Aikamme häipyy
kuin taivaan kiitävät pilvet.
Elomme huojuu
kuin väsyneet liitäjän siivet.
Tuntimme päättyy
kun tiimalasi tyhjenee.
Kaipaus yltyy
ja mieli on levoton
Voisitko auttaa,
ja oveasi raottaa.
Hellyytesi antaa
ja kättäsi ojentaa.
kuin taivaan kiitävät pilvet.
Elomme huojuu
kuin väsyneet liitäjän siivet.
Tuntimme päättyy
kun tiimalasi tyhjenee.
Kaipaus yltyy
ja mieli on levoton
Voisitko auttaa,
ja oveasi raottaa.
Hellyytesi antaa
ja kättäsi ojentaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ojennan toki käteni,
annan käyttöösi ystävyyteni,
hellyyttä.. sanoilla näin,
kelpaavathan ne, ystäväin?
Joskus on niin vaikeaa
edes tätä päivää aloittaa.
Heti kun silmiä raottaa
alkaa joku paikka kolottaa
ja ikäkin karttuu päivittäin,
vaikka luulin, ikuiseksi nuoreksi jäin.
Ei anneta vaivojen ahdistaa.
Ehkä joillakin kone sydämenkin tahdistaa,
mutta elämä antaa ilojakin,
ehkä lisä kilojakin,
vaan kun yhdessä jaetaan huolien taakka,
jaksamme paremmin, ehkä jopa kevääseen saakka.
Tiimalasisi käännä toisin päin taas,
älä anna mielesi olla maas'
täällä mietin samoja juttuja,
etsin jutteluistakin uusia tuttuja
ja auon kaikki eteeni tulevat ovet,
tutkin kaikki mahdottomatkin lovet,
mutta totean usein, taas olen yksin.
Mehän voisimme kulkea käsityksin.
Ajan kello hiljaa käynyt on
jo vuosia monta.
Rannalla lapin metsälammen
koen välähdyksen lapsuudesta.
Sen kauniit muistot
ajan ihanan keväisen
ja äidin kädet lämpöiset.
Nyt yksin ma maailmalla,
vanhuuteni alkutaipaleela,
ystävää täältä etsiä saan.
Kaikki on niin vahalle
vaikeaa.
Luulin ystävän löytyvän,
vaan huomata sain,
monta monta ystävää,
täältä löytää ma sain.
Kauniita runoja tytöt .Itse kun en osaa runoilla ,vaan tuo otsikko :ojenna kätesi saa minut kysymymään teiltä :
Tänään on alkanut nälkäpäiväkeräys. Pistätkö roposi keräykseen vai ajatteletko ,ettei se saavuta nälkäistä? Entä oletko ollut kerääjänä ja miten sinuun on suhtauduttu?
Itse olen ollut vaalikeräyksessä ja siitä minulla on ainoastaan positiivisia kokemuksia.
Aion mennä taas kunnallisväälien aikaan oman osuuteni keräämään.
En osaa minäkään hyvin runoilla, mutta halu on kova aina jotakin yrittää.
Nälkäpäivä keräyksestä ajattelen aina että,
kyllä sitä jotakin menee sinne minne pitääkin.
En ole itse ollut kerääjänä missään,
mutta uskon että menee hyvään tarkoitukseen.
Ajatus on ainakin kaunis, kunhan vain
toteutuu.
ei runoilu minultakaan,
siispä suoraa tekstiä suollan vaan.
Tytöiltä nuo värssyt onnistuu,
hymyyn oikein käypi suu.
Olen ollut mukana Nälkäpäiväjutuissa, sekä keräämässä että järjestämässä keräystä.
Nyt annan vain roponi kerääjille. Hyvä mielihän siitä tulee. Varmaa on, että lahjoitus menee perille tarvitseville.
Oikeastaan en kannata mitään keräyksiä.
Olen saanut tuta, ettei nuo keräykset saavuta oikeata päämäärää.
Tunnen, tai oikeammin olen kuullut kun eräs tuttu "leivänjakaja" on kertonut miten nuo avustukset jaetaan, niin mielelläni väistyn syrjään.
Ajatus kansalaisilla on hyvä ja kannatan toimintaa, mutta kun kuulee monenlaista, niin kyllä se pistää miettimään.
En todellakaan tarkoita sitä että joka keräyksessä vilppiä käytetä, mutta kun epäilys on iskenyt , niin ei siitä helpolla irti pääse.
...että kenet kerran tavataan, sitä aina epäillään!
Itse ratkaisin kysymyksen antamalla valtakirjan Kirkon ulkomaanavulle. Annan sen minkä voin, en paljon, mutta sen.
Homma tulee aina hoidetuksi ja muista keräyksistä piittaa sen mukaan kun on varaa.
> Ollaan ystäviä, jookos..!!!
> > > > > YSTÄVYYDEN KEHÄ KESTÄÄ !!!
> > > > > Olette ehkä parhaita ystäviä vuoden verran,
> > > > > melko hyviä ystäviä seuraavan vuoden,
> > > > > ette puhu usein sitä seuraavana vuonna,
> > > > > ettekä puhu oikeastaan lainkaan sitä seuraavana.
> > > > > Minä haluan sanoa sinulle tämän...
> > > > > vaikka en enää koskaan keskustelisi kanssasi,
> > > > > tai en sanoisi sinulle yhtään mitään,
> > > > > sinä olet ainutkertainen ja olet muokannut elämääni.
> > > > > Olen katsonut sinua ja kunnioittanut sinua,
> > > > > ja todella pidän sinut rakkaissa muistoissani,
> > > > > ainakin joskus, vaikken juuri nyt niin tekisi.
!
< < < < < Malja ikuiselle ystävyydelle!
Kuka hän oli?
Kuka soitti sinulle kun muut unohtivat,
kuka ojensi kätensä kun jalkasi horjuivat,
kuka kuunteli sinun huoliasi ja lohdutti,
keneltä tulikaan se ainoa onnittelukortti?
Hän oli ystäväsi.
Kenelle suutit, mutta hän ymmärsi,
kenelle huusit ja hän kuunteli tyynesti,
kuka koputti ovellesi aamulla
vain tarkistaakseen että kaikki on hyvin?
Hän oli ystäväsi.
Ystävyys hyväksyy erimielisyydet,
se antaa anteeksi pienet unohdukset.
Välimatkakaan ei erota ystäviä,
heille ilot ja huolet ovat yhteisiä.
He ovatkin toistensa tosi ystäviä.
Linnun laulu, kukan tuoksu, lento lintusen.
Huomaatko myös ympärillä, yksinäisen ihmisen.
Joka kaipaa hyvää sanaa, kättä joka koskettaa,
tunteen että häntäkin , joku vielä rakastaa,
Ystävyys ei mitään maksa,
hymykin on ilmainen.
Onnenlintu saakoon lentää
luokse meidän jokaisen.
jotka sisältävät kaiken ja antavat mietittävää meille jokaiselle.
Kiitos sanoistasi.