Olen 20-vuotias välivuotta viettävä tyttö ja asun suht pienellä paikkakunnalla vanhempieni, siskoni ja kolmen koiran kanssa. Yksi näistä koirista, 3-vuotias collie on "minun" koirani, eli minä käyn lenkillä ja harrastan koirani kanssa. Koira on todella tottelevainen ja varsin ihana yksilö, minkä takia en millään haluaisi hänestä "luopua".
Jos hyvin käy ja pääsen yliopistoon, muutan ensi syksynä opiskelemaan uuteen kaupunkiin, Jyväskylään, Tampereelle tai Kuopioon. Minua haluttaisi hirmuisesti ottaa koirani mukaan. Minua ei huoleta koiran ja opiskelijaelämän yhdistäminen, tunnen erään henkilön, joka oli sitä mieltä, että koira oli vain hyvä juttu hänen kohdallaan opiskeluaikana. Okei tiedän kyllä, ettei se sovi kaikille, mutta uskon selviäväni loistavasti. Olen tähänkin mennessä rajoittanut menojani koiran takia, joten uskon pystyväni siihen tulevaisuudessakin.
Ongelmaksi koen se, että koira on asunut koko ikänsä omakotitalossa rauhallisella alueella kahden koirakaverin kanssa. Mietityttää, sopeutuuko koira ollenkaan uuteen asumisjärjestelyyn, vai aiheutanko vain harmia rakkaalle lemmikilleni. Koira on hiljainen ja hieman arka. Kerrostaloasunnosta huolimatta pystyn kyllä tarjoamaan koiralleni paljon liikuntaa ja tekemistä.
Haluaisin kuulla mielipiteitä asiasta, ja etenkin kokemuksia, jos jollakin sellaisia on!
Jos hyvin käy ja pääsen yliopistoon, muutan ensi syksynä opiskelemaan uuteen kaupunkiin, Jyväskylään, Tampereelle tai Kuopioon. Minua haluttaisi hirmuisesti ottaa koirani mukaan. Minua ei huoleta koiran ja opiskelijaelämän yhdistäminen, tunnen erään henkilön, joka oli sitä mieltä, että koira oli vain hyvä juttu hänen kohdallaan opiskeluaikana. Okei tiedän kyllä, ettei se sovi kaikille, mutta uskon selviäväni loistavasti. Olen tähänkin mennessä rajoittanut menojani koiran takia, joten uskon pystyväni siihen tulevaisuudessakin.
Ongelmaksi koen se, että koira on asunut koko ikänsä omakotitalossa rauhallisella alueella kahden koirakaverin kanssa. Mietityttää, sopeutuuko koira ollenkaan uuteen asumisjärjestelyyn, vai aiheutanko vain harmia rakkaalle lemmikilleni. Koira on hiljainen ja hieman arka. Kerrostaloasunnosta huolimatta pystyn kyllä tarjoamaan koiralleni paljon liikuntaa ja tekemistä.
Haluaisin kuulla mielipiteitä asiasta, ja etenkin kokemuksia, jos jollakin sellaisia on!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Usein maalla asuvat luulee kerrostalon olevan koiran helvetti.tottakai otat rekun mukaan mikäli Se sinuun on eniten kiintynyt.onnee opintoihin.
ps. Tampere on hyvä paikka asua.
Juu myönnän että maailailen kaikkia kauhukuvia, vaikka tiedän kyllä senkin, että ei se niin paljoa merkitse, mikä asumismuoto koiralla on, kunhan koira saa tarpeeksi liikuntaa ja tekemistä :D
Kiitokset!
Niin ja sitten pitäisivielä miettiä, että onko se kova räkyttämään. Turha sitä raahata naapureita häiritsemään, jos on kova räkyttäjä.
Mainitsin tuolla jo, että on hiljainen. Ainakin on tähän mennessä. ollut.
