Kolmivuotias urospystäri hakee ja haukkuukin kohtuullisesti, mutta kärsii armottomasta paukkupelosta. Nyt tilanne on jo niin paha, että keskeyttää haukkunsa kun isäntä lähestyy. Siis yhdistää haukkuun tulevan miehen kohta kuuluvaan pamahdukseen. Mitä tehdä??
Paukkupelko
Tase
71464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sille ei voi oikeastaan tehdä yhtään mitään. Meillä oli kerran samanlainen tapaus ja lopetettiin koiran käyttäminen kokonaan metsällä.
Näin on valitettavasti. Paukkupelosta ei pääse eroon. Se ei ole niinkään synnynnäinen ominaisuus kuin vaan muilta usein opittu.(ihmisiltä/koirilta).
Voisihan sitä vielä yrittää sellaista siedätyshoitoa kävelyttämällä ampumaradan läheisyydessä kun siellä ammutaan haulikolla. Riittävän kaukana radasta aluksi ja siitä vähitellen rataa lähestyen. Koira on laumaeläin ja oppii käyttäytymismalleja muulta laumalta. Eli kaukaisen paukkeen kuuluessa ei pidä mitenkään osoittaa edes kuulevansa sitä eikä kohdistaa huomiota koiraan. Pitäisi touhuta vaan kaikkea muuta. Se on pitkän ja kovan työn takana, mutta jos on muuten toimiva koira niin kannattaa yrittää.
Mutta ei ole enää vaan juoksee katsomaan ampuma paikalle.Totutettiin ampuma radan äärellä ulkoillen,ensin kauempana kivaa puuhaillen ja paukku arkuus sai väistyä.Nyt on asiansa osaava linnun haukkuja.Eikun vaan harjoittelemaan.
Siirry jousipyssyyn niin kyllä saalista rupes tulee!Heh,heh.Osta ensi alkuun startti pistooli ja anna sessen olla häkissä ja kaukaa aloita totuttelu. Vähitellen siirry lähemmäs,ruuan,luun antaminen saman aikaisesti ,saa huomion pois paukkeesta ja koira vähitellen tottuu. Sitten siirtyminen ampumaradan lähelle ja lihapaloja pussillinen mukaan...Kaukaa vähitellen aloitellen, nin hyvä tulee. Yhtä äkkiä tulevaan paukkupelkoon voi olla syynä koiran korva-tai nielutulehdus.
Ehkä jälkiviisautta,ehkä ei...eli, opetitko pentuna paukkuihin? Itse käytin pentua ampumaradalla ja kuunneltiin pauketta: paukku=namipala. Nyt jos ollaan lintujahdissa ja ammun linnun/lintua ilman että koira on paikalla se tulee pamauksesta kuin raketti...eli toimii täysin päinvastaisesti kuin sinun koirasi...mutta minulla onkin xxxxx...!=) En nyt viitsi rotua mainostaa...lienee vähän sivuseikka...mutta kumminkin...)
Vai ihan paukkupelko.. Onko se tullu ihan pennusta asti luonnollisena vai vasta myöhemmällä iällä? Minkälainen oli se ensimmäinen kerta jonka jälkeen se alko pelätä pamahduksia..? Sinun pitäs nyt saada se koirasi ymmärtämään, että ei niitä pamahduksia tarvitse pelätä. Eli: Tee kuten edellä jo mainittiin.. Ulkoiluta koiraa edestakaisin esim. ampumaradanlähellä. Kierroksen mentyäsi anna koiralle palkkio, sellainen josta se tykkää, ja kehu koiraasi.. Kävele uusi kierros vähän lähempänä rataa, ja palkitse jälleen. Sitten kävele ihan läheltä rataa, niin että pamahdukset tulee yllättäin ja läheltä.. Rohkaise koiraasi ja anna sille makupaloja joka paukun jälkeen.. Toista tämä pari kertaa viikossa ja kokeile sitten metsästystä uudella onnella.
asiallisista neuvoista. Paukkupelko lienee saanut alkunsa jo pentuillä (n 7 kk) uudenvuodenyön paukutteluista, jolloin koira eleli etupäässä häkissään. Siitä lähtien pamaukset ja pelkkä ruudin haju on saanut koiran varuilleen. (Pikkunassikoiden papattileikit pitäisi lailla kieltää taajamissa, eikä niitä missään tapauksessa saa heittää koiran lähettyville!!).