En nyt ole ihan varma onko tämä täysin tälle palstalle oikea aihe, en vain osaa sanoa missä muualla tästä voisin saada keskustelua aikaiseksi. Olen lesbo ja tuntuu että heterokaverini vähän sulkevat minua ulos jutuistaan... Eli meillä oli koulussa porukka, nyt koulun loputtua minua ei kuitenkaan enää kutsuta mihinkään mukaan.
Porukassamme on puolet lesboa ja bisseä, loput heteroita. He kaikki muut ovat oikein tyttömäisiä tyttöjä, minä tämmöinen renttu poikatyttö joka erottuu joukosta aika lailla. Kai osa noista tytöistä on aina mua pitänyt outona, ja heidän mielestä en taida kuulua porukkaan. Kahen näiden lesbotytön kanssa mulla on ollut vähän juttuakin, mutta ne ovat ollutta ja mennyttä. Nyt tuntuu, ettei näistä tytöistä kukaan ole kiinnostunut ystävyydestäni millään tavalla.
Minusta oikeat ystävät näkevät toisiaan ja juttelevat ja kysyvät välillä, mitä kuuluu. No, näin harvoin minulta heistä yksikään kysyy. Turhauttaa edes kutsua heitä kavereikseni ja roikuttaa heitä facebook -kaverilistallani. Kun blogeistaam saan katsella kuvia heistä yhdessä, ja lukea illanvietoista joihin minua ei ole kutsuttu.
Onko se, että olen poikamainen enkä puhu miehistä ja laita kynsiä jne joku syy pitää minua outona, tyhmänä, ulkopuolisena? On mulla onneksi muitakin, aidonpia ystäviä mutta silti sapettaa... Muutenkin nuo heteromuijat tossa ryhmässä on jotenkin tosi epäaitoja, kieroja, puhuvat pahaa selän takana, manipuloivat, jengiytyvät, haluavat jokainen olla porukan keskellä ja "johtajia". En ymmärrä? Aidot ystävät on tasavertaisia keskenään ja reiluja kaikille...
Ja mä en nyt puhu mistään 15 v teineistä vaan parinkympin molemmin puolin olevista "nuorista naisista"...
Porukassamme on puolet lesboa ja bisseä, loput heteroita. He kaikki muut ovat oikein tyttömäisiä tyttöjä, minä tämmöinen renttu poikatyttö joka erottuu joukosta aika lailla. Kai osa noista tytöistä on aina mua pitänyt outona, ja heidän mielestä en taida kuulua porukkaan. Kahen näiden lesbotytön kanssa mulla on ollut vähän juttuakin, mutta ne ovat ollutta ja mennyttä. Nyt tuntuu, ettei näistä tytöistä kukaan ole kiinnostunut ystävyydestäni millään tavalla.
Minusta oikeat ystävät näkevät toisiaan ja juttelevat ja kysyvät välillä, mitä kuuluu. No, näin harvoin minulta heistä yksikään kysyy. Turhauttaa edes kutsua heitä kavereikseni ja roikuttaa heitä facebook -kaverilistallani. Kun blogeistaam saan katsella kuvia heistä yhdessä, ja lukea illanvietoista joihin minua ei ole kutsuttu.
Onko se, että olen poikamainen enkä puhu miehistä ja laita kynsiä jne joku syy pitää minua outona, tyhmänä, ulkopuolisena? On mulla onneksi muitakin, aidonpia ystäviä mutta silti sapettaa... Muutenkin nuo heteromuijat tossa ryhmässä on jotenkin tosi epäaitoja, kieroja, puhuvat pahaa selän takana, manipuloivat, jengiytyvät, haluavat jokainen olla porukan keskellä ja "johtajia". En ymmärrä? Aidot ystävät on tasavertaisia keskenään ja reiluja kaikille...
Ja mä en nyt puhu mistään 15 v teineistä vaan parinkympin molemmin puolin olevista "nuorista naisista"...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla kai samassa tilanteessa ,mutta he "kaverit " kyllä kyselivät joskus minulta mitä kuuluu.Kutenkin emme koskaan porukoissa tai viettää kavereiden/kahden kaverin kanssa muualla.Siksi ajattelin itse ,että taidan varmasti ulkopuolisena.Ole vain oma itseesi vaikka ehkä he pitäisivät sinua outona tai luuserina.Älä välitä.En pysty selittää tai osaa vastata koska ei ole selitettävä mikseivät kelpaa.Huomasin itse myös ,että he "kaverit" tai tuntemani ihmiset eivät uskalla Facebookin kaverikseni pyytää.Tottuin jo ja päädyin yksinäisyyteen kumminkin.En minä ymmärrä ihmisistä , mutta viis heistä.En usko ,että he kiinnostaisi minusta tai kaipaisi minusta mitään.Tietääkseni ettei minussa ole vikaa ,mutta silti ongelmana yhä muuta.Voisit myös palstalle "yksinäisyys" tai "ystävyys" osioon keskusteluksi ,mutta parempi tuohon "ystävyys" kirjoittelemaan.Et varmasti ole ainoa kuin muilla on tapauksessa.
