Koululla (n&m)

star kirjoitti:

Pakkasin reppuani nopeilla liikkeillä, sillä
kello oli jo yli neljän ja minua ei huvittanut
katsella tämän lukion seiniä enää yhtään tälle
päivälle. Nostin painavan repun selkääni ja
tempaisin takin tuolin selkänojalta. Hymyilin
kauniisti opettajalle ja harpoin kohti ovea,
vapaa-aikaa!
Ovella tuli eteen kuitenkin pakollinen pysähdys,
sillä koko luokka yritti poistua samaan aikaan.
Enkä edes yritä lähteä tallottavaksi näiden
perisuomalaisten, ah niin kohteliaiden,
lukiolaispoikien jalkoihin. Tällä kertaa
kuitenkin yllätyin positiivisesti, sillä Ville
perääntyi hymyillen ja viittasi minua kädellään
menemään ensin. Väläytin hänelle kauneimman
hymyni ja otin tilaisuudesta vaarin. Päästyäni
käytävään tunsin kuitenkin olevani jollain tapaa
velkaa hänelle ja kävelin hitaasti, odottaen että
hän kirisi vierelleni. Ville tulikin heti
perässäni ja hymyili minulle. En ollut ikinä
oikein jutellut hänen kanssaan, mutta päätin,
että nyt olisi aika korjata tämäkin asia.

- Kotiinko on kiire? Mun bussi lähtee vasta
puolen tunnin päästä, mutta pakko päästä ulos
näiden seinien sisältä.
Ville naurahti ja sanoi odottavansa kyytiä
isältään, joka pääsisi vasta tunnin päästä.
-Mitä sä sitten meinasit tehdä, odottaa täällä?
Ei luoja, sä olet ollut liikaa koulun
turmelevassa ilmapiirissä!
-No, ei mulla muutakaan tekemistä ole. Läksyjä
meinasin tehdä.

Olimme jo tulleet käytävän päähän ja edessä oli
rappuset alas. Lähdin laskeutumaan niitä, mutta
pääsin vain pari porrasta ennenkuin tunsin käden
olkapäälläni.
-Hanne...sä olet tosi kaunis. Mun..mä olen
yrittänyt sanoa sitä sulle ja nyt kun tulee
viikonloppukin..niin sä voi unohtaa koko asia,
jos ei kiinnosta. Jumaliste mä teen asiani taas
selväks!
Ville pyörähti kannoillaan ja lähti harppomaan
pitkin käytävää, takaisin sinne suuntaan, mistä
olimme tulleet. Minä vilkaisin ympärilleni ja
totesin käytävän olevan tyhjän. Tuskin koko
koululla olisi kovinkaan monta ihmistä enää,
joten lähdin Villen perään. Ton asian
tunnustaminen ei varmasti ollut mitenkään helppoa.
Jouduin juoksemaan, että sain pojan kiinni ja
kiilasin hänen eteensä.
- Hei, sä et jääny kuuntelemaan mun reaktiota.
Ethän sä voi sitä etukäteen tietää.
En tiedä mikä minuun sillä hetkellä meni, mutta
astuin askeleen lähemmäs Villeä ja painoin
huuleni hänen huulilleen. Kesti hetken, ennenkuin
Ville pääsi tilanteeseen mukaan, mutta vihdoin
tunsin hänen lämpönsä painautuvan tiukemmin
minuun kiinni ja huulien alkavan liikkua tavalla,
joka tuntui todella hyvältä.
Ville siirtyi hyväilemään kaulaani ja alkoi
samalla liikkumaan vielä avoinna olevaa luokkaa
kohti, työntäen minua edellään. Hengitykseni
tiheni koko ajan ja hyväilin Villen pehmeitä
hiuksia saaden tuosta huumaavasta läheisyydestä
uskomatonta nautintoa.
Menimme luokkaan, joka oli jo onneksi tyhjillään.
Ville irrottautui minusta laittaakseen oven
kiinni ja lähestyi sitten uudelleen. Hän nosti
minut paripulpetille istumaan ja alkoi hitaasti
ja hellästi avaamaan paitani nappeja. Pian tunsin
kankaan valuvan alas käsivarsiani ja pysähtyvän
selkäni taakse pöydälle. Rintaliivien hakasissa
tätä miestä ei tarvinnut neuvoa, joten ne tekivät
pian seuraa paidalle.
Rintani olivat jo kiihottuneet ja Villen
hyväillessä ja kiusoitellessa niitä
kielenpäällään ne ...jatkoa seuraa, mutta nyt
loppui aika...!anteeksi!!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä