Tämä ehdotus ei ole minun keksintöni ja tiedän, että sitä on kokeiltu käytännössä. Nimittäin ehdotan, että säädetään laki, jonka nojalla avioliitton kesto olisi määräaikainen, esimerkiksi 20 vuotta siitä, jolloin perheen nuorin lapsi olisi syntynyt. Väitän, että monelta väärinkäsitykseltä ja riidalta vältyttäisiin, sillä kumpikaan osapuoli ei voisi väittää, että ei halua erota tai että sähän lupasit sitä ja tätä.
Simppeliä, vai mitä?
Elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalalla ja hänen miehellään rehtori Juha Juurikkalalla tällainen sopimus oli ja he esittelivät sitä televisiossa vuosia sitten. Tiettävästi he ovat edelleen naimisissa, joten sopimus on kai sitten uusittu.
Simppeliä, vai mitä?
Elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalalla ja hänen miehellään rehtori Juha Juurikkalalla tällainen sopimus oli ja he esittelivät sitä televisiossa vuosia sitten. Tiettävästi he ovat edelleen naimisissa, joten sopimus on kai sitten uusittu.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Simppeliä ja simppeliä...
Tuollainen laki nyt ainakaan ei tekisi yhtään asiaa simppelimmäksi, päinvastoin.
Perustele.
Perusteluja olisi niin paljon, että tulisi liian pitkä juttu.
Ihmiset voivat tehdä keskinäisiä sopimuksia, ei siihen mitään lakeja tarvita.
Niin voivat, mutta jos se olisi automaattisesti määräaikainen, ei tarvittaisi erilllisiä keskinäisiä sopimuksia.
Siinähän sitä vasta tarvittaisiinkin kaikenlaista sopimista ja laskemista ja säätämistä ja myös sopimusten purkamista ja mahdollisesti uusimista jne. jne..
Niinkö, ja mä kun luulin,että se olisi kaikkein helpointa niin.
Turha bessin kaa kun se ei anna periks ikinä, jankkaa loputtomasti.
Mahdottomistakin ehdotuksista voi keskustella, en minä tässä sen vakavammalla mielellä ole kuin ilmeisesti sinäkään, vaikka järkisuuntaan lähdinkin. Se oli tuo valitsemasi sana "simppeli", joka oikeastaan sai minut reagoimaan.
Vai kaikkein helpointa!
Missä minun nyt pitäisi mielestäsi 'antaa periksi' "hukkaan heitettyä"?!
Vastausta taitaa olla taas kerran turha odottaa, tuollaiselta tyhmältä raukkikselta, mutta yrittäisit nyt edes.
Törkee akka oot
Oikeesti sairasta toi jatkuva bessien kiusaaminen ja nokkiminen!
Tuo bessien kommentti OLI muuten aika törkee.
Mutta näitähän riittää.
Vai oikein törkee oli, no voi voi taas. Aika kohdalleenhan tuo taisi osua; onhan se nyt tyhmää kirjoittaa 'periksi antamisesta' tässä tapauksessa ja vielä sivullisena??, ja raukkismaisuus tulee siitä, että nikittömänä kirjoittelee jotain mikä ilmiselvästi lähtee kirjoittajan omasta vihamielisestä asenteesta minua kohtaan, eikä edes osoita kirjoitustaan minulle...
Itse aiheestahan "hukkaan heitettyä" ei kirjoittanut yhtään mitään, ainoa tarkoitus oli kirjoittaa ilkeästi minusta.
Hauska seurata kuinka vakavia piirteitä noinkin kieli poskessa tehty aloitus saa. Kun minä aika harvoin teen ns. vakavia aloituksia, niin jossain vaiheessa ihmiset ovat kiinni toistensa hiuksissa. Seuraavaksi taidan tehdä aloituksen, jonka kaltaisen tein jo ainakin kuusi vuotta sitten ja se on vakava.
Ja minä kun edes näe mitään vakavia piirteitä, en aloituksessa, en jatkossa. Pidin vitsikkäänä tuota ihan omaksi kappaleekseen laitettua "Simppeliä, vai mitä?" kysymystä, jolla viittasit kaikkea muuta kuin simppeliin 'lakiehdotukseen' ja siihen vastasin.
Nuo kirjoituksesi toistensa hiuksiin käyneistä ihmisistä ?! ja kuuden vuoden takaisista aloituksistasi menevät kyllä aivan yli ymmärrykseni?
Sinuakaan en muista ennen 'nähneeni'.