Räkkyttmiseenkin auttaa koulutus.kerrostaloissa asuu esim suomenpystäreitä jotka on haukkuherkkiä "räksyttäjiä"aina...mukamas.koiran kouluttaminen on varmasti hankalaa jos asenne on valmiiksi "kun Se on tommonen räkyttäjä".miettikää käyttökoiria,ei ne ole mitään superkoiria niille vaan on opetettu muutakin kun lihoon sohvalla ja räkyttää.ja tämä ei ollut ap.lle vaan yleisesti ja tolle räkyttäjälle.
Hei!
Minä olin viime syksynä täysin samassa tilanteessa. Välivuoden jälkeen piti muuttaa puolen Suomen päähän kodista. Halusin ottaa koirani, 3-vuotiaan shetlanninlammaskoirauroksen, mukaani. Vaikka vanhempani asuvatkin maalla, niin pihalla maleksimisen lisäksi koira olisi joutunut tyytymään yhteen lenkkiin per päivä eivätkä he oikein osaa virikkeistää koiraani. Viimeksi kun vanhempani olivat kahdestaan vastuussa koirastani, niin sain takaisin varjoja tuijottelevan ja pyöriä paimentavan pikku turhaumakimpun. Siksi päätin, että koira lähtee muuttaessani minun matkaani.
Muuton jälkeen kannattaa varata riittävästi aikaa sopeuttaa koira uusiin olosuhteisiin. Opiskelija-asunnot ovat pieniä ja yleensä niin ohutseinäisiä, että käytävien ja muiden asuntojen ääniä kuuluu sisälle omaan kämppään. Myös uusia ääniä tulee paljon, esimerkiksi teinien kiihdytysajot, bassojen rytmit ja ovikello voivat olla uusia kokemuksia. Kännisen opiskelijaporukan teutarointi rappukäytävissä kiristää helposti eläimen hermoja.
Eli ihan ensimmäiseksi kannattaa muuttaa vähintään muutamaa päivää ennen opintojen alkua. Jos koira on arka, niin ehkä jopa viikkoa-paria aikaisemmin, jotta ehditte luoda uudet rutiinit. Perheen hajoaminen ja tutusta kodista pois joutuminen on oman kokemukseni mukaan koiralle melkein yhtä kauheaa kuin silloin 8-viikkoisena karvapallerona. Koirani itki muiden perheenjäsenten perään päivän verran ja vielä seuraavana päivänä etsi levottoman näköisenä tuttuja kasvoja ja autoa. Tänä aikana lenkitin koiraa vain kämppäni lähiympäristössä, jotta koira leimautuisi uuteen paikkaan. Lisäksi omien hajujen ohi kulkeminen tuntui rauhoittavan sitä.
Koirani ei ymmärtänyt, miten kerrostalot toimivat. Yksi päivä vietettiin rampaten 2-kerrosta eessun taassun, kun koira kuvitteli pääsevänsä jostain suoraan ulos. Valitettavasti vastaan ei tullut kuin parvekkeita :D
Hissiä ei välttämättä kannata käyttää. Hississä ollaan loukussa ja minua sekä koiraani on molempia purtu kerran, kun emme ole ehtineet poistua sieltä tuntemattoman, vihaisen koiran tukkiessa oviaukon jo hyökätessä kimppuumme. Huonoja kokemuksia meillä siis, nykyään käytämme vain portaita :/ Ja olemme asuneet tässä kämpässä alle vuoden...
Koiran voi totuttaa ääniin soitattamalla levyjä, katsomalla tietokoneelta toimintaelokuvia, kolistelemalla omatoimisesti yms. Itse otin alusta lähtien tavaksi soittaa ovikelloa aina, kun tulen ITSE kotiin (ja kun menen pyykkäämään yms.). Siten äänestä tulee merkityksen eikä koira reagoi siihen. Hiljaisuudesta kannattaa palkita alusta lähtien ja turhaan mekkalaan pitää puuttua heti.
