" Asema yhteiskunnassa: Suomi on erittäin helppo maa pseudoskeptikoille elää ja mellastaa. Kulttuuri on nuorta ja yksipuolista tahattomaan komiikkaan asti. Akateeminen perinne on suoraan noudettu anglosaksisesta perinteestä, hallitseva filosofinen suunta on "analyyttinen filosofia" tai kieli- ja käsiteanalyyttinen sekoilu haarautumineen tai se on vain väsynyttä erityistieteiden aikaansaannosten yhdistelyä ilman käsitystä siitä miten se kaikki on muuttuvaista ja niin täytyy lopulta olla; tieteen tulokset jokaisella tutkimusalueella muuttuvat, keskimäärin tieteellinen tulos on voimassa seitsemän vuotta. Mutta tänne kaikki trendit, kulttuurin virtaukset ja vaikutteet tulevat yhä rankasti myöhässä, laimentuneina ja alistuneen hyväksyvästi vastaanotettuina - tai jos ne koetaan liian haastaviksi - ne torjutaan tykkänään tai vaietaan kuoliaaksi. (3) Kuten Jouko Ahon historiikista, Suomen parapsykologit (4) käy ilmi, Suomessa ei ole koskaan ollut korkeakoulutasoista parapsykologista tutkimusta. Yrityksiä oli 1900-luvun alkupuolella, mutta ne kaatuivat nopeasti kun varovaiset tutkijat vilkaisivat ympärilleen: ahaa, parapsykologinen tutkimus ei ole helppoa, ei arvostettua eikä etenemis- ja ylenemismahdollisuudetkaan näytä hyviltä. Vielä pahempaa: niitä ei ole. Parempi palata takaisin tekemään behavioristisia on/off kokeita. Suomalaiset rakastavat kaikkea, mitä enemmistö tekee, ajattelee ja miten se asennoituu. Puolueita on paljon, mutta niillä ei ole enää mitään sanottavaa. Koulutustaso on hyvä, mikä käytännössä merkitsee lopulta sitä että keskiluokkainen, yhdenmukainen ja sovinnainen ajattelun sateenvarjo peittää kaiken alleen ja "koulutetuilla" ei ole mitään sanottavaa koska he ovat määrättyjä sanomaan kaiken sisäisteyn ja koulutuksen yksipuolisuuden määräämän käskynjaon mukaisesti. Ensin istuaan koulutusputken alla ja on input-vaihe, sitten suolletaan outputtina ulos se, mitä on ensin imetty. Suomalaisuus merkitsee herkkää sisäsyntyistä itsesensuuria kaikkea riskejä sisältävän suhteen ja rajoittunutta tapaa seurata orjallisesti auktoriteettia. Eikä mitään kriittisyyttä ole sitä kohtaan, kuinka falski tuo auktoriteetti on. Siksi skeptismi mentaalisena ja älyllisenä liikehdintänä on puhdasta puppua - kuten sen alkujuuret jossain James Randissa tai Nils Mustelinissa.(5) Tähän autoritäärisyydelle notkisteluun valmistelivat meitä protestanttinen laahaava vuosisatainen alistamismekanismi. sitten vahvemman Ruotsin vallankäyttö ja viimein venäläinen vallankäyttö (jumala on pilvien päällä, mutta ehdottomasti se on; tsaari oli kaukana mutta ehdottoman oikeassa; nykyään: kyllä virkamiehet tietävät, asiantuntijat osoittavat käppyröillä todeksi ja ennen kaikkea tiede paljastaa joku päivä kuinka asiat todella ovat ellei se ole jo tehty...) ja myöhemmin mekaaniseksi muuttunut demokraattinen harvainvalta, joka palkitsee enemmistön ennakkoluulot estottomasti.
SKEPTIKOISTA....
TOTUUKSIA
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pseudoskeptismin tunnusmerkkejä:
-Kielletään mieluummin kuin epäillään.
-Valikoiva kriittisyys.
-Tuomitaan ilman kattavaa tutkimusta.
-Mieluummin mustataan maine kuin tutkitaan.
-Pilkataan ja hyökätään henkilöä vastaan.
-Oletetaan, ettei arvostelijalla ole todistustaakkaa.
-Vastaväitteet perustuvat enemmänkin uskottavuuteen kuin empiiriseen
todistusaineistoon.
-Vastapuoli luokitellaan halventavasti "edistäjiksi", "pseudotieteilijöiksi" ja "patologisen tieteen harjoittajiksi".
-Esitetään vahvistamattomia vastaväitteitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pseudoskeptismi
Väärä palsta!
Tämä on vaihtoehtoiset hoidot palsta!