Minä aloitin Ateismi-palstalta ja täälläkin on muutamia sen aikaisia kavereitani, joista useista on tullut myös FB-kavereitani. Sitten siirryin 50 -palstalle, mutta koska täytin kuusikymmentä muutama kuukausi sitten, ajattelin että tämä lienee nyt se paikka, jossa olen tästä lähtien. Tosin näillä palstoilla viihdyn nykyään aika harvoin.
Tein n. kuusi vuotta sitten analyysin nettikiusaamisesta, jossa vertasin palstoilla tapahtuvaa kiusaamista koulukiusaamiseen tai vastaavaan työpaikoilla. Ajattelin kirjoittaa siitä blogin.
Myös laki, jos puoliso lihoo 50 kiloa, heti ero halutessa. Myös jos naama muuttuu muistuttamaan liikaa petolinnun peräpeiliä, niin että lapset pakenevat kauhuissaan, ero että pätkähtää.
Ei kiinnosta jossittelut, se on ja pysyy, kun on pysyäkseen.
Pitää haluta tarpeeksi, ettei tarvi jossitella.
Miksi mennä lainkaan naimisiin, sehän ei ole pakko, jos vain takataskussa ero polttelee?
Mutta kukin tapetoi tyylillään.
Jep, siis romutetaan koko avioliittoinstituutio. Tuossa on järkeä.
Ainahan on oltu yhdessä myös varmalla puheella.
Minä en olisi alkanut oleilemaan silleen.
Ehket, mutta ennen kuin koko avioliittoa oli keksitty, ihmiset lisääntyivät ja olivat enemmän tai vähemmän uskollisia eliniän. Mutta ihminen nimiselle apinalle pariuskollisuus ei ole koskaan ollut kovin vankalla pohjalla. Siis miksi sitoa itsensä yhteen toisen kanssa, jos ei voi tietää tuleeko siitä mitään?
Moni asia on kehittynyt, onneksi ja epäonneksi.
Nykymies ei kalauta kauniina pitämäänsä naarasta, ja raahaa häntä hiuksista luolaansa vaimokseen.
Pitää olla rohkea, reima ja kehityskykyinen, niin onni kukkii kauemminkin kuin kahdestatoista puoleen päivään.
Mikä maailmassa on varmaa? Vain yksi asia.
Luen juuri nyt John Irvingin vanhaa teosta Garpin maailma. Siinä oli 1970-luvun puolivälissä kriitikoilla miettimistä, miten Irvingin jättimenestyskirjaan pitäisi suhtautua, sillä se käsittelee näitä asioita varsin raadollisella tavalla.
Jos et ole lukenut, niin suosittelen.
Olen lukenut, kuin monet muutkin hänen kirjansa. Elokuvankin nähnyt useamman kerran, vaikkei se kiipeä lähellekään kirjan luomaa mielikuvaa.
No sitähän minäkin. Ei niin isosta teoksesta oikein kunnon elokuvaa voi tehdä. Mutta muistat varmasti hyvin, kuin Irving tätä avioliittoisntituutiota siinä käsittelee ja raatelee.
Juu, hieno kirjailija, mielikuvituksensa varmaan rajaton.
Kirjojaan lukien saa nauraa ja itkeä. Koskaan en ole nähnyt elokuvaa, josta voisi edes puhua samana päivänä, kuin pohjana olevasta opuksesta.
Tai mies kaljuuntuu.
Niin no, mutta kyllä se koskee montaa muutakin hyvää kirjaa ja keskikertaista elokuvaa, joka siitä on sitten yritetty rustata. Käsikirjoittajan ikuinen onglma on rajaus ja miten kirjan tunnelma saadaan välitetyksi kässäriin ja ohjaajan tehtävä on yhtä mahdoton.
Suuria typeryksiä on palstalle pamahtanut!
Sorry!
Sinäkinkö?
Miksi sitten vaivauduit sanomaan tuon?
Entäs sinä, onko asiassa mielipidettä?
Miksi lypsät? Pitääkö kaikkien olla asiasta jotain mieltä, mielellään samaa kuin sinä?
Luulisi, että on mielipide jos ottaa osaa keskusteluun. Logiikkaa nääs.
Etkö osaannut tulkita, että kyseessä oli kahden henkilön dialogin osanen?
Ihmettelen pikkumaisuuttasi.
Olisiko sinulla vihdoinkin jotain sanottavaa itse aloituksen aiheeseen?
Sen verran oon laiskansitkeä et en jaksa säätää selkees asias.
