4,5.v... uhmaako??

on samanikäinen nuori neiti ja kuulostaa ihan mahdottoman tutulta. Meillä vaan oikeesti tää alko jo sillon 2-vuotiaana ja ihanuus jatkuu edelleen. Tosin se on päivästä hirveesti kiinni.
Välillä tulee oikeen uskonpuute että loppuuko tää millonkaan? Toinen lapsemme nyt 2,5v ei ole pahemmin vielä ees alottanut. Jotakin pientä ehkä joskus tulee mut, se on niinku hallittavissa keskustelulla ja ohjauksella.
Isompi oli kyllä vaativampi jo vauvana.
Koliikki vaivasi ja maitoallergia oli 2-vuotiaaksi asti. Joten on ehkä saanutkin sitä paapomista enemmän..
Oisko ollut tuossa 3-vuotiaana jonkinlainen sopuisampi kausi, mutta nyt on taas sama juttu.
Todella vaikea kestää pettymyksiä, ja jos asiat ei mene niikuin neiti haluaisi niin auta jumala mikä raivo.

Tyttäreni uhmaikä alkoi jo ennen 2-vuoden ikää jatkui jokseenkin tasaisena uhmana murrosikään ja siitä sitten 20-vuotiaaksi. Eli, nyt alkaa näyttää tasaantuvan. Tempperamenttiä löytyy mutta kunnon tyttö on muuten ollut ja edelleen on. Osaa pitää puoliaan kun on vähän vilkas.

Tyttäreni "uhma-ikä" on jatkunut jo noin 10 v eli syntymästä saakka ja luulempa että helpottaa sitten kun muuttaa kotoa :)
Ainaski hänellä kyseessä on ärhäkkä tempperamentti eikä mikään muu. Olin aikoinaan ihmeissäni että mitenkäs tää uhma-ikä vaan jatkuu ku kirjoissa sanotaan muuta....kaikki lapset ei "mahdu" kirjoissa esiteltäviin taulukoihin...onneksi.

Meillä on nyt 3,5 vanha poika joka on toinen lapsemme. Meillä on samoja ongelmia kuin teillä eli tavaroiden heittelyä, huutamista, uhoamista ja jopa lyömistä siihen päälle, jos asiat ei mene pojan haluamalla tavalla. Poikamme ei myöskään halua ketään muuta reviirilleen jossa hän on ollut aiemmin kuin joku toinen joka olisi tuloss samaan paikkaan leikkimään, jopa hänen kanssaan.
Mitä neuvoksi, pitäisikö minun ottaa yhteyttä johonkin lapsipsykologiin vai mitä pitäisi tehdä?
Poika vain imee minusta kaikki mehut kun joudun koko ajan katselemaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin hän joutuu taas riitaan toisten kanssa, ja usein omasta aloitteestaan. onko kyse vain uhmaiästä ja meneekö asiat paremmiksi ajan kanssa vai pitäisikö viedä jollekkin joka ymmärtää asiaa ja kertoisi mitä tulisi tehdä?