Tunnen kirjoittamiseni suhteen tulleeni niinsanotusti samaan vaiheeseen kuin Arthur Rimbaud. Kuka arvaa mitä se voisi tarkoittaa?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehkä sitä, että olet jo saanut itsestäsi kaiken irti?
No en ehkä ihan, ei voi oikeastaan suoranaisesti sanoa että olen nykyisin Rimbaud 21-vuotiaana, sillä en ole kuitenkaan täysin luopunut ajatuksesta jatkaa, mutta aika heikolta näyttää. Kärsin kaiketi kirjallisesta AIDS:sta tai osteoporoosista.
Se kävi mielessä mutta en tohtinut heittää arvausta niin kohtalokkaasta asiasta!
...tai sanotaanko vakavasta.
Oikeastaan me kaikki määrittelisimme kirjallisen AIDS:in tai osteoporoosin sen mukaan kuinka tärkeää kirjoittaminen on omassa elämässämme, työskentelemmekö kirjallisessa ammatissa yms eli en tiedä, onko tämä SINUN kohdallasi niin kohtalokasta mitä jos se minun kohdallani olisi tai kenen tahansa muun.
Miten olet muuten huomannut tämän "rappeuman"?
Niin, ei se kaiketi ole niin kohtalokasta tai vakavaa koska en ole kirjallisella alalla, enkä ole enää noin vuoteen halunnutkaan olla. Ennen kirjoittaminen oli varmasti ainoa kiintopiste ja henkireikä elämässäni, jopa ainoa syy jatkaa elämääni kun koin olemassaoloni muuten tyhjänpäiväiseksi ja merkityksettömäksi.
Olen huomannut rappeuman siten viimeisen vuoden aikana, etten tuntenut sen aikana kuin kerran jonkinlaisen pienen inspiraation hetken ajan, ja tunnen menettäneeni kaiketi jopa otteeni kirjoittamiseen, ja sen merkitys on erinäisten pohdiskelujen ja tutkiskelujen kautta hiipunut yhä olemattomammaksi.
Luovuus hakee monenlaisia odottamattomia kanavia, ei aina samaa ilmaisukeinoa, vaan voi vaihtua kirjallisen kauden jälkeen musikaalliseen, kuvataiteelliseen tai teatteriin. Tai se voi siirtyä tieteen puolelle, tutkimusten lukemiseen, uuden opiskeluun tai harrastamiseen, monenkirjavaan ajatteluun.
En tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan?
Sinähän vuosia kerroit täällä Vaahterakreivi -käsikirjoituksen vaiheista, keskittymisestä siihen. Ehkä se on nyt yksi taidevaihe, joka on ohi. Ja joku uusi luova linjaus saattaa avautua, siirtää sinut uusiin mahdollisuuksiin. Joskus vaikeneminen voi olla hyväksi. Onko käsikirjoitus valmis?
Mainitsemasi mestari Rimbaud teki hienon uran, upeita runoja. Ehkä oli juuri hänele parasta lopettaa parhaimmillaan. Ja siirtyä muuhun. Ihmisellä on lukemattomia vaihtoehtoja jos uskaltaa pysähtyä tutkimaan.
Aikansa kutakin. Nyt on toisenlaisen vaiheen vuoro.