Minulla on sukulaisrouva, jolla inhu tapa esittää ominaan minun ideoita. Kyseessä voi olla vaikkapa keksimäni käsityömalli, jonka hän on kopioinut( luvallani kuitenkin ) mutta jonka hän kirkkain silmin väittää omakseen. Ja jos erehdyn kertomaan matkasuunnitelmista niin eiköhän kohta kuule hänenkin suunnittelevan samaa kohdetta. Oikein tenttaa, mitä minulla on aikomuksia tulevaisuuden suhteen...lieneekö hänellä yhtäkkiä ne samat aikomukset, samat tekemiset työn alla. Olen toki oppinut jo varomaan puheitani mutta vilkas ja seurallinen kun olen, tulee vahingossa kertoneeksi omia ajatuksiaan tai näyttää omia aikaansaannoksiaan. Ja eikö huomenna kuule ne hänen ideoinaan.
Ideavaras
enkehtais
24141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olet hänen idolinsa, uuttaluova ja kekseliäs. Eiköhän lähipiirisi hänen vinkeensä tiedä.
" enkehtais "
outo on alotus tänikästen palstalla,
suosittelen sinulle psykiatria,
Ei tuohon psykiatria tarvitse.
Tuollaisia ihmisiä todellakin on olemassa.
Mitä kummallista aloituksessa näet?
Olen myös joskus törmännyt ihmisiin, jotka täysin sujuvasti käyttävät ja esittävät omissa puheissaan (ja teoissaankin) toisten ideoita ja ajatuksia ominaan. Luulen että tyyppi ei edes itse tunnista 'vaivaansa' eli toisten plagiointia.
Varmaan heidät on joskus 'diagnosoitu' eli ihmistyypillä on varmaan oma lääke-(sielu?)tieteellinen nimikin. Onneksi ovat yleensä muuten harmittomia? Yksi kylähullujen lajityyppi? Tai apinoiden ;-D)))
Niitä toisten jäljittelijöitä on maailmassa paljon, joilta puuttuu tyystin oma maku. Joskus olen laittanut sellaisen ostamaan täysin hänelle sopimattomia vaatteita, kun olen sanonut suunnitelleeni ostaa itselleni sellaisia, värjäyttänyt hänen hiuksensa mustaksi, kun olen sanonut suunnitelevani värjätä omani mustaksi, ostattanut maailman rumimman kattolampun, kun olen sanonut aikovani ostaa sellaisen...
Miksi ihmeessä?
Opetuksena, että hän itse huomaisi, ettei aina kannata apinoida toisia.
Onko sinusta mukavaa, jos sanot ostavasi jonkun tietyn lampun, mihin olet ihastunut ja huomaat naapurin ikkunassa roikkuvan seuraavana päivänä juuri sellaisen? Kenen katsotaan ketä matkivan, jos myös sinä heti perään ostat samanlaisen.
Kenen katsotaan ketä matkivan, jos kohta perään ostat prick samanlaisen takin kuin naapurillasikin, vaikka olit itse ensin kertonu ostavasi sellaisen?
Minun luonteelleni ei sellainen toisen matkiminen sovi.
Älä kerro ja sano.
Hieman huvittaa, teidän kummankin puolesta. :))
Enpä ole kuullut, että tuttavasi laisia ihmisiä maa päällään kantaa.
Kerran muistan matkineeni minäkin. Ostatin äidilläni itselleni samanlaiset kesälipsuttimet, kuin naapurin tytöllä, 9-vuotiaana.
Onko luonteesi pieni?
Sanotaanhan, että maailmaan mahtuu monenlaista, kun maailma on avata. ;)
maailmassa,,
oletko typerä,
vai vaino hullu, mikä sua vaivaa ku et kehity ihmisenä aikusuuteen, ???
edellinen kometti
oli alottajalle, luonteen kuvaus , hän ilmeisesti täällä keskustelle ja vastailee itselleen ,
Maailma on niin avara, Lasse, Lasse liten, världen är så stor, så stor...
Äitini oli samanlainen. Jos ehdotin jotain asiaa, hän ei ollut kuulevinaankaan vaikka kuunteli kuitenkin. Sitten hän esitti asian veljelleni omana keksintönään. Hän oli niitä äitejä joille poikalapset olivat arvokkaampia.
