Milloin ei kannata enää pyrkiä kauppakorkeaan?

Miksi olisi jotain rajaa? Parikymppinen ei ole edes niin uskottava työmarkkinoilla kun 30-40 vuotias. Toki riippuu vähän työkokemuksestakin. Avoimessa on ikähaarukka ainakin tosi laaja kauppakorkean opinnoissa. Kerran kuulin jonkun kolmekymppisen puhuvan puhelimessa miten käy kauppakorkeaa avoimen kautta kun on helppoa työn ohessa.

25-vuotiaana valmistuessaan työuraa on jäljellä 40 vuotta ja 35 vuotiaana valmistuessaan edelleen vielä 30 vuotta, joten kukin voi itse miettiä onko tuon ikäisenä valmistuva liian vanha vai ei. Kyllä se loppu työura kiittää kun on lukion papereiden sijasta maisterin paperit kourassa.

On myös työnantajan näkökulmasta varmasti melko positiivinen näky jos tuon ikäisenä valmistuu, sen sijaan että tulee valmiiksi pedatusta putkesta läpi kuten nuoret tekevät.

Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kaikki eivät heti kirjoitusten jälkeen edes pyri jatko-opiskelemaan, vaan ovat hetken aikaa työelämässä.

Ja sitten toisekseen on muistettava, että kaikki eivät pääse vielä ensimmäisellä hakukerralla sisälle. Monilla voi mennä 3-4 vuotta opiskelupaikan saamiseen.

Itsekin pääsin vasta toisella kerralla sisälle.

Ensimmäinen hakukerta meni aivan penkin alle, koska kiinnitin liian vähän huomiota kirjojen kaavoihin ja esimerkkeihin, vaikka niitä olisi nimenomaan pitänyt harjoitella ja jättää teorian lukeminen vähemmälle.

Vastaisin, että paras ikä hakea kauppakorkeaan on 21-22-vuotta. Iältään kauppislaiset ovat häkellyttävän homogeenisiä. Jos tietty menet esimerkiksi Aaltoon, niin korkeampi ikä ei ole niin suuri juttu, mutta pienissä yksiköissä, kuten Joensuussa ikäskaala on siinä kahdenkympin korvilla jaei ole mukava muuttaa tuopukylään josta tuntee 15 vuotta itseääb nuorempia vain.

Näkyy siellä kauppiksessa vanhempiakin.

Itse hain AMK-pohjalta yliopiston maisteriohjelmaan. Aloitan opiskelun työn ohessa ensi syksynä, noin viikon sen jälkeen kun olen täyttänyt 33v. Opiskelu on mahtavaa! Itse innostuin opiskelusta vasta reilusti yli kaksikymppisenä. Meni aika pitkään, ennen kuin tiesin, mikä minusta tulee isona. Olen siksi opiskellut kahta eri alaa. Olen opiskellut aikuislinjoilla, jotka ovat joustavampia. Minulle on myös äärimmäisen tärkeää, että työn ohessa elämässä on jotain merkityksellistä sisältöä. Pelkkä urheiluharrastus tai työhön liittyvät verkostot eivät riitä, pitää olla muuta. Lapset eivät ole vaihtoehto.

Minulla on tarve kehittää osaamistani ja oppia uutta, en missään nimessä koe olevani valmis ihminen kolmekymppisenä. Ja nykyään työelämä myös edellyttää "ajan hermolla" olemista. Ja valmistuminen on kannattavaa myös myöhemmällä iällä, ylempi korkeakoulututkinto parantaa huomattavasti urakehitysmahdollisuuksia, jos sellaisesta on kiinnostunut. Opiskeluympäristö on myös eri tavalla virikkeellinen kuin työympäristö, tapaa uusia ihmisiä ja opinnoista saa ideoita myös omaan työhön. Minusta juuri aikuislinjat ovat mahtavia siksi, että opiskelijaryhmä on niin monimuotoinen, ei niin homogeeninen, kuin yllä joku kommentoi. Monella on jo pitkä työkokemus ja niitä kokemuksia jakamalla oppiminen on paljon rikkaampaa. Kyllä, kyllä, kyllä opiskelulle!