Juu, en tiedä kuuluuko tää juttu nyt just tälle palstalle, enhän nyt enää ees kovin nuori oo. Mutta nuori aikuinen. Eli mun vanhemmat eros tossa puoli toista vuotta sitten. En silloin pitänyt sitä minään, enhän ollut kahteen vuoteen asunut enään kotona -mitäpä se mulle kuuluu ajattelin. Nyt kun kuvioihin on astunut äidin uusi miesystävä ja enemmän olen viettänyt aikaa äidin luona niin on todellakin alkanut ahdistamaan. Aina kun nään isin, mietin, että kuinka paska olo sillä on ja minusta se näyttää aina niin surulliselta. Mulla itelläni on neljä nuorempaa sisarusta ja ne kai on hyvin hyväksyneet ton äidin uuden. Mä vaan en voi hyväksyy. Mä koko porukan vanhin, aikunenki jo, ainakin joittenkin normien mukaan, vastustan niin kovasti. Ei oo kivaa ku isi ei enään voi käydä täällä, olla kun kotonaan. Näkee lapsiaan kahden viikon välein, jos silloinkaan. Mulla jää aina niin pahamieli kun nään isin ja se lähtee. Ollapa lapsi ja voidapa näyttää tunteensa. Samankokeneita?
Vanhempien ero
Isin tyttö
7709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mun vanhemmat on eronnu jo pari vuotta sitten.
äiti tosin jätti isän koska isä oli tyämatkalla pettänyt äitiä.kun minä ja neljä muuta sisarustamme saimme kuulla siitä,me kaikki viisi lasta keräännyimme yhteen huoneeseen suremaan.ainoastaan minä en itkenyt vaan yritin rohkeasti niellä kyyneleeni.myös isä saapui huoneeseen itkien, pyysi anteeksi,hyvästeli vain ja lähti.muistan kaiken tuon kuin eilisen päivän,en ole ollut juurikaan tekemisissä isäni kanssa sillä hän on juoppo,hän oli jo silloin kun asui vielä kotona.toisinaan minä myös pelkäsin isää koska hän huusi pienemmistäkin asioista.mutta nyt äitillä on uusi mies,jonka olen hyväksynyt,jopa isäksi,mutta silti minä vierastan häntä vieläkin hieman.siskot ovat unohtaneet vanhempieni eron mutta minä kannan sitä edelleen sisälläni ja kyyneleet jotka nielin eivät varmaan koska pääse vuotamaan. :(
Siis sä asut äitisi luona,mutta et oikein tule toimeen miesystävän kanssa? Käsitinkö oikein,eli haluaisit kuitenkin asua isäsi luona vai?
Jos olet yli 12 vuotias,niin silloin pystyt ihan itse päättämään kumman luona asut.Mieti tarkkaan kumman luona on parempi olla jne,mutta jos olet nuorempi kuin 12 niin ei oikein voi mitään.Neuvotella aina voi ja oikeudessa voisi tulla muutos mutta..keskustele äitisi ja isäsi kanssa.Kyllä sun jos sä sitä itse haluat niin pitäisi pystyä tapaamaan kumpaakin vanhempaa niin usein kuin haluat..
Juuh. Eli oon kyllä jo "aikunen", ku oon 20v. Ja asun virallisesti omillani, nyt vain taloudellisista syistä, on pitänyt punkata äidin luona jonku aikaa. Isin elämäntilanteesta se johtuu, etten voi hänen kanssaan asua, hänelle ei nimittäin ole sitä asuntoa, punkkailee itekin millon missäkin(reissuhommissa). Eikä se oikeastaan ole pointti se asuminen. Pointti kai oli se, että mietin, että onkohan toista tämmöstä lapsenmielistä aikuista joka ei voi hyväksyä vanhempiensa eroa, eikä varsinkaan sitä uutta miesystävää. Anteeksi epäselvä ilmaisuni. En ole verbaalisesti hirveän lahjakas.
vanhempien eron hyväksyy varmaan parhaiten silloin kun siihen on hyvä syy. Mun vanhemmat erosivat n. kolme vuotta sitten, koska yhteiselämästä ei vaan todellakaan tullut mitään,ainaisia riitoja!! Olen itse nyt 23 v ja hyväksyn sen että äidilläni on uusi mies, minusta on hieno asia että hän on nyt onnellinen!
heip.Mä ymmärrän sua täysin.Vanhempani erositvat pari kuukautta sitten koska isällä oli toinen.Nyt äitinikin tapailee jo toista.Olen koht 18 vuotta eli muutamaa vuotta nuorempi.Katsoin sitä kaikkea itkua vierestä puolvuotta sen verran kesti ennen kuin eroon päädyttiin.Mietin silloin et ei siinä mitään,mut yhtäkkiä huomasin että en ole ikänä ollut näin vihainen ja onneton.Mietin myös ovatkot tunteeni sallittuja sillä olenhan jo nuori aikuinen.
Tuntuu niin oudolta yhtäkkiä katsoa kun isä ja äiti ovat niin katkeria toisilleen ja vittuilevat.Isä on selvästi pahoillaan ja tiedän että hän ei ole onnellinen vaikka niin sanookin.Tuntuu että mitään ei voi pitää enää itsestään selvänä ei edes vanhempiaan.Ite ovat elämänsä sotkeneet enkä pidä itseäni syypäänä,mutta en vaan voi hyväksyä,että vanhempani jatkavat elmäänsä nopeammin kuin edes laki sallii..eropapeita ei ole edes allekirjoitettu.Sitten meidän pitäisi vain hyväksyä kaikki ja jatkaa samaa rataa.
Inhoan sitä mitä vanhempani tekivät minulle.Sillä tästä jää minnun syvät arvet.
Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa joka on vihainen ja pahoillaan. Jaksamista sulle. Äidin miesystävää en hyväksy kait ikinä. Mutta moni on sanonut, ettei tarvikaan, pääasia että tulee toimeen.
Olipa tosiaan helpottavaa nähdä että joku muukin tosiaan ajattelee samansuuntaisesti.
Minä olen 23 eikä vanhempani ole vielä eronneet, parempi ehkä olisi jos sen tekisivät, sillä äitini pitää peliä toisen miehen kanssa. Se hölmö nainen kuvittelee olevansa yhtä pataa mun kanssa ja kertoili alkuun innoissaan siitä miehestä. Nyt se on lopettanut kertomisen, on ehkä huomannut naamasta että ei olla samoilla linjoilla.
En onneksi asu kotona, mutta olen ollut nyt kaksi viikkoa täällä lomalla ja kuunnellut melkein joka ilta kun se puhuu sen miehen kanssa puhelimessa. Mua kuvottaa niin paljon. Mulla on ihan oikeaa fyysistä pahoinvointia ton takia.
Enpä taida pystyä tulemaan jouluksi kotiin.