trieste

koskaan ei ollut näin kylmää kuin talvella välimerellä. asun pohjois suomessa ja täällä enemmän kyllä lämpöä sanon. tuuli oli niin voimakas ja kaikki oli kiinni ja extrakallista. luomutavarat ylittivat suomen hintoja. ihmiset kylmiä eivät auta kun kysyy ja taxi sai ryöstää minut kun luotin liikaa. rautatieasema auki läpi yön - hyvä ja paikallisilla on tapana nukkua suoraan lattialla eikä väliä onko rikas ta köyhä. joskus sattuu niinkin. triesten juna-aseman lattia on hienointa marmoria, mutta niin pirun kylmää, että munat jäätyy. mukana oli toppahousut ja toppatakki, yö kului. aamulla kylmissäni astuin heti aukenevaan lehtikioskiin, mutta minut ajettiin kuin koiraa ulos, sillä toppapuku ei ole paikallisten listalla! ehkä luulivat että pummailen. aamulla kuin mustat rotat, sellainen vertauskuva tuli mieleen, porukat salkut käsissään joka kolosta ryömivät ja pysähtyivät istumatta expressolle ja jollekin makeapullalle..älytöntä. kun ajattelee sitä niin vatsa kääntyy.

oli joukossa enkelimäinen pelastaja. kävelin etsien sopivaa yöpymispaikkaa ja taisin kävellä pitkälle, kun auto pysähtyi ja tarjosi kyytiä. Kuski oli nuori lyhytvalkohiuksinen nainen, joka kysyin että olenko sloveniasta. ei hänkään ehkä ollut italialainen. mutta yön vietin juna-asemalla. tapojensa orjat ovat italialaiset. en ole koskaan elämässäni nähnyt näin isoa nenää, mitä olen nähnyt triesten juna-aseman konduktöörillä! käsittämätön. epärealistinen. suomalaisilla ei oo kyl nenää yhtään ton jälkeen.

toisen kerran triesten juna-asemalla kärsivällisyyteni loppui ja kävelin suoraan bussiasemalle ja ticketti ja pois vain. Coperissa aurinkoista ja ihmiset jotenkin turvallisemman oloisia.

ekan kerran triestessä kysyimme, missä on juna-asema. kohtelias mies näytti rakennusta. menimme katsomaan ja ihmettelimme että miksi juna-aseman takana onkin meri vaikka pitäisi olla rautatie. huono englannin kielen taito ei ole hyväksi kenellekään.