Ei kavereita, ei ongelmia. Tosin yksinäisyys vaivaa.
Oisko mahdollista kokeilla löytää uusia kavereita? Ei ole mitään järkeä roikkua tommosissa, jotka systemaattisesti jättää ulkopuolelle. Me muut ei voida sanoa että mistä tuo johtuu, mutta ei kovin reilulta kuulosta. :-(
Yeaa niinhän se on totta etteivät he välttämättä ole ystävyyden arvoisia. On tässä tosiaan onneksi muitakin ystäviä, ei kovin montaa mutta on kuitenkin. Ja aina sitä voi löytää uusia.
Se vaan vähän pienemmässä kaupungissa ottaa pääähän, kun jos käy kapakassa, se on ihan varma että ne kaikki tutut on sielä samaan aikaan. Kaikki mestat on nuorisoa täynnä, samat naamat ja kaikki tuntevat toisensa tai ainakin tietävät nimeltä. Arvaan että jos veisin jonkun toisen kaverini bileisiin, vaatisi tämä vanha porukka mua tilille ja ottaisivat liikkeeni ehkä selän kääntämisenä heille. Tosin mitä muutakaan minä haluaisin tehdä...
Ärsyttävintä näiden tyttöporukoiden "johtajissa" ja näissä pomotyypeissä on se, kuinka ne aina haluavat olla kontrollissa ja että muut seuraavat heitä ja käyttäytyvät odotusten mukaan. Prinsessan pitää kaikki tietää ja prinsessan täytyy saada aina seuraa, aina on se kenen kanssa jauhetaan selän takana, joka kuuntelee prinsessan ongelmat ja kantaa kassin baarissa. Muista ei niin väliä. Nää eukot suuttuu, jos munkaltasella tytöllä onkin yhtäkkiä muita kavereita.
ja sanoit ettei ole 15v meininkiä. En uskokoisi että 15veet olisikaan noin lapsellsiai. Mä ihmettelen että mitä sä roikut niissä ja miksi sä annat niiden vaikuttaa sun elämään milläänlailla? Oisko sun nyt aika vain katkaista siteesi niihin ja alkaa elämään omaa elämää. Sulla kun on niitä oikeitakin kavereita ja ystäviä.
Vähän säkin olet teini jos jotenkin luulet että ne on jotain pikkukylän kuningattaria ja sun elämä tuhkimoituu jos et leiki niiden pillin mukaan.
Vähän nyt selkärankaa ja älä anna sellaisten ihmisten vaikuttaa ja määräillä elämääsi joilla ei ole mitään arvoa.
Tuskin nekää kauaa jaksaa sua tilille vaatia tai selityksiä penätä, käyttäydy kuin aikuinen tai jatka tota pelleilyä. Ei siinä sen vaikeempaa ole.
Yes turhahan noissa on roikkua. Naurattaa että pääosin juuri muutamaa vuotta minua nuoremmat kaverit, tytöt ja pojat, on niitä parempia ystäviä sekä hauskempaa ja fiksumpaa porukkaa. Heidän kanssa pidetään vaan hauskaa eikä tarvi turhia kieroilla ja järjestää draamaa tahi valtataisteluja. Ei se aina iästä ole kiinni, olen huomannut.
Se on vaan niin että hyvät tyypit löytää yleensä toisensa, ja be idiootit taas viihtyvät toistensa seurassa
Ja kun vuosia kertyy, huomaa olevansa yksin, vaikka mitä yrittäisi tai olisi yrittämättä.
Kannustavaa todella, täytyy sanoa
Älä yritä väkisin kuulua porukkaan, johon et tosiaan tunnu kuuluvasi. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin kannattaa ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä joista saat hyvää mieltä ja voimaa. Jos jokin ihminen aiheuttaa jatkuvasti negatiivisia viboja, niin ei se miksikään muutu. Ystävyyden tulee olla vastavuoroista.
Ja jos oman kotikylän tai -kaupungin piirit alkaa ahdistaa, niin vaihda maisemaa.
Aikuistumisessa on se ihana puoli, että muiden hyväksynnän hakeminen häviää tai ainakin vähentyy. Ainakin itse olen tajunnut, että voin olla juuri sellainen kuin olen, eikä minun tarvitse stressata siitä että kuulunko johonkin, olenko osa jotain. Sitä vaan tajuaa, ettei ole mitään "suosittuja" tai "luusereita", se kaikki on vaan kouluaikojen hömppäpuheita.
näin juuri, oma onnellisuus on oma päätös, Kun ei anna ulkopuolisten määritellä sun onnea vaan löydät sen itsestäsi. Aikuisuuteen kuuluu juuri tuo omasta elämästä päättäminen, myös onnellisuudestaan. Hyvä kirjoitus, kiitos sulle. Nämä oivallukset elämästä on kultaa.
"Muutenkin nuo heteromuijat tossa ryhmässä on jotenkin tosi epäaitoja, kieroja, puhuvat pahaa selän takana, manipuloivat, jengiytyvät, haluavat jokainen olla porukan keskellä ja "johtajia"."
Eikö ne kaikki ole tommosia?