Perheen hajoaminen ja ympäristönvaihdos voivat laukaista eroahdistumiskäytöksiä. Tämä kannattaa ennaltaehkäistä kertaamalla yksinjäämiskoulutusta vapaapäivinä, kunhan koiran alkustressi on laantunut. Aiemmin eroahdistukselle täysin immuuni koirani ei meinannut päästää minua aluksi edes vessaan yksin! Pieni kertaus palautti sen käytöksen kuitenkin ruotuun. Koiran jäädessä yksin kannattaa laittaa musiikkia soimaan tai radio päälle (rauhallista musiikkia). Tällöin naapurien kolistelut hukkuvat "taustamusiikkiin" eikä koira häiriinny. Tietenkin, jos koira on rauhallinen ilmankin, niin musiikkia on turha pitää päällä.
Koiran käytöstä voi yksinollessa nauhoittaa webbikameralla. Useimpiin voi aktivoida liikkeentunnistimen. Näin tiedän, että ollessaan yksin oma koirani lähinnä nukkuu, mutta myös leikkii itsekseen sekä "sisustaa" omaa petiään :D
Toisaalta koira voi mieltää koko taloyhtiön, tietyn kerroksen tai vaikka oman rapun kokonaan omaksi reviirikseen. Tähän kannattaa puuttua ja yrittää nähdä mahdollisimman paljon ihmisiä myös kerrostalon sisäpuolella, jottei koira ala puolustaa "omaisuuttaan" tai muuten vain räkyttää joka vastaantulijalle.
Jos mahdollista, asunto kannattaa valita hyvien lenkkeilyreittien läheltä. Toisaalta kannattaa ehkä asua lähempänä yliopistoa kuin hyvin kaukana siitä - 10 km koulumatkan jälkeen ei tule lähdettyä heti ensimmäiseksi koiran kanssa lenkille.
Asun koirani kanssa pienessä opiskelijayksiössä ja olemme molemmat sopeutuneet loistavasti kaupunkielämään.
Tässä oli erittäin huonosti jäsennelty ja pikaisesti kirjoitettu lista asioista, joita itselleni tuli mieleen. Kysy toki, jos jotain tulee mieleen!
Kiitos paljon vastauksesta, tosi kiva kuulla jonkun omia kokemuksia ja annoit tosi hyviä neuvoja!
Tämä mun collie tosiaan on aika rauhallinen tapaus, haukkuu todella harvoin (vain leikkiessään), mutta eihän sitä tiedä, miten uusi ympäristö vaikuttaa :D Olisi tosiaan myös ihanaa muuttaa vaikka jonkun metsän viereen, metsälenkit on parhaita, mutta tosiaan täytyy ajatella sitä yliopistoakin. Ja täytyy katsoa, mihin edes pääsen noista kolmesta kaupungista (vai pääsenkö mihinkään). Jyväskylä kiinnostaa, sillä siskoni siellä asuneena kehui kovasti Jyväskylän lenkkipolkuja ja maastoa.
Muttajuu, eipä mulla tule nyt kysymyksiä kauheasti mieleen, kerroit tosi kattavasti kaikesta! Kiitos vielä!
Hei eellla
Oli hienoa, että kyselit etukäteen ja näin hyvissä ajoin mahdollista koiran muuttoa koskevia juttuja. Olet selvästi vastuullinen nuori nainen, toivottavasti saat toivomasi opiskelupaikan! Sait tosiaan asiantuntevaa ystävällistä infoa ja opastusta saman kokeneelta Soopelipojalta, hienoa :) Näin netti toimii ja auttaa meitä arkisissa asioissa. Minulla on kaksi koiraa, toinen vanha ja toinenkin sinun koiraasti vanhempi, mutta en voi antaa kokeneen kommenttia, koska koiramme eivät ole koskaan muuttaneet. Mutta olisin rohkaissut sinua, ettei tilanne ole ehkä lainkaan hankala. Mutta jos se sitä on vähän, niin tuskin tilanne on mahdoton. Uskon ja tiedänkin koirien sopeutuvan uuteen kotiin ja koirasi on kuitenkin vielä nuori, se oppii varmasti. Tärkeätä sille on, että sinä olet mukana ja se saa ulkoilun yms perushoidon ja muuttovaiheessa kiinnität asioihin huomiota. Kaikki menee varmaankin hyvin.
Iloa keväisiin lenkkeihin koirasi kanssa,
Pirkko-pappi
Kiitokset rohkaisusta!:)