiselle SSD-levylle käyttis ja sovellukset ja toiselle isommalle mekaaniselle swappi ja oma data jota voi välillä varmistella ulkoiselle kiintolevylle. Osiointikaan, olkoonkin että se on aina parempi kuin ladata kaikki munat yhteen koppaan, kun ei ole mikään vakuutus levyn fyysistä hajoamista vastaan joka tulee _väistämättä_ vastaan ajan mittaan.

Kubuntu-asennus vie SSD-levyltä kaikkine herkkuineen ja melko runsaine sovellusvalikoimineen himpan reilun 10 gigaa kun esim. /var, /tmp ja selaimen välimuistit on ohjattu suoraan RAM muistiin ja 8-gigainen swappiosio (jota ei rehellisyyden nimessä juurikaan ole käyttöä) on omassa osiossaan eri levyllä.

Linux-asennuksessa on mahdollista myös määrittää swappi asennettavaksi tiedostoon oman osion sijasta mutta olen ollut ymmärtävinäni että välimuistin käyttö on hitaampaa tällä tavalla.

Ainoa haitta minkä osioinnille keksin on sellainen kuvitteellinen tapaus jossa mopo lähtee totaalisesti käsistä ja levylle väännetään niin paljon osioita ja mountpointteja kuin sinne ikinä saadan mahtumaan ja lopputuloksena on soppa, soosi, nakit ja muussi eli niin hirveä sekasotku siitä ota selvää opaskoirakennelikään.

Ja mitähän avautumisesi varsinaiseen osiointiin? Aika hauskoja väitteitä, mm. että osiointi pelastaisi jotain kun kiintolevy hajoaa. Vituiks menoista ei ollut aihelistalla joten vedä vaan se kumi päähäsi ennenkuin tunget sen ahteriin.

Varmuuskopiointi kunniaan. ( Ulkoiselle medialle eli ei samalle levylle).

Omassa koneessa on windows ja tärkeimmät ohjelmat 30 gigan osiolla, vapaana 17 gigaa. Tuosta osiosta on varmuuskopioita Macrium Reflectillä, koko pakattuna n.8 gigaa. Loput ohjelmat ja tiedostot muualla.

Ei varmasti kannata osioida useampaan osaan, jos ei tiedä mitä tehdä niiden osioiden kanssa, eli jokanen varmuskopioi mitä haluaa.

Varmuuskopioita ei kannata ainakaan tehdä pelkästään toiselle osiolle. Meinaan jos levy menee rikki niin silloin varmuuskopiotkit voivat tuhoutua.

Eli mieluummin ulkoiselle medialle kuten kovalevylle.

Kannattaa osioida ainakin jos kyse on tietokoneen ainoastan kiintolevystä

Jos ja kun joudut jatkossa asentamaan käyttöjärjestelmän uudestaan tai päivität tietokonetta ja joudut asentamaan systeemit uusiksi, on erittäin hyöllistä että C-asema käyttöjärjestelmineen on eri asemalla kuin musiikit, tekstit, videot ja muut. Näin voit huoletta formatoida C-aseman ja asentaa kaiken uudelleen puhtaalta pöydältä.

Jos taas kaikki on yhdellä ja samalla asemalla, joudut ensin tappelemaan sen kanssa, että mihin saat kaikki säästettävät tiedostot mahtumaan, näkemään vaivaa että löydät varmasti kaiken säästettävän kaikista alihakemistoista siirtoa varten. Jatkossa elämä on helpompaa, jos on erilliset asemat.

Jaottele ainakin data-tiedostot (musiikit, videot, dokumentit yms.) ja ohjelmatiedostot (käyttöjärjestelmä ja tietokoneohjelmat) eri asemille.

Tämä helpottaa tilannetta valtavasti sittenkin, jos päädyt lisäämään koneeseen SSD-aseman. Voit siirtää C-asemalta kaiken SSD:lle suoraan ja jättää D-aseman tiedostoineen koskematta. Vanhasta C-asemasta taas saat lisää tallennustilaa.

C-aseman kooksi riittää pelkää käyttöjärjestelmää ja perusohjelmia varten 60Gt tai jos asennat suuria ohjelmia tai pelejä, niin suosittelisin ainakin 150-200 Gt. Loput sitten data-tiedostoille. Kannattaa ottaa myös tavaksi tallentaa aina kaikki kuvat ja dokumentit D-asemalla, eikä jättää niitä erillisiin kansioihin tai työpöydälle C-asemalle.