En siitä välittänyt paljonkaan, pääasia että asiani tuli tietoon vaikka noin. Ihan hyvät välit on äitiini, käyn katsomassa hoitokodissa.
Ideavarkaita on monenlaisia. On niitä, jotka laukovat toisten ajatuksia ominaan. Työyhteisössäni oli ideavaras myös. Uskallan itsestäni sanoa että ajatuksia ja ideoita pulppuaa ja uskallan sanoa mielipiteeni ja parannusehdotukset sun muut aina julki viikkopalaverissa. Aikaisempi esimies oli puhunut ideoista ominaan omille ylimmilleen ja kahdesta sai palkinnonkin. Tiesin sen jälkikäteen kun työtoverini siitä kertoivat. Palkinnot olivat lahjaesineitä. Toisen niistä, Aallon ison teräsvadin olisin huolinut itselleni, miksei Aarikan ison pässinkin. Olisivat kivoja sisustustavaroita. Mutta mitäpä tuosta kun itse tietää ettei ole tehnyt väärää ja sen tietävät muutkin työyhteisössä, niin anti olla.
Ajattelin että olkoon, pääasia että tietyissä asioissa tuli muutoksia ja että kyllä hyvä saa palkkansa ja myöskin paha ansioidensa mukaan.
Tämä kyseinen henkilö joutuikin sitten jättämään myöhemmin tehtävänsä.
Oikeastaan kuvaamassasi asiassa just näkyy se
joku vajaus
-ei osaa riittävästi rajata aihealueita, tai mielessään kehittelee jonkun toisen ideointia
tai tekee omia muunnelmia tai eimuista mainita alkuperäistä lähdetta,
toisin sanoen jotain liki tieteelllistä tarkkuutta aina vaadittais kaikissa
naisten jutuissa - muuten sortuu arvovaltaloukkauksiin ihan tahtomattaankin,
aina ideoijan pitäisi ensteks tuoda esiin se, onko joku asia vapaasti kopoitavissa.
Siinä se on, pahuus ja hyvyys alati esillä, kuin alati kilpailla jostakin mikä turhauttavaa ja uuvuttavaa.
Oikeastaan sen ei pitäisi olla keneltäkään pois jos loistavia ideologeja löytyy
- me heikommat tulee kai jälkijunassa perässä.
Minulta jäi sanomatta että nykyisin palavereista tehdään muistio, johon kirjataan käsitellyt asiat ja mainitaan myös kuka esitti ja mitä.
Asia siltä osin kunnossa.
Jos esittää ennen palaveria kuulleensa idean omanaan, niin eipä siitä keksijälle jää mitään tositetta.
Hyväksi koettuja asioita tulee käyttää hyväseen, virheistä oppii.
Lasten suusta yleensä kuulee: "mä keksin ton ensin" tai "äiti toi matkii!".
Pikkusen naurattaa koko alotus,
kuikas alottaja selittää sen kun on mallilehtiä
ihmiset ottaa niistä mallia
suunittelevat ja soveltavat ideoita töihinsä,
mitäs kopiointia se on, kun lehdet on tarkotettu juuri ideaksi ihmisten harastuksiin,
ei taatusti tarvitse minnekkää kuuluttaa mistä idean töihinsä on saanu,
yleensä keskustellaan asiasta ainaki meikä kertoo ystävillee jopa näyttää käsityölehtiä joissa on ihania malleja vaikka mihin tekemiseen, eikä kenekään mieleen tule että työ on kopiointia, tai sovellutusta,
on älykkyyttä kun on kyky etsiä tietoa ja kehitellä itseki jotain uutta tekemisiinsä,
Pienten ihmisten pätemisen tarve ilmenee monissa muodoissa. Kun ei ole parempaa...
Aloittajalla on jotain salattavaa joka on paljastunut ja se on joutunut vääriin käsiin
" poliisi juttu "
empä usko,
onkohan tuo kovinkaa suuri juttu,
alottaja taitaa olla enemmänki jääny lapsen tasolle kateuksissaan,
kun on huomannu että muutki osaa ,