Kannattaako osakesäästäminen?

Toimin kuitenkin osakeneuvojana. Sukulaismies sai perinnön. Pähkäili saisikohan jostain parempaa tuottoa rahoilleen.
Ehdotin satavarmaa Nokiaa. Hän sijoittikin 10.000€. Nokian osakkeen arvo romahti. Ninpä sainkin äkäisen puhelun.
Sinä riivatun konsultti, kumpa nyt aluksi kiertäisit meidät seuraavat 20 se nipotti. Mitäkö tästä opin? Sen että pitäisin lärvini kiinni asioista joista ei ole harmainta haisuakaan.

Näin sitä sattumalta jälleen. Tarjoatko konsultti kahvit, kysyi. Lupasin.

Niillä tuhansilla euroilla olisin voinut tehdä Karibian matkan tai saada satoja pulloja parasta konjakkia, se yhä vuodatti. Mitä me tästä opimme?

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Erilaisia kohtaloita. Yrittämättä pikavoittoja ja välttäen eksoottisia osakkeita saanee pitemmällä tähtäyksellä kohtuullisen tuoton.

Olen itse ahnehtinut, tunaroinut ja ollut tuuriakin.

70-luvun alussa hankitut osakkeet menivät talon kustannuksiin. Tuotto oli kohtuullinen ja hyvä.

Myöhemmin, suhteessa pahin takaisku oli SKOPin osakkeiden kanssa ahnehtiminen.
Juuri ennen romahdusta yritin myydä tavoitehintaani mutta parissa päivässä ne eivät olleet tapetinkaan arvoisia.
2008 / 2009 tuli takkiin 6-numeroisen euromäärän verran. Teknisiä esteitä ja vääriä arvioita.

Joskus olen onnistunutkin. Olen aina vältellyt "kultamunia" ja pysytellyt tavanomaisemmissa osakkeissa.
Yhdessä vaiheessa viikottaiset arvonnousut olivat 5000 - 8000€:n luokkaa joka oli piensijoittajaa tyydyttävä taso.

Nyt olen hyvin flegmaattinen pörssin seuraaja. Taloyhtiömme remontit ja eräs kertaluokkainen menoerä tiesivät noin 100000€:n lovea "pelikassaan" joten olen ja ihmettelen yrittämättä muuta kuin laskeskella kannattaako velä pitää yhtä tappiolla olevaa osakepositiota vai käyttää sen tappiota muiden tuottojen verotuksen keventämiseen.

Hyviä ja onnistuneitakin pörssitarinoita. Olen vierastanut tuota pörssikauppaa kun sanotaan, että vain harvat ja taitavat siinä menestyvät.
Siinä pitäisi olla niin hyvä ammattivainu, ettei ihan pohjille tipahtaisi. Pelurin lapsillakin tuuria ja taitoa.
Kr P: kirjaus tuo jo kylmiä väreitä selkäpiihin ydinjatkoa myöten. Kovia ammattimaisia pelureita mutta myös rökäletappioita on saatu lukea kun kaik män eikä läheskään piisant.
Olen jahkaillut 30v mennäkö mukaan. Nyt pitää kai mennä omalta pankilta kysymään mitä he neuvovat.
Kun ajatellaan näitä tosi korkealta tipahtaneita. Niistä muutamat velkasaneerauksen jälkeenkin pyrkivät saamaan omiaan takas.
Ei, en sellaiseen pystyisi arkapieru.

Oli hieno asia saada kuulla ammattipelarienkin mielipide aiheesta.

Kyllä. Asuntovelkasäästäminenkin. Erkkomedialla oli kysymys; kummalla enemmän taukkaa keskimäärin; vuokralla asuvalla vai omassa asunnossa elävällä henkilöllä.
Jälkimmäisillä vähemmän. Valitettavasti.
Jos kuitenkin iisisti elelee, hissukseen oleilee, ei illalla kassit välttämättä ole rappukäytävässä ja ovi takasäpissä kun illalla kotoon raahautuu.