LISÄÄ SKEPOSISTA

TOTUUS SKEPOSISTA kirjoitti:

Skeptikkojen julkisuustaktiikka: "Skeptisismi" on luonteeltaan puhtaasi retorinen ja propagandistinen järjestö, se ei ole hetkeäkään ollut tutkiva eikä tieteellinen. Se edustaa samaa, mitä Joseph Göbbels edusti: kun valhetta toistetaan miljoona kertaa, se otetaan vastaan totuutena. Koko "skeptiseltä" liikkeeltä puuttuu kokonaan empiirinen taso. Se ei tee tutkimuksia, se ei käy läpi koko sitä prosduuria, johon tieteellisen työn on kytkeydettävä ollakseen uskottavaa. Voi sanoa, että se on epätoivoinen yritys puolustaa tieteen täydellisyyden "puhdasta ideaa", mutta todisteita se ei hanki tieteellisin menetelmin vaan tekee sen hyökkäämällä asenteellisin, teoreettisin asein kaikkea vastaan, mikä voisi tieteen nykykäsityksiä haastaa ja uhata. (6) Amerikkalainen emojärjestö CSICOP on tehnyt yhden suuremman empiirisen tutkimuksen historiansa aikana ja se päättyi katastrofiin ja moraalisen selkärangan murtumiseen (lue lisää: http://cura.free.fr/xv/14starbb.html ). USA:n CSICOP:in puheenjohtaja, Paul Kurtz järjesti hienosti sanoen "tutkimusdatan selektiivisen uudelleenorganisoinnin" eli huijasi ja lipesi alkuperäisestä tutkimussuunnitelmasta. Siitä huolimatta sama akateeminen veijari jatkoi CSICOP:in puheenjohtajana vuosikymmeniä sen jälkeen. Tämä osoitus järjestön moraalisesta ja tieteellisestä tilasta. Vielä tänäänkin 2010 Wikipedioissa ja muilla uuslukutaidottomuuden palstoilla asia esitetään niin että USA:n skeptikoiden ainoa tekemä tieteellinen tukimus "kumosi Gauquelinin löydöksen" tjms. Tämä vinkkinä niille, jotka etsivät nopeaa totuutta Wikipedioista tai ravaavat mielen marketeissa ostoskärryynsä keräten aikamme totuusnaksuja. Ensin oli huuto siitä että parapsykologiasta tai raja-alueen ilmiöistä ei ole empiirisiä näyttöjä ja kun niitä sitten tuli (J.B.Rhine ja kumppanit sekä astrologiassa mm. Gauquelin) niistä ensin vaiettiin, sitten torjuttiin sekä rehellisin että epärehellisin keinoin. Ja tilanne on pysäköity tähän parkkiruutuun vieläkin. Skeptikkojen ainoa empiirinen tutkimus onnistui osoittamaan sen että tämä ihmisryhmä toteuttaa aikeensa epärehellisesti. Ja suomalaisistakin tieteen peräkammareista löytyy niitä, jotka katsovat aina ensin tuntemattoman asian tullessa esiin mitä skpetikkojen sivuilla niistä sanotaan... (7) Kaikki mitä ns. skeptikot tekevät, ajattelevat tai julkistavat seuraa yleisiä kaavoja, joiden alkuperä on osoitettavissa USA:ssa.

Taktiikkana on puhdas julkisuuskampanjointi ja progandan levittäminen tiedotusvälineiden kautta. Se edellyttää, että tiedotusvälineiden edustajat eivät tiedä mitään aiheesta ja toimivat ns. skeptikkojen kirjureina ja vahvistimina. Tyylillisesti ja sisällöllisesti suomalainen "skeptismi" noudattaa samaa linjaa kuin USA:ssa: tyylilajina on popularisoiva fraaseilu ja kliseiden pudottelu tyyliin "Ihmiset haluavat uskoa kaikenlaiseen" - tämä on suoraan USA:n skeptikkojen alkuajoilta – menee vielä kaupaksi Suomessa. Tyylilaji on usein erittäin alhainen – paitsi julkisissa esiintymissä, jossa pyritään asialliseen kuorrutukseen. Internetin keskustelupalstoilla ja sisäpiirien viesteissä näkyy todellinen tyylitaso, alhainen kielenkäyttö, sarjakuvien käyttö, kömpelö ivaaminen, josta puuttuu todellinen huumori jos sellaista yritetään, asioiden trivialisointi, joka noudattaa pikkupoikien ikivanhaa toimintatapaa: vieraan asian päälle ladotaan kirosanoja tai sanakakkia ja henkilökohtaisuuksia. Vähän vanhemmat skeptikot tekevät samaa, mutta käsitteet on nostettu seuraavalle tasolle kakkihuumorista. Epäasiallisuuksien tietoinen etsiminen ja niiden esittäminen pääasiana, puhdas mustamaalaus, halpahintaiset fraasit ja kliseiden helistelyt ja Netin keskusteluryhmissä harjoitettu viestien manipulointi jne. ovat olleet tavallisia. Useiden "skeptikkojen" julkiset esitelmät vilisevät asiavirheitä ja huonoa informaatiota, aikaa ei ole perehtyä asioihin, mutta sanottavaa silti on kertynyt. (8) Silläkään ei ole väliä, yleisö, joka kuuntelee ja ravistelee kintaita esitelmän päättyessä, on vielä tietämättömämpää. Sisällöllisesti kukaan tiedemies tai –nainen Suomessa ei ole tohtinut kajota skeptikkojen kirjoituksiin, joista löytyy vaikka mitä roskaa. Tämä on merkkinä suomalaisen tieteenharjoituksen vinksahtaneesta asenteesta ja pelosta tulla leimatuksi, joka näyttää säätelevän suomalaista käyttäytymistä pelottavassa määrin. (9) Kaikkea pitää tutkia, ellei, tiede alkaa sulkeutua omaksi uskomusmaailmakseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä