Näin Perjantaina kun taas istuskelen tyhjänpanttina työpöytäni ääressä ja mietin minne sitä suunnistaisi illalla... A, mennäkkö poikaystävän luo vai b, ystävien kanssa baariin vai c, jäädä vain kotiin...
Ja sitten sitä miettii, että ei, minä en tahdo mennä poikaystävän luo, en baariin ystävien kanssa, enkä olla kotonakaan... Minä tahdon jotain muuta, jotain uutta!
Olen jo kauan haaveillut tapaavani jonkun, samanlaisen kuin minä, naisen rinnalleni. Hänet joka tuntsi ja olisi siinä, ihan ihaka oikeasti, elämän halua täynnä, pirteänä ja iloisena.
Suuri ongelmani on, että asun pienellä paikalla, täällä kaikki tuntevat toisensa ja ainoat joille suodaan "naisiin-sekaantumiset" ovat miehet ja ne "erilaiset-nuoret". Minä itse, kuulun täkäläiseten ihmisten mielestä sellaisiin prinsessa-tyyppeihin, jotka ehdottomasti saavat/ tahtovat deittailla vain urheilijoiden ja muiden "suosittujen" poikien kanssa. Minulle ei suoda täällä sellaista mahdollisuutta että voisin tehdä kuten "ääni päässäni" käskee.
Luulen että ystäväni ymmärtäisivät, tai niin he sanoisivat, mutta todellisuudessa, ei, ja se mitä minusta alettaisiin puhua (pelkään jo ajatustakin) ja vanhempani...
Minua on pidetty koko elämäni purkissa ja muokattu tähän muottiin jossa nyt elän.
Moni kysyy nyt, että miksi seurustelet pojan kanssa... poikaystäväni, pidän hänestä todella,
rakastankin, mutta tarvitsen jotain muuta. Olen yrittänyt puhua asiasta hänelle, mutta hän on vain ohittanut sen taitavasti sanomalla: "se on ihan jees että on seksi-fantasioita naisista... hehe". Eivät ne minun fantasiani naisesta seksiin liity, vaan suhteeseen, kanssa käymiseen, kosketukseen... Ja sitä paitsi, poikaystäväni kuuluu tähän elämän muottiin...
Äh, mikä minä oikein olen ja mitä tämä höpinä on..
Olen ihmisten mielestä sellainen nainen joka on tietysti hetero. Mitä se edes on, tietysti hetero?! Jos olet naisellinen nainen, niin olet tietysti hetero. Huh, mitä puhetta. Minusta se ei ole niin että olet joko tai ja tietysti jotain, eli hetero, vaan että saatat rakastua johonkin, keneen vaan, riippumatta siitä onko hän mies vai nainen, tunnet vetoa siihen mitä hän on, et siihen mikä hän on sukupuoleltaan, vaan siihen tiettyyn ihmiseen (ompa tämän selittäminen hankalaa)...
Täällä ei voi puhua asiasta, sillä vaikka täältä löytyisikin joku, samoin tunteva, hän olisi yhtä umpikujassa kuin minäkin ja pysyisi vain vaiti, menisi kiltisti perjantaisin poikaystävän luokse ja sitten kavereita tapaamaan ja esittäisi että kaikki on todella hyvin, minä olen onnellinen ja pidän tästä juuri näin.
Ja sitten sitä miettii, että ei, minä en tahdo mennä poikaystävän luo, en baariin ystävien kanssa, enkä olla kotonakaan... Minä tahdon jotain muuta, jotain uutta!
Olen jo kauan haaveillut tapaavani jonkun, samanlaisen kuin minä, naisen rinnalleni. Hänet joka tuntsi ja olisi siinä, ihan ihaka oikeasti, elämän halua täynnä, pirteänä ja iloisena.
Suuri ongelmani on, että asun pienellä paikalla, täällä kaikki tuntevat toisensa ja ainoat joille suodaan "naisiin-sekaantumiset" ovat miehet ja ne "erilaiset-nuoret". Minä itse, kuulun täkäläiseten ihmisten mielestä sellaisiin prinsessa-tyyppeihin, jotka ehdottomasti saavat/ tahtovat deittailla vain urheilijoiden ja muiden "suosittujen" poikien kanssa. Minulle ei suoda täällä sellaista mahdollisuutta että voisin tehdä kuten "ääni päässäni" käskee.
Luulen että ystäväni ymmärtäisivät, tai niin he sanoisivat, mutta todellisuudessa, ei, ja se mitä minusta alettaisiin puhua (pelkään jo ajatustakin) ja vanhempani...
Minua on pidetty koko elämäni purkissa ja muokattu tähän muottiin jossa nyt elän.
Moni kysyy nyt, että miksi seurustelet pojan kanssa... poikaystäväni, pidän hänestä todella,
rakastankin, mutta tarvitsen jotain muuta. Olen yrittänyt puhua asiasta hänelle, mutta hän on vain ohittanut sen taitavasti sanomalla: "se on ihan jees että on seksi-fantasioita naisista... hehe". Eivät ne minun fantasiani naisesta seksiin liity, vaan suhteeseen, kanssa käymiseen, kosketukseen... Ja sitä paitsi, poikaystäväni kuuluu tähän elämän muottiin...
Äh, mikä minä oikein olen ja mitä tämä höpinä on..
Olen ihmisten mielestä sellainen nainen joka on tietysti hetero. Mitä se edes on, tietysti hetero?! Jos olet naisellinen nainen, niin olet tietysti hetero. Huh, mitä puhetta. Minusta se ei ole niin että olet joko tai ja tietysti jotain, eli hetero, vaan että saatat rakastua johonkin, keneen vaan, riippumatta siitä onko hän mies vai nainen, tunnet vetoa siihen mitä hän on, et siihen mikä hän on sukupuoleltaan, vaan siihen tiettyyn ihmiseen (ompa tämän selittäminen hankalaa)...
Täällä ei voi puhua asiasta, sillä vaikka täältä löytyisikin joku, samoin tunteva, hän olisi yhtä umpikujassa kuin minäkin ja pysyisi vain vaiti, menisi kiltisti perjantaisin poikaystävän luokse ja sitten kavereita tapaamaan ja esittäisi että kaikki on todella hyvin, minä olen onnellinen ja pidän tästä juuri näin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lähden salaisen ystäväni luo. Tänään puen ylleni mustaa; mustat push-upit, mustat sukat sukkanauhaliiveineen sekä stringit. Sheivattu alapääni tuntuu mukavan pehmeältä ja sileältä, olen jättänyt eteen vain kapean kolmion. Katson itseäni peilistä, pidän näkemästäni. Puen vielä ylleni mustan paidan, hameen sekä pitkän nahkatakin, jalkaani sujautan saapikkaat. Lähden harppomaan bussille pitkät vaaleat hiukset vapaana liehuen. Bussissa ajattelen häntä ja tapaamistamme, perhosia vatsassani, tunnen kostuvani yhä enemmän. Olenko menossa mies- vai naisystäväni luo? Aivan sama. Kunhan saan antaa ja saada…hitaasti…nautiskellen… Voit ehkä tavata minut tänään Tampereen Mixeissä, jos kiinnostaa…
Minä elän aivan samanlaisessa tilanteessa, kuin tekin! Mistä meidän kaltaisiamme naisia löytyisi lisää? Niin ja mistä päin olette? Tampereelta?
kumpa tietäisinkin mistä kaltaisiamme löytyy lisää, heitä jotka ymmärtävät tilanteen, sen kiusallisuuden ja kahlitsevuuden.
Mukavaa että löytyi ainakin yksi. :)
En ole aivan Tampereelta, mutta noin 100km matkan päässä siitä. Mistä sinä olet?
Asun reilun 20km päässä Tampereelta. Haluaisitko jutustella enemmänkin, mailin välityksellä?
Mailaa, jos siltä tuntuu:
[email protected]
Niin... Itsekin olen femme-tyyppiä. Edes kaikki piintyneimmätkään lesbot :) eivät huomaa minun olevan bi - muista ihmisistä puhumattakaan.
Olen ollut aina naisellinen (joskin minussa on myös maskuliininen puoleni) ja nauttinut siitä esimerkiksi pukeutumalla usein hyvin naisellisesti.
Itse olen kuitenkin aina ajatellut että näin on hyvä: en haluaisi näyttää siltä, että jokainen vastaantulija ymmärtäisi minun himoavan samaa sukupuolta! :)