Minkä päätin mulle hyväksi sitä ei laki muuta.
Jaksoit sentään tuon kirjoittaa, laiskuri.:-D
Vaimo käski.
Joopa joo, vaimoko sulla kurkkii olan yli, mitä touhuat koneella?:-D
Kattelee etten hairahru selväst sopparista.
Heh, sullahan on päällystakki päällä sisälläkin.:-)
On mulla sisäruokintakin.
Mä olen ollut ulkoruokinnassa monta kertaa ja se ei ole kivaa. Olet onnenpekka! :-D
Mites sun ja friidun suhde etenee, onks sopimuksii jo tehty.
Ei ole mitään suhdetta.
Ollaan tuon Teotwakin kanssa, kumpikin sen verran itsenäisen ajatteluun jo tottuneita ja oman omaalaatuisemme elämänpolkumme kulkevia aikuisia ihmisiä tahollamme emme tarvitse mitään sopimuksia;)))..eikä meillä ole mitään suhdetta myöskään keskenämme. Joten voitte siltä osin nukkua yönne rauhassa.
ystävällisin tervehdyksin.
Tsau:Friidu
Mikä kummajainen tämä friidu on, aikaajoin ilmestyy kun mainitaan.
Tavallista parempitaitoinen kirjoittaja.
kukahan sen kissanhännän nostaa
Eipä kauan kerinnyt aika mennä etiäpäin, kun eka luulija löytyi.
Luule iltapuhteeksi, mitä huvittaa.
Eikö sinua ole koskaan kukaan muu kehunut, kuin sinä itse? Suru.
sä löysit vielä nopiampaan, ei kestänyt montaa minuuttia. heheheh
Meinaatko, että tällä nukkuvalla palstalla on ruuhkaa?
;))Älä anna häiritä... satuin vain avamaan ennestään tutun kirjoittaman tekemän aloituksen kun tätä palstaa vilkaisin...meillä kun keskenään vaan tuo kummallinen huumori pelaa..siis nimenomaan sellainen jota ei pidä ottaa ja lukea tosissaan...kuhan heitellään toisillemme halutessamme vähän hassua läppää...ajattelin vaan että, hyvä nyt minunkin tehdä epätietoisille täällä selväksi. Välillämme ei minkäänlaista ns. Suhdetta ole olemassa....jatkakaa vaan rauhassa kirjoittelua...en täällä piipahda usein kuten ei varmasti...en tosin hänestä tiedä...
Hyvää Kevään Jatkoa.
Tsau: Friidu
Selityksiä riittää, mitä sitten vaikka olisikin suhteita. Ei haittaa.
;))))
Tsau: Friidu
Tää friiduko tääl keskel yötä touhuaa :/ viel viittii väittää ettei käy kuin harvoin.
;)))JOS , et muuhun kerran kykene kuin tähän...suon sen ilon toki sinulle...ei haittaa. Harmittaako?
Ilmeisesti saat paljonkin tästä nimimerkkini "jahtaamisesti" itsellesi huomiota itsellesi muuten et sitä tekisi...nooh...huvinsa kullakin. Kiva että, näet minut täällä tai luulet näkeväsi vaikka itse en paikalla...intomieltä ja voimia sinulle jatkossakin siihen ilmeisesti sinulld erittäin tarpeelliseen nimimerkini vahtaamiseen;))) valitettavasti minä en itse käytä muita nimimerkkejä, joten en voi sinua auttaa nyt tässä tärkeässä työssäsi itsellesi tämän enempää;)))...toivotan menestystä;)))..
Tsau: Friidu
Jos joka päivä piipahtaminen ei ole kovin usein, niin mikä on usein?
musta olisi parempi kun voisi ottaa niin monta muijaa kuin pystyy elättämään.
Entä kun veljellesi ei riittäisi ainoatakaan? Lainaisitko?
ittelläkin on niin vaativa, ettei pysty elättämään kuin yhden, ei siitä ole paljon lainaamista.
Niin sen olla pitääkin! Kunnon mies ja kunnon nainen......
On niitä sellaisiakin, joilla on monta muijaa, mutta se virallinen ei tiedä.:-)
No voi himpukka , kylläpäs alkais iltatähtiä syntymään :)
Niinhän niitä. Jos haluaa pitää kiinni, voi sitä ennen menopaussiakin vielä, kuten tässä eräs naapurin rouva teki. Hänen lapsenlapsellaan ja hänen iltatähdellään on kolmekuukautta ikäeroa.
Oli meidänkin suvussa setä ja veljenpoika samalla luokalla.
