Pitkä avioliitto

Inkku

Hei kaikki pitkässä avioliitossa olleet!
Olen itse ollut naimisissa yli 30 vuotta ja lapsiakin on kolme.
Olisi kiva jutella täällä netissä, minkälaista teillä on avioliitto näinkin pitkän ajan jälkeen.
Koskaan en ole miestäni pettänyt ja tässä iässä alkaa tuntua, että voisin sen jopa tehdäkin, jos joku olisi minulle oikein hyvä ja tuntisin olevani nainen ja hyväksytty. Tuttavani pitävät minua kivana, empaattisena ja kivan näköisenä naisena, mutta mieheltäni en sitä KOSKAAN kuule, joten itsetunto naisenakin on kadonnut. En tietenkään ole enää mikään nuori, vaikka olenkin vielä alle 60 ja mieheni reilusti yli sen.
Haluaisin antaa ja saada hellyyttä, en sen mukaan mitä olen äitinä tai työntekijänä. Niistä kyllä saan positiivistä palautetta. Mieheni ei ole "hulttio", mutta ns. "älykkö" kylläkin.
Olisiko ketään joka ymmärtää minua?????

26

1655

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kaksilahkeinen

      Usko, tai älä, kääntäen samanlaisiin tilanteisiin
      on moni mieskin elämänsä loppusuoralla tullut. Nainen on alkanut kohdella kaltoin !

      • MUMMELI1

        Ohjeita en osaa antaa vaikka olen minäkin ollut naimisissa kohta 40v.
        Siihen on sopinut monenlaisia kausia.Alku ajan rakkaus vaihtui kamppailuun tulevaisuudesta . Omat yritykset ja asuntojen maksaminen toisaalta yhdisti ,toisaalta oli riitoja,eroa ei kumpikaan ajatellut. Sitten niiden huolien häivyttyä tuli omien menojen vuoro. Lapset jo pärjäsivät ilman kaitsijaa ja "menimme" molemmat tahoillamme tarpeeksemme.
        Kun se ei huvittanut tuli taas riitelyä. Minut pelasti opiskelu ja kokonaan uuden alan vaihto. Myös mies vaihtoi ammattia kun jätettiin yritykset .
        Näin meni lähes 10 vuotta hyvin. Sitten jouduin liikenne onnettomuuteen ja elämä meni taas uusiksi. Muutama vuosi sopeutumista eläkeläisen rooliin vaati kummaltakin niin paljon ,että taas oltiin avioeron partaalla. Sitten puhuttiin asiat
        keskenämme ja lasten kansaa ja sopeutuminen tähän nykyiseen elämään alkoi. Nyt elämme leppoisassa
        hyvässä suhteessa. Elämän parasta aikaa ,nyt tuntuu taas siltä.
        Minä en ole mikään ketään neuvomaan ,mutta puhuminen auttaa aina asioihin ja toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin on. Minäkään en kiitosta saanut puolisoltani aikoinaan ,mutta nyt kun en sitä niin hirveästi enää odottanutkaan,saan sitä. On vain osattava ottaa se hyvä palaute poimien ,sanojen välistä.
        Lapset ovat hyvät myös niitä kertomaan ja lapsen lapset ,heidän kauttaan kuulen "ukin" kertoneen vaikka mitä hyvää minusta.
        Paljonhan tulee avioeroja juuri pitkän avioliiton kestämisen jälkeen .Luulen sen johtuvan siitä ,ettei ole aikoinaan riidelty ja asiat paisuvat yli äyräiden.
        Meillä on riidelty asiat pois kuleksimasta ja pitkiä patoutumia ei ole tuullut.


