Rakastuneiden ilta

Sinä iltana emme kaivanneet TV:n katsomista, tai mitään muitakaan arkisia askareita. Hän oli sytyttänyt kynttilät antamaan valoa ja luomaan tunnelmaan. Sähkövalot tuntuivat kylmiltä, teollisilta.
Pehmeässä kynttilänvalossa ihailin olkapäillesi laskeutuvia tummia hiuksia, kirkkaita silmiäsi, huulten pehmeyttä, ihon kaunista väriä ja tuoksua. Sanat tuntuivat turhilta ja keskinäinen kommunikaatiomme tapahtui vain pienillä eleillä ja ilmeillä. Lumouduin hänen silmistään.
Halusin tuntea hänen lämpönsä, tuoksunsa ja naisellisen vartalon vasten omaani. Halusin päästä lähelle häntä - niin lähelle kuin mahdollista.
Suutelin häntä kevyesti, sitten toisen kerran pidempään. Juovuin hänen huulistaan. Hänen läheisyytensä sai aikaiseksi lämpimän kuohahduksen sisälläni. Hänen naisellisuutensa sai miehisyyteni esiin - herätti intohimon, kiihkeän halun.
Halusin tulla riippuvaiseksi hänestä, antautua hänen seksuaalisen vetovoiman edessä. Halusin suudella häntä kaikkialle - saada hänet haluamaan yhä lisää hyväilyjäni. Halusin saada hänet kiemurtelemaan nautinnosta.
Olin ylpeä herättäessäni hänen kiihkonsa - hänen halunsa saada minut sisälleen, jossa olisimme sulautuneet niin yhteen kuin se vain on mahdollista.
Tunsin tyytyväisyyttä hänen liikkuessaan päälläni kohti hekuman huippua. Ja huipun saavuttaminen, jossa sielumme yhdistyvät saaden kehomme värisemään ja vapisemaan - kestäisi pyörremyrskyn ajattomuudessa tuhat vuotta.
Mutta suurinkin maininki menettää voimansa talttuen lämpimiksi pieniksi aalloiksi. Raukeuden hetki huipentuu hetkeen, jossa katselemme toisiamme silmiin lähellä toisiamme - jossa voin silittää hiuksiasi ja seurata pienen hikipisaran liikettä otsallasi.
Pyydystän tuon suolaisen pisaran kielelläni ja saan sinut hymyilemään.
Hymysi - se valaisee kasvosi - se valaisee sydämeni.