Joo, nykyään tuo 20 vuotta olisi ehdottomasti aivan liian pitkä kausi, vaikkakin mahdollisten lasten kannalta paras.
Nykyistä vihkikaavaakin pitäisi muuttaa muotoon, "...kunnes löydätte uuden", eikä kunnes kuolema teidät erottaa.
Toi oli hyvä ehdotus.:-)
Heh, Pirre*. Tai ihan ykskantaan: "kunnes elämä erottaa"..))
Ja jos julkkispiireihin mennään, kuolema ei erottanut Katri-Helenaa Timo Kalaojasta, mutta elämä erotti hänet Panu Rajalasta..))
Riittävän monimuotoisiahan nämä liitot ovat ilman lainmuutostakin
Mutta ihan vakava huomio: myös yli kaksikymppiset "lapset" reagoivat vanhempiensa avioeroon ja joissakin tilanteissa heidät vedetään mukaan tunnemyrskyihin...
demeter, sarkasmia tavoittelin, ilm. onnistumatta :), mutta noinhan se on, voi valita ...tosin joskus tuntuu että hieman heppoisinkin perustein erotaan, no mutta maailma on muuttunut, nyt näin ja huomenna jo ehkä toisin.
Sarkasmina sen otinkin, sinut tuntien, Pirre*...
Ihan vakavasti: jokaisessa erotapauksessa kaikkien osapuolien on valittava puolensa halusivat he sitä tai eivät. Ajatus ei ole omani, vaan sen on esittänyt niinkin arvostettu kirjailija kuin John Irving ja olen valmis allekirjoittamaan sen.
Otetaas uusiksi, helkkarin silmät, kaihi ja rappeuma..
Olen lukenut tuosta Juurikkalan pariskunnan sopimuksesta, kai se heille on sopinut.
Mutta kyllä olisi hirveetä kärsimystä olla noin pitkään aviossa, jos haluaisikin jo vaikka viiden vuoden kuluttua erota.
Ei muuta kuin kärsi, kärsi ja odota vapautuksen päivää.
Minulle ja meille on ollut oikein hyvä tämä 34 vuotta sitten tehty sopimus, ilman mitään määräaikaisuutta.
Jepulis Anceli ja moikka pitjästä aikaa.:-) Siinä sopimuksessa pitäisi ollakin sellainen kohta. että jos tämä ei suju, erotaan aikaisemmin. Ei sitä sen vaikeammaksi tee. Mutta tiettyä logiikkaa sun ajatuksessasi on. Ja tietysti hienoa, että sulla menee hyvin puolisosi kanssa. Olet onnekas.
No jaaa...
Entä jos sujuu kuin rasvattu yhdellä osa-alueella, mutta ei kaikilla? Tai entä jos toisen mielestä sujuu ja toisen mielestä ei?
Hyvin monilla eronneilla 'menee hyvin' vasta kun ovat eronneet, tai menee hyvin edelleen. Harvemmin eroissa ihan järkyttävistä perhehelveteistä lähdetään.
Teotwawki, vanha kamu.
Oikeastaan on älytöntä tehdä mitään sitovia sopimuksia, ihmisethän voivat muutenkin erota milloin vain. Tuollaiset tiettyihin vuosimääriin kiinnittävät sopparit voivat saada jopa enemmän intoa eroamisiin.
Jotta minä en tuota körmyä tai luuskaa ala tässä enää kymmentä vuotta sietämään.
Kenellä nyt aina ja kaikki menisi hyvin, mutta kun enimmän osan aikaa nyt kuitenkin, niin sekin on ihan hyvä.
Tasaista kaikilla osa-alueilla.. :)
Kun on rauhallinen ja kiva mies, ei hänen kanssaan viitsi edes kinastella.
Jep, mutta kuten ehkä oivalsit, mun tarkoitus oli juurikin herättää keskustelua ja siinähän mä harvoin erehdyn. Tee vähän prokatiivinen aloitus ja jengi villiintyy. Resepti, joka tepsii vuodesta toiseen. :-D
No joo, tässä on järkeä. En ole ollut tämän viimeisen (3/3) kanssa ikinä niin hyvissä väleissä kuin nyt. Hänellä on uusi mies ja kun mies ei ole kotona, hän soittaa minulle kuin vanhalle kamulla ja juttua riittää. Toisaalta minä en kaipaa sitä suhdetta ja siksi voin jatkaa näinkin ja kivahan se on kun on frendejä. Sitä paitsi kun menen Belgiaan tyttäriäni moikkaamaan, tapaan aina siellä asuvan exäni (2/3) ja vietämme mukavan päivän Antwerpenin keskustassa shoppaillen ja lounastaen. Kivaa ja kohta lähdetään taas kuukaudeksi täältä.