      • Helena
        MUMMELI1 kirjoitti:

        Ohjeita en osaa antaa vaikka olen minäkin ollut naimisissa kohta 40v.
        Siihen on sopinut monenlaisia kausia.Alku ajan rakkaus vaihtui kamppailuun tulevaisuudesta . Omat yritykset ja asuntojen maksaminen toisaalta yhdisti ,toisaalta oli riitoja,eroa ei kumpikaan ajatellut. Sitten niiden huolien häivyttyä tuli omien menojen vuoro. Lapset jo pärjäsivät ilman kaitsijaa ja "menimme" molemmat tahoillamme tarpeeksemme.
        Kun se ei huvittanut tuli taas riitelyä. Minut pelasti opiskelu ja kokonaan uuden alan vaihto. Myös mies vaihtoi ammattia kun jätettiin yritykset .
        Näin meni lähes 10 vuotta hyvin. Sitten jouduin liikenne onnettomuuteen ja elämä meni taas uusiksi. Muutama vuosi sopeutumista eläkeläisen rooliin vaati kummaltakin niin paljon ,että taas oltiin avioeron partaalla. Sitten puhuttiin asiat
        keskenämme ja lasten kansaa ja sopeutuminen tähän nykyiseen elämään alkoi. Nyt elämme leppoisassa
        hyvässä suhteessa. Elämän parasta aikaa ,nyt tuntuu taas siltä.
        Minä en ole mikään ketään neuvomaan ,mutta puhuminen auttaa aina asioihin ja toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin on. Minäkään en kiitosta saanut puolisoltani aikoinaan ,mutta nyt kun en sitä niin hirveästi enää odottanutkaan,saan sitä. On vain osattava ottaa se hyvä palaute poimien ,sanojen välistä.
        Lapset ovat hyvät myös niitä kertomaan ja lapsen lapset ,heidän kauttaan kuulen "ukin" kertoneen vaikka mitä hyvää minusta.
        Paljonhan tulee avioeroja juuri pitkän avioliiton kestämisen jälkeen .Luulen sen johtuvan siitä ,ettei ole aikoinaan riidelty ja asiat paisuvat yli äyräiden.
        Meillä on riidelty asiat pois kuleksimasta ja pitkiä patoutumia ei ole tuullut.

        Olipa hyvä puheenvuoro kuulla, kiitos.
        Näin leski-ihmisenä ei voi muuta enää tehdä kuin joskus harmitella tekemättä jättämisiään.
        Ja tällä tarkoitan lähinnä puhumatta jättämisiään.
        Mutta elämä jatkuu...


      • Aarre Saari
        MUMMELI1 kirjoitti:

        Ohjeita en osaa antaa vaikka olen minäkin ollut naimisissa kohta 40v.
        Siihen on sopinut monenlaisia kausia.Alku ajan rakkaus vaihtui kamppailuun tulevaisuudesta . Omat yritykset ja asuntojen maksaminen toisaalta yhdisti ,toisaalta oli riitoja,eroa ei kumpikaan ajatellut. Sitten niiden huolien häivyttyä tuli omien menojen vuoro. Lapset jo pärjäsivät ilman kaitsijaa ja "menimme" molemmat tahoillamme tarpeeksemme.
        Kun se ei huvittanut tuli taas riitelyä. Minut pelasti opiskelu ja kokonaan uuden alan vaihto. Myös mies vaihtoi ammattia kun jätettiin yritykset .
        Näin meni lähes 10 vuotta hyvin. Sitten jouduin liikenne onnettomuuteen ja elämä meni taas uusiksi. Muutama vuosi sopeutumista eläkeläisen rooliin vaati kummaltakin niin paljon ,että taas oltiin avioeron partaalla. Sitten puhuttiin asiat
        keskenämme ja lasten kansaa ja sopeutuminen tähän nykyiseen elämään alkoi. Nyt elämme leppoisassa
        hyvässä suhteessa. Elämän parasta aikaa ,nyt tuntuu taas siltä.
        Minä en ole mikään ketään neuvomaan ,mutta puhuminen auttaa aina asioihin ja toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin on. Minäkään en kiitosta saanut puolisoltani aikoinaan ,mutta nyt kun en sitä niin hirveästi enää odottanutkaan,saan sitä. On vain osattava ottaa se hyvä palaute poimien ,sanojen välistä.
        Lapset ovat hyvät myös niitä kertomaan ja lapsen lapset ,heidän kauttaan kuulen "ukin" kertoneen vaikka mitä hyvää minusta.
        Paljonhan tulee avioeroja juuri pitkän avioliiton kestämisen jälkeen .Luulen sen johtuvan siitä ,ettei ole aikoinaan riidelty ja asiat paisuvat yli äyräiden.
        Meillä on riidelty asiat pois kuleksimasta ja pitkiä patoutumia ei ole tuullut.

