no nyt liityin minäkin yh-äitien joukkoon... kolme lasta (7 kk, 2v., 5v.) ja minä lähdemme kohti uusia suuntia elämässä (muuttoauto on lähdössä pihasta). Taakseni jää 11v. parisuhdetta, alkoholiongelmainen krooninen (viimeiset kolme kuukautta)pettäjä, rakkaiden lasteni isä ja kaikki tuttu. Toivoakseni edessäni on uusi, mielenkiintoinen työ, tasapainoinen arki ja lapsille iloisempi äiti! Pahaa tekee, mutta haluan jo pois lattialta, en jaksa olla enää kynnysmatto!
liityn joukkoon...
minämyös
1251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se siitä alku outouden jälkeen lähtee rullaamaan!
Itse olen nyt kolmatta kuukautta eteenpäin tuosta ja en kaipaa takaisin. Varmempi tämän elämän paremmuudesta en voisi olla. Raskasta on, mutta en palaisi mistään hinnasta. Lähtötilanteeni oli toisenlainen mutta niin pahasti sormeni poltin etten tuota miestä sietäisi enää edessäni hetkeäkään. Lasten takia on kestettävä aina silloin kun sattuu häntä lapset kiinnostamaan.
Surullinen olen ainoastaan siitä että pienet lapseni eivät pysty (vielä) ymmärtämään miksi isä ei ole täällä ja ikävöivät kovasti. Asioista puhutaan kyllä heidän kanssaan mutta eihän ne pienet ihmiset vielä pysty tätä ymmärtämään.
Toivon vaan että he kokevat elämänsä jotenkin rennomaksi ja turvallisemmaksi kun ei ole niitä isän ja äidin välisiä jännitteitä ja riitoja. Ainakaan siinä määrin kun asuimme kaikki saman katon alla.
Voimia sinulle ja elä päivä kerrallaan! : 0 )