Eihän avioliittoon meneminen enää ole edes muotia.
Uusi ´´resepti´´ on se, että mennään avoliitosta toiseen, kun päättömät kanat, eikä luvata yhtään mitään.
Sitten on ´´sikin-sokin´´ perheitä , eikä kukaan tiedä paikkaansa.
Monien vuosien kokemus sinusta ja tavoistasi on tehnyt minusta lähes kaiken oivaltavan. :)
Onhan täällä heitä, jotka lähtevät innolla mukaan, ja sehän on hyvä, eikö vain.
Se toimii kaikilla palstoilla nyt ja iankaikkisesti. No FB:ssä asia vähän eri, koska siellä olevat tunnetaan yleensä henk.koht. ja keskustelu on asiallisempaa.:-)
bessie*
No jaaa, todellakin. Nyt jatkan juttua olettamuksen pohjalta, en sinusta.
Jos asiat ovat menneet niin "ristiin" ja omaisuudesta on taisteltava, niin ei se ero sen helpommaksi muodostu 20 vuoden jälkeen, koska onko silloin omaisuus molempien tiedossa, kumpi ottaa mitäkin ja jääkö "kampi" jotain haluamaansa ilman?
Aloittaja ehdotti tuota lasten täysi-ikäisyyttä, mikä meillä toteutui. Lähdin pois, koska liittomme ei tyydyttänyt minua, eikä miestäni. Kaiken jätin miehelleni, pitäköön hyvänään. Avioeroa emme ole ottaneet, koska kummallakaan ei ole uutta puolisoa tiedossa.
Tarvitaanko tällaiseen joku laki? Mielestäni ei. Minä pärjään tuloillani ja lapsillehan perintö ilmeisesti jää, mikäli ei nyt suuria muutoksia tule ja miksi tulisi?
Paljon vaikeampi on määritelmä, jos puolisot "kasvavat" erilleen ja löytävät tahoillaan uuden rakkauden? Siihen ei enää päde tuo 20 vuotta yhdessä, vai onko se "pakkoavioliitto" siihen saakka?
ps. olisin kirjoittanut enemmän, mutta pelkään aina tätä; "tästähän olet jo kirjoittanut" tyyppiä!
Pitäisi kai aloittaa uusi keskustelu, ettei vain tulisi tahtomattaan närkästyttäneeksi tms. ketään, menemällä asteen tai pari sen ainoan oikean sävyasteen ulkopuolelle, suuntaan tai toiseen.
Mutta menköön. Sitaatit minäkin tuohon kasvamiseen laittaisin. Ikinä en voisi 'kasvaa erilleen' kenestäkään, sillä ajatuskin että olisin kasvanut yhteen puolison kanssa on mahdoton ja itseasiassa jotenkin vastenmielinen ja luonnoton minulle.
Yhteenkuuluvuuden tunne ja sielunkumppanuus kahden itsenäisen, keskenään tasa-arvoisen ja toisiaan kunnioittavan ihmisen välillä voi muodostua hetkessä.
Kun lapset ovat vielä pieniä voisin 'uhrautua' jos se selvästikin olisi lapsen edun mukaista, mutta vain jos myös toinen osapuoli sitä haluaisi. Loputtomiin en jatkaisi vaan lähtisin/päästäisin irti jos kohtuullisesta yrittämisestä huolimatta hyvä yhteinen tulevaisuus ei enää näytä todennäköiseltä. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi takertumalla epätyydyttävään liittoon.
Näillä keskustelufoorumeilla on runsain määrin ammattirärkästyjiä, joiden ainoa motiivi täällä on närkästyä muille osallistumatta itse otsikonmukaiseen keskusteluun lainkaan.
Noh, voihan se niinkin olla, vaan mitäpä se haittaa jos se kuitenkin on jonkun kirjoituksen sisältö joka närkästyttää.
Vapaiden ihmisten vapaata keskustelua rönsyineen päivineen, tiukka 'otsikonmukaisuus' tuntuu vähän liian rajoittavalta minusta.
Niin ja sitä paitsi siihen on jo niin tottunut, että sen ottaa vain vähän niinkuin annettuna "etuna".:-)
Minua taas joskus haittaa joidenkin opettajamainen/puheenjohtajamainen kirjoittelu, kun kuitenkin, kaikitenkin olemme kaikki vain tasa-arvoisia palstaajia.