        Jos käyt vieraissa, älä ikinä tunnusta sitä. Sydän ei sitä sure, mitä silmä ei näe eikä korva kuule.

        Puolisoni on erittäin itara. Sen takia olen kärsinyt ikäni. Olen kuitenkin pitänyt pääsääntöisesti suuni supussa.

        Olemme yrittäneet puolin ja toisin pitää toinen toistamme hyvällä tuulella. Koko ikäni olen vakuutellut puolisolleni, etten tekisi hänelle mitään halpamaista. Esim jättämällä hänet heitteille tai avioeron takia. Kultahäitä vietämme v 2006.

        Raivokohtauksia inhoan äärimmäisesti.

        Rakastamme toisiamme.


      • sadunkertojan vaimo
        Aarre Saari kirjoitti:

        Jos käyt vieraissa, älä ikinä tunnusta sitä. Sydän ei sitä sure, mitä silmä ei näe eikä korva kuule.

        Puolisoni on erittäin itara. Sen takia olen kärsinyt ikäni. Olen kuitenkin pitänyt pääsääntöisesti suuni supussa.

        Olemme yrittäneet puolin ja toisin pitää toinen toistamme hyvällä tuulella. Koko ikäni olen vakuutellut puolisolleni, etten tekisi hänelle mitään halpamaista. Esim jättämällä hänet heitteille tai avioeron takia. Kultahäitä vietämme v 2006.

        Raivokohtauksia inhoan äärimmäisesti.

        Rakastamme toisiamme.

        Siinähän oiva ohje - silmä ei näe ja korva ei kuule. Mutta sydän ei olekaan silti aina huijattavissa.


    • tapani

      Mikään elämässä ja maailmassa ei liene täydellistä.
      Sattuuhan sellaistakin, että ollaan kolme vuosikymmentä yhdessä ja sitten erotaan. Voidaan ottaa jopa toinen kumppani vielä sen jälkeen.
      Tuossakin tilanteessa olisi mielenkiintoista tietää, miten toinen osapuoli asian näkee.

    • Maalaismies

      Tarkkailin vanhuuteen kuolevaa uroskoiraani. Viimeisillä voimillaan se hullaantui nartun perään. Samoin näkyy olevan meidän miesten - ja naistenkin kohdalla.

      Ei liene kysymys moraalittomuudesta. Luonto vain kutsuu elollisiaan uudelle kierrokselle. Kutsu on niin voimallinen ettei järki aina kykene sitä torjumaan.

      Onneksi useimmiten käytäntö estää luonnollisten toiveiden toteutumisen. Sitä tajuaa, että hinta on liian kova. Varsinkin silloin, kun elämä on sujunut tähän asti, kuten sinulla Inkku, ihan mukavasti.

      • Inkku

        Tosi paljon kiitoksia näistä kirjoituksistanne. Näkee, että ne on kirjoitettu elämän kokemuksella.
        Olen itse samaa mieltä, että puhuminen on kaiken a ja o, mutta kun on aikansa yrittänyt puhua, niin joskus tulee "stoppi" vastaan, koska tulos on aina sama. Sitten taas vierähtää vuosia ja aina edessä sama. Ehkä näin käy nytkin.
        On huvittavaa, että se mihin miehessäni rakastuin, oli äly! Ei se kuitenkaan riitä, vaikka Lenita sitä lehdissä toitottaakin. Minulle puhuminen on helppoa, mutta miehelleni tunteiden ilmaiseminen on vaikeampaa.
        Odotan edelleenkin mielenkiinnolla mielipiteitänne.
        Mitä mieltä olette, jos sitten näytän kirjoittamani jutun miehelleni ja luemme yhdessä kaikki palautteet?


      • Maalaismies
        Inkku kirjoitti:

        Tosi paljon kiitoksia näistä kirjoituksistanne. Näkee, että ne on kirjoitettu elämän kokemuksella.
        Olen itse samaa mieltä, että puhuminen on kaiken a ja o, mutta kun on aikansa yrittänyt puhua, niin joskus tulee "stoppi" vastaan, koska tulos on aina sama. Sitten taas vierähtää vuosia ja aina edessä sama. Ehkä näin käy nytkin.
        On huvittavaa, että se mihin miehessäni rakastuin, oli äly! Ei se kuitenkaan riitä, vaikka Lenita sitä lehdissä toitottaakin. Minulle puhuminen on helppoa, mutta miehelleni tunteiden ilmaiseminen on vaikeampaa.
        Odotan edelleenkin mielenkiinnolla mielipiteitänne.
        Mitä mieltä olette, jos sitten näytän kirjoittamani jutun miehelleni ja luemme yhdessä kaikki palautteet?

        Totuutta kannattaa käyttää säästeliäästi. Tuossa ylempänä Aarre Saari huomauttaa, että jos teet syrjähypyn, älä tunnusta. Lisäisin, että älä tunnusta, vaikka vain ajattelisitkin sitä!

        Jos kerrot ja näytät miehellesi nämä viestit, silloin viestität hänelle, että etkö huomaa, kuinka haluttava nainen vielä olen. Mies todennäköisesti tulkitsee asian, että ahaa, minun miehisyyteni ei enää kelpaa.

        Seuraa katastrofi, jota suurinkaan äly ei kykene selvittämään. Sitäpaitsi, miksi et pitäisi sisälläsi salaisuutta? Se antaa sinulle mahdollisuuden unelmoida. Sillä eihän rakkaudessakaan tärkeintä ole päämäärä, vaan unelma matkasta sinne.


    • LienaN

      Kyllä se on todella ollut pitkä aika aviossa.
      Mutta en kirjoita siitä sen enempää kuin että kadun monta tekemätöntä asiaa.

    • Eeva

      Hei Inkku! Minä elän myös pitkässä avioliitossa miehen kanssa, joka uskoakseni rakastaa minua. Hän on kuitenkin niin "arjen rutiineissa" kiinni, että parisuhteelle, ja sen hyvinvoinnin ylläpitämiselle ei jää tilaa. Vuodet menee menojaan.ja yhdessä vanhennutaan. Elämme kuin sisarukset, sillä erolla, että rakastelemme kerran kuussa noin 5-10 minuuttia Parisuhdekeskusteluja mieheni ei siedä, ne päättyvät kohdaltamme aina hirveään riitaan.
      Tunnen joskus. syyllisyyttä, että vielä tässä iässä (56v) ahdistan miestäni parisuhde asioilla. Olisi niin ihanaa tuntea olevansa vielä haluttu ja rakastettu sanoin ja teoin. Ymmärrän sinua Inkku hyvin.

