Meillä on 4,5 vuotias poika. Hän on kolmas neljästä lapsestamme. Jos hän ei saa asioita periksi, alkaa hirveä hermoominen, tavaroiden heittely, huuto ja mahdollisesti jopa lyöminen. Voiko siis uhmaikä tulla näin myöhään? Muilla on uhmaikä ollut 2-3vuoden iässä.
Vastaukset 5
- Kesä
on samanikäinen nuori neiti ja kuulostaa ihan mahdottoman tutulta. Meillä vaan oikeesti tää alko jo sillon 2-vuotiaana ja ihanuus jatkuu edelleen. Tosin se on päivästä hirveesti kiinni.
Välillä tulee oikeen uskonpuute että loppuuko tää millonkaan? Toinen lapsemme nyt 2,5v ei ole pahemmin vielä ees alottanut. Jotakin pientä ehkä joskus tulee mut, se on niinku hallittavissa keskustelulla ja ohjauksella.
Isompi oli kyllä vaativampi jo vauvana.
Koliikki vaivasi ja maitoallergia oli 2-vuotiaaksi asti. Joten on ehkä saanutkin sitä paapomista enemmän..
Oisko ollut tuossa 3-vuotiaana jonkinlainen sopuisampi kausi, mutta nyt on taas sama juttu.
Todella vaikea kestää pettymyksiä, ja jos asiat ei mene niikuin neiti haluaisi niin auta jumala mikä raivo. - "uhmaikä"
Tyttäreni uhmaikä alkoi jo ennen 2-vuoden ikää jatkui jokseenkin tasaisena uhmana murrosikään ja siitä sitten 20-vuotiaaksi. Eli, nyt alkaa näyttää tasaantuvan. Tempperamenttiä löytyy mutta kunnon tyttö on muuten ollut ja edelleen on. Osaa pitää puoliaan kun on vähän vilkas.
Tyttäreni "uhma-ikä" on jatkunut jo noin 10 v eli syntymästä saakka ja luulempa että helpottaa sitten kun muuttaa kotoa :)
Ainaski hänellä kyseessä on ärhäkkä tempperamentti eikä mikään muu. Olin aikoinaan ihmeissäni että mitenkäs tää uhma-ikä vaan jatkuu ku kirjoissa sanotaan muuta....kaikki lapset ei "mahdu" kirjoissa esiteltäviin taulukoihin...onneksi.- miten on?
Meillä on nyt 3,5 vanha poika joka on toinen lapsemme. Meillä on samoja ongelmia kuin teillä eli tavaroiden heittelyä, huutamista, uhoamista ja jopa lyömistä siihen päälle, jos asiat ei mene pojan haluamalla tavalla. Poikamme ei myöskään halua ketään muuta reviirilleen jossa hän on ollut aiemmin kuin joku toinen joka olisi tuloss samaan paikkaan leikkimään, jopa hänen kanssaan.
Mitä neuvoksi, pitäisikö minun ottaa yhteyttä johonkin lapsipsykologiin vai mitä pitäisi tehdä?
Poika vain imee minusta kaikki mehut kun joudun koko ajan katselemaan mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin hän joutuu taas riitaan toisten kanssa, ja usein omasta aloitteestaan. onko kyse vain uhmaiästä ja meneekö asiat paremmiksi ajan kanssa vai pitäisikö viedä jollekkin joka ymmärtää asiaa ja kertoisi mitä tulisi tehdä?- äiti2
Olen itsekin miettynyt näitä kiukuttelu- ja raivoamiskohtauksia. Oma 5-vuotias tyttöni ei niinkään raivoa, mutta murjottaa kylläkin helposti...
Mielestäni on hiukan arveluttavaa turvautua liian helposti niin yksinkertaiseen selitykseen, että lapsella on vain uhmaikä. Piste.
Itse olen ajatellut näin, että teoria lapsen normaalista kehityksestä antaa meille osviittaa kehityskausistä ja ikään liittyvistä kehitystehtävistä. Ok, välillä myrskyää ja se kuuluu asiaan.
Mutta kun raivoaminen ja käytöshäiriöt vain jatkuvat ja lisääntyvät, on hyvä aika todellakin istua alas ja miettiä tilannetta.
Raivota saa, mutta EI lyödä, potkia, nimitellä haukkumanimillä yms., sellaista käyttäytymistä ei saa hyväksyä.
Ei ole hävettävää kysyä neuvoja tai hakea apua asiantuntijoilta. Minun mielestäni se on merkki siitä, että olet hyvä äiti. Yrität parhaasi. Voimia sinulle!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistoliitto esittää rikkaille veronkiristyksiä, mutta kansalle ei kelpaa
Miksi? Haluaako taviskansa lisää leikkauksia peruspalveluihin? Pääsettekö liian helposti vielä terveyskeskukseen tai ham621233- 1221148
- 981046
- 821028
- 60920
Meistä puhutaan
Meistä varmaan puhutaan ja huhutaan. Luulen niin. Ei kiva juttu. Ja ystävät on minusta huolissaan. Yritän tehdä kaikkeni58871- 136821
Uunimakkara koululaisten suosikki
https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000012228523.html on tärkeää että oppilaat syövät hyvin, muuten ei jaksa p277738- 18598
- 69596