Mitä tekisitte toisin?

Imettäisin. Koettaisin rintakumia. En luovuttaisi 7vko kohdalla, vaikka kuin olin vaikeassa masennuksessa, vaikka kuin poika ei saanut otetta, vaikka kuin oli rimpuilua ja pääsin imettämään vasta viikon vanhaa (sektio, lastenosasto... huoh)

Poika on vasta 2 vuotta, mutta tuota kadun edelleen ja varmasti pitkään. Onneksi on iso, älykäs, nopeasti sairastava ja yleensäkin vähän sairastava, niin voin edes ajatella, että ei hän liikaa menettänyt. Kai...

Minusta vanhoja asioita on turha muistella-varsinkaan itseään syyllistäen tai huonoja asioita menneisyydestä muistellen.

Eiköhän useimmat yritä tehdä kulloisessakin tilanteessa aina parhaansa. Se koskee niin lasten kasvatusta kuin esim. työelämääkin.

Nuoria äitejä vaivaa usein väsymys: lapset ovat pieniä, töissä on käytävä, on taloudellisesti tiukkaa, opinnot ovat ehkä kesken. Puoliso ei tue riittävästi. Vaikea siinä on olla joka hetki täydellinen äiti, varsinkin jos lapsia on vielä kovin monta.

Kannatta olla itseään kohtaan anteeksiantavainen ja suunnata katse kohti tulevaisuutta. Menneisyyttä ei voi kuitenkaan muuksi muuttaa.

Itse olisin taas toivonut omalta äidiltäni enemmän kurinpitoa. Äiti oli muuten täydellinen mutta huono kurinpitäjä. Koko aikuisikäni olen etsinyt itselleni auktoriteettia. Jos joskus saan oman lapsen, aion pitää lapselle kovaa komentoa, jotta hänen ei tarvitse etsiä aikuisena auktoriteetteja elämäänsä.

Kehunut ja kannustanut olen, mutta jos katson aikaa taaksepäin, olisin nyt vanhempana ja viisaampana yrittänyt repiä vielä enemmän aikaa heille, kun he olivat ala- ja yläkoululaisia. Se aika hujahti jotenkin liian nopeasti.