      • SkillaN

        ei minustakaan ole.mutta pitkän avioliiton elin mieheni kanssa(44) ja nyt kun hän on poissa,kovin kaipaan.
        Ukkosta ja salamointia mahtui tähän liittoon,molemmat tulisieluisia ,ylpeitä,ehkä vähän taiteellisia sieluja ja siksi "räiskyi".
        Muistot kai kultaa elämässä ,mutta luulen ,että arkea elettiiin,mies kävi harrastuksessaan ,minä hoidin lapset ja tein kotihommat.
        Aina oli ruoka valmista,vaatteet kunnossa, eikä se tuntunut pahalta tehdä.
        Se puhuminen tunne asioista jäi,mutta kai sitä "purkausten" tulen purkautui myös joutavat ,siihen suuntaan olevat lataukset.
        Uskon mieheni olleen uskollinen ja niinkuin tuolla ylhäällä joku mainitsi,mitä ei tiedä,siitä ei voi kärsiä.(tieto lisää tuskaa)
        Minä saatoin mieluummin olla se "hiukan" pettävämpi ja siitä kannan tänä päivänäkin taakka harteillani.Tosin ei mitään kovin vakavaa,mutta jos saisin tekemättömäksi,keventyisi sydämmeni.
        Kyllä se elämä oli vailla rakasteluja,mutta turvallista,ystävyyttä,ja kaikenkaikkiaan nautittavaa,sitä vain sopetui,kun ei liiemmin pohtinut.
        Oli niin mukavaa kun tunsi toisen, jo nenän asennosta näki milloin ei asiat menneet oikein.
        Naisena tietysti odotti sitä haluttuna olemista,mutta kai iskostin päähäni ,että olin haluttu,kun ei kotoa pois mennyt,ja ilmeni se muulla huolenpidolla,huumorillisilla huomautuksilla.
        Tämä suomalainen mies ei puhu ,ei pussaa,on vain rivien väliä tutkittava.
        Ota huumori mukaan,se ainakin laukaisee patti tilanteet ja riidelkää ,rakkaudessa,purkakaa tunteet vaikka niin.
        Sitten vaikka niskaa hieromaan ,jospa se siitä.
        Jaksakaa,ei erokaan tuskatta mene ,uskoo SkillaN


      • Inkku

        Eeva, veit sanat "suustani". Juuri tämä on minunkin ongelmani ja muutenkin kertomuksesi on kuin omani. Joskus tuntuu, että ei mikään muutu. Ongelma nousee aika ajoin esille ja sitten se taas jää, kunnes taas on edessä.
        Mitä tehdä? Eihän toista voi muuttaa enää.


      • Eeva
        Inkku kirjoitti:

        Eeva, veit sanat "suustani". Juuri tämä on minunkin ongelmani ja muutenkin kertomuksesi on kuin omani. Joskus tuntuu, että ei mikään muutu. Ongelma nousee aika ajoin esille ja sitten se taas jää, kunnes taas on edessä.
        Mitä tehdä? Eihän toista voi muuttaa enää.

        Hyvä kysymys. Tosiasiassa tällä hetkellä olen lähinnä vihainen itselleni, kun en minäkään tee mitään rakentavaa parisuhteeni hyväksi. Toisaalta olen ajatellut, että saanhan kuitenkin nukkua toisen kyljessä kiinni. Olen lisännyt harrastuksiani, lähinnä liikuntaa ja shoppailemassa käyn josku(SIINÄ HERMOT LEPÄÄ)Mieheni on tosin toista mieltä. Työkin tietysti vie osan ajastani. Mieheni työ vie häneltä noin 12-13h per päivä usein viikonloputkin mukaanlukien. Yhteisiä harrastuksia meillä ei ole. Sanoisinko, että minä olen paljon "maallisempi" ajatuksineni kuin hän. Mitäpä tässä voi kuin olla ja elää. Turvallista kyllä on, ei siinä mitään...istuu katseleen telkkaria...


      • ei mitään

        "Elämme kuin sisarukset, sillä erolla, että rakastelemme kerran kuussa noin 5-10 minuuttia "

        Sinullapa menee vielä melko "hyvin".

        Minäkin elän vaimoni kanssa "kuin sisarukset".Paitsi,emme rakastele ollenkaan.Se syö miestä...


    • MdK

      mitä ovat menettäneet...

      Avasin keväällä ketjun miehistä, jotka ovat luoneet karriääriä ja eräänä kauniina päivänä, kun kaikki maallinen menestys on saavutettu, onkin perhe ympäriltä hävinnyt.