Olisiko sinulla esittää jokin konkreettinen esimerkki puheenjohtajamaisesta kirjoittelusta? Tuon opettajamaisen voin kyllä ymmärtää oikein hyvin, sillä monilla on itsestään sellainen käsitys, että minä tässä tiedän kaiken ja muiden tulee se myös ymmärtää.
Nyt en taas ole aivan varma mitä ja miten tarkoitat.
Tällainen ilmainen yleiskeskustelupalsta, jossa kuka tahansa saa kirjoittaa mihin tahansa on se annettu etu. Yksittäinen kirjoittaja, vaikkakin olisi jonkun ketjun aloittanut, ei ole millään tavalla minkään edun tai kirjoituspaikan antaja. Tai, jos on niin korkeintaan sillä tavalla, että juuri hänen viestinsä herätti jonkun käyttämään hänelle jo alun perinkin kuuluvaa 'etua'.
Toki minäkin olisin voinut, kuten mainitsinkin, tehdä uuden aloituksen aiheesta 'yhteen ja erilleen kasvaminen parisuhteessa', mutta olihan se nyt kuitenkin luontevampaa vastata tässä ja nyt nimimerkille "sopu löytyi".
Noin periaatteessa tietenkin olisi hyvä ja toivottavaakin pysytellä osapuilleen aloituksen aiheessa, mutta aika mahdottomaksi menisi jos se olisi ehdoton vaatimus.
Teotwawki
Ei täällä tarvitse olla "ammattinärkästyjiä", vaan täällä on eri ikäisiä, jotka ovat jo koneet enemmän, kuin sinä 50 ??
Jos oma tilanteesi on, että erota täytyisi, kun on 20 vuotta aviossa ollut, niin miksi et eroa? Kerrankos näitä sattuu nuoremmillekin? Onko sukusi rasite kuitenkin, vai vaimon suku, että et uskalla erota ja täältä haet lakimuutosta? Sitä emme pysty nyt taikomaan sinulle.
Ota "kimpsusi ja kampsusi", jätä perheellesi heille kuuluvat välttämättömat tavarat. Oletan, että tuskin Sinua ikävöi kukaan, ...niin, paitsi se uusi rakas, mutta nythän hän tulee luoksesi!
No, nythän on niin, että olen ollut kolme kertaa aviossa ja eronnut myös kolme kertaa; olen siis sinkku.:-D
Kirkossa vai masitraatissa. Kunnes kuolema meidät eroittaa.
Juu kirkossa, koska en ollut eronnut silloin vielä.
Tuskin tämä olisi hyvä, Usko loppuun on hyvä, seillä lähellä kuolemaa kyllä totuus tulee esille myös uskossa. Aika on kuvitusta elämästä.
PS. kone vika isoissa kirjaimissa.
Olen uskonnoton, joten en usko uskoon enkä uskontoihin.
En minäkään uskon vain sen mitä näen pääasiassa ja selvinpäin kuulo on toinen asia.
Kaikessa on hyvä olla 2-3 todistajaa ja näin on ollut, siis uskon "sielun" elämään.
PS. en ole kirkon jäsen.
Juuh ja viisi filmikameraa kuvaamassa ja äänittämässä kaikki, mitä tapahtui ja kuka mitäkin sanoi. Ei tule muijan kanssa riitaa kun on todisteet.:-D
Joo ja uusioliitoissa korkeintaan 10 vuotta ja avioehto pakollinen, ja molempien velvollisuus avioliiton aikana kustantaa kulut puoliksi.
Uusioliitoissa menee monesti niin, että nainen ei ole saanut siihen mennessä haalittua mielestään tarpeeksi omaisuutta, joten uusioliitossa nainen kuppaa niin paljon miestä kuin vain ehtii, ja kerää omaisuutta miehen kustannuksella itselleen ja lapselleen. Miehen lapset saavat aikanaa vain ihmetellä, miksei hyvätuloiselta isukilta ole jäänyt juuri mitään, kun rahat ovat menneet uusiokumppanin rahoittamiseen.
Sehän on tiedetty asia, etteivät miehen lapset peri uusiolesken omaisuutta, vaan kaikille rahoille mitä isukki on uusiokumppaniin syytänyt, voivat miehen lapset vain sanoa että kuin tuhka tuuleen...
Jep, olen lähtenyt kome kertaa tyhjin käsin, joten kokemusta on.