      Itse olin juuri liittynyt erääseen senioriyhdistykseen, missä tuollaisia karriäristejä oli mukana ja ykskaks huomasin olevani erittäin kiinnostava nainen!
      Sopiva partneri entiselle karriäristeille, sillä monikin oli sitä mieltä että MdK olisi vieläkin, iästänsä huolimatta, tavoittelemisen arvoinen...

      Niin olen tässä sitten elänyt kuin huumassa koko kevään ja kesän yli, ottanut vastaan ruusuja, hienoja illallisia, kauniita sanoja ja viettely-yrityksiä.

      Miksi täytyy olla niin, että miehet kuvittelevat vaimojensa jaksavan pitää hohtoa yllä koko avioliiton ajan?
      Eivätkö he koskaan pysähdy ajattelemaan mitä he vaimonsa kanssa ovat kokeneet kaikkina vuosina ja edelleen ovat yhdessä?
      Kannattaisi joskus miettiä mikä vaimossa viehätti, mikä tuntui mukavalta, ehkä miettiä omaa osuuttaan miksi näin ei enää ole....

      • Eeva

        Todella lämmittäviä kannanottoja teiltä ihanat naiset. Lisäisin vielä tuohon edelliseen viestiini, että tunnen kyllä suurta lämpöä miestäni kohtaan katsellessani häntä arjen askareissa. Rippikouluiästä olemme yhdessä katselleet tätä maailmaa, joten yhteen kuulumme, se on selvää. Joskus vaan tekisi mieli vielä vähän "hullutella" eikö niin. Ottaisinko kattilankannet esiin ja...


    • 11+13

      Paikalla vaan ei läsnä. Tuo ilmaisu tulee joskus mieleeni mieheni läsnäolosta.
      On lyhyitä jaksoja jolloin ei tunnu olevan yhteyttä läheisyydestä huolimatta.
      Vai täytyykö ihmisellä olla aina jotain valitettavaa?

      En voi valittaa mistään todellisesta.
      Mieheni on kaikkea sitä mitä olisin ikinä voinut toivoa.
      Kaikki tietävät mistä asoista on kyse.
      Vielä lähestyessään 70 ikävuotta hän on jossain suhteessa turhankin paljon.

      Ajoittaiset, onneksi lyhyet henkisen yhteyden katkokset tuntuvat oudoilta.
      Olemme olleet työelämän ulkopuolella yli kymmenen vuotta ja omista harrastuksistamme huolimatta hyvin paljon yhdessä.

      Mieheni kehoituksesta hankimme minulle oman koneen jonka käyttöä opettelen.
      Mieheni esitti yhtenä perusteena käytännön asioiden hoitamisvalmiuden tilanteessa jossa hän on estyneenä.Kotiin jäämiseemme sakka minä hoidin pankin maksuautomaatilla kaiken maksuliikenteen.
      Sen jälkeen mieheni ryhtyi hoitamaan asiat koneella.

    • mamma-vaa

      Täsä yks "neuvo" !
      Piip tarttee,vaiks ei ain huvittaiska.
      Tunne-älyn käyttö saa hyvää aikaseks.
      Yli 40v ollaan oltu naimisis ja kanitus toimii.
      Vaiks kysyntä ja tarjonta ei ain kohtaakka.Avaruusseksist määki jo tykkäisin ;
      hyvin piisais kerran kuus.
      Mum miäs on vissiin rokotettu mehiläisen piikil,ku toiset vauvat sai calmetpiikin.
      Hyvä on muistaa ittekki viakotella toisinas,pitemmän kaavan mukkaa....mum miälest ;)

    • kaveria vailla

      Täällä oltu 35 vuotta yhdessä mieheni kanssa ..meillä ei minkäänlaista seksiä ...eri huoneissa nukutaan...jo monta vuotta...eikä olla oikein kavereitakaan...ei puhuta oikeastaan mitään....riita vaan tulee jos jompikumpi avaa suunsa....

    • 69 / 64

      Sen olen oppinut, ettei pidä vetää turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä tuttavapariskuntienkaan sisäisistä suhteista, saati sitten ryhtyä neuvomaan ventovierasta toisen osapuolen yhden hetken pelkistetyn kertomuksen perusteella.

      Olemme vaimoni kanssa melko temperamenttisiä ihmisiä joten hampaan koloon ei koskaan jää mitään.
      Toisaalta särmämme osuvat eri kohtiin joten pahempia riitojakaan ei ole koskaan ollut.
      Minulle ja vaimolleni ovat eri asiat tärkeitä. Siitähän se johtuu.

      Paras tunnustus jonka olen saanut on vaimoni lausuma, että minä olen paras mahdollinen aviomies hänelle.
      En minäkään ole kuvitellut kyliltä löytäväni parempaa kumppania.
      Tilapäiset houkutuksetkin olen onnistunut torjumaan.

      Intiimisuhteessa olemme päätyneet vaimoni ehdotuksesta kompromissiin, että vanhempiemme 50-luvun järjestelmän täytyy riittää.
      Sessio lauantaisin, poikkeustapauksissa myös viikolla.
      Täytyy tunnustaa, että minä olen siinä enemmän saavana osapuolena.

      Mitään kummempaa kriisiä ei ole 43-vuotiseen taipaleeseen mahtunut.
      Lopetimme töissä käymisen yhteisellä päätöksellä saman aikaisesti 50:n pinnassa.

    • --------------------

      kaiken kokeneena sanon vanhaan alotukseen,

      älä ole uskoton

      ala hattastamaan liikuntaa ja jotain mukavaa itselle tärkeää kuten käsitöitä,
      tai taiteita, maalaa vaikka kuvia puolisostasi tai isestäsi,
      matkustelkaa yhdessä,
      käperry itse joskus puolisosi kainaloon, ole itse hellä ja rakstava,
      sano itse jotain kaunista joka päivä puolisollesi,
      huomaat äkkiä kuika ihanaa teillä onkaa yhdessä, onhan teillä oma perhe ja lapset,
      teillä on kaikki, kun teillä on toisenne,

      älä sotkeennu vieraisiin sitä tulet katumaan loppuikäsi, varsinki jos puolisosi on luotettav ja muuten mukava kumppani,
      niitä mukavia ei löydy maailmalta,

      • Saata*an jääräpäät.

        KENELTÄ se on pois tehdä syrjähyppyjä silloin tällöin!!!

        Jos ei liitossa ole seksiä, ei ole silloin sitoutunutkaan liittoon. Eri asia on vakavat sairaudet yms.

        Mutta jos on vireä ja virkeä niin ei muuta kuin antaa palaa niin miehen kuin naisen. Mukavampaako on elää ahdistuneena ja pettyneenä ja alakuloisena. Sitten viime hetkellä korahdella kuolinvuoteella, voe viddu kun olin tyhmä kuin saapas.

        Kaikesta on nautittava viimeiseen asti myös seksistä. Vaikka vieraissa.

        Aloitus on tosiaan vanha ja ovatko nuo kirjoittajat hengissäkään moni. Mutta aina ajankohtainen.


    • annoin mennä

      En itse voinut jatkaa parisuhteessa, kun paljastui toisella vuosien salasuhde. Ne riidat ja se huono kohtelu jota sain näinä vuosina, oli niin pahaa, että erosin.

      Eipähän ole huolta enää hänestä, onhan hän uudessa "hoidossa".

    • 1943

      Auttoivatko neuvot, eli miten tilanne on yli 8:n vuoden aikana muuttunut?

    • <3<3

      Mukavaa on ollut ja toivottavasti on edelleenkin. Joka päivä on saanut nauraa, jos ei muille, niin itselleen.

      Toivottavasti teilläkin vielä, pian 10 vuotta aloituksesta.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      643
      7916
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      452
      2201
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      229
      2105
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1680
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1226
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1211
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      99
      1084
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      831
    9. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      733
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      721
    Aihe