En tiedä olisiko tämä kuulunut johonkin lapsi palstalle paremmin, mutta kirjoitan ensin tänne.
Eli minulla on 4 vuotias tyttö ja 2 vuotias koira, koira tuli siis meille 2 vuotta sitten.
Lapsi ja koira ovat alusta asti olleet kuin paita ja perse, mitään ongelmia ei ole ollut.
Suorastaan kaikki on mennyt kuin elokuvisa. Koira on antanut lapsen leikkiä rauhassa ja lapsi on antanut koiralle omaa tilaa nukkua, syödä ja leikkiä.
Nyt viimeisen parin kk aikana tilanne on muuttunut. Koira ja lapsi selkeästi ovat alkaneet kilpailla huomiostani. Ovat mustasukkaisia toisilleen kuin sisarukset ko sanaan.
Molemmat saavat edelleen sen oman huomionsa ja aikansa. Tietenkin lapsi menee koiran edelle, mutta koirakin on rakas perheenjäsen josta pidetään huolta ja katsotaan että se saa tarpeeksi aktiviteetteja.
Esim kun lapsi on 2 h päiväunilla niin olen tuon ajan täysin koirani kanssa. Heitellään pihalla palloa, tehdään temppuja ja lopun aikaa koira saa löhöillä kanssani sohvalla eli on saanut paljon huomiotani. No sitten kun lapsi herää ja vietän aikaa hänen kanssaan niin koira ei tätä "hyväksy" . Tekee kaikkensa että saisi huomiotani halua jos ei saa niin pissii matolle?!!! Tätä ei ole tehnyt kuin pentuna. Eli osoittaa mieltään??ennen on antanut minulle ja lapselle "leikkirauhan " .
Ja kun mennään porukalla pihalle ja heittelee keppiä koiralle niin tämä taas ei lapselle sovi, alkaa kitistä jne. Ennen lasta ei hetkauttanut jos leikin koiran kanssa pihalla..äähh!!
Olen myös huomannut että koira on välillä käynyt näykkimässä lapseni varpaita(ei tehnyt ennen) . Samoin lapsi on ottanut koirasta tiukemmin kiinni(ei tehnyt ennen).
Tuntuu että heillä ei ole enää niitä "lämpimiä välejä" kuin ennen.
Pelottaa mihin tämä vielä johtaa ja miksi tälläinen on yhtäkkiä alkanut?
Kokemuksia?
Eli minulla on 4 vuotias tyttö ja 2 vuotias koira, koira tuli siis meille 2 vuotta sitten.
Lapsi ja koira ovat alusta asti olleet kuin paita ja perse, mitään ongelmia ei ole ollut.
Suorastaan kaikki on mennyt kuin elokuvisa. Koira on antanut lapsen leikkiä rauhassa ja lapsi on antanut koiralle omaa tilaa nukkua, syödä ja leikkiä.
Nyt viimeisen parin kk aikana tilanne on muuttunut. Koira ja lapsi selkeästi ovat alkaneet kilpailla huomiostani. Ovat mustasukkaisia toisilleen kuin sisarukset ko sanaan.
Molemmat saavat edelleen sen oman huomionsa ja aikansa. Tietenkin lapsi menee koiran edelle, mutta koirakin on rakas perheenjäsen josta pidetään huolta ja katsotaan että se saa tarpeeksi aktiviteetteja.
Esim kun lapsi on 2 h päiväunilla niin olen tuon ajan täysin koirani kanssa. Heitellään pihalla palloa, tehdään temppuja ja lopun aikaa koira saa löhöillä kanssani sohvalla eli on saanut paljon huomiotani. No sitten kun lapsi herää ja vietän aikaa hänen kanssaan niin koira ei tätä "hyväksy" . Tekee kaikkensa että saisi huomiotani halua jos ei saa niin pissii matolle?!!! Tätä ei ole tehnyt kuin pentuna. Eli osoittaa mieltään??ennen on antanut minulle ja lapselle "leikkirauhan " .
Ja kun mennään porukalla pihalle ja heittelee keppiä koiralle niin tämä taas ei lapselle sovi, alkaa kitistä jne. Ennen lasta ei hetkauttanut jos leikin koiran kanssa pihalla..äähh!!
Olen myös huomannut että koira on välillä käynyt näykkimässä lapseni varpaita(ei tehnyt ennen) . Samoin lapsi on ottanut koirasta tiukemmin kiinni(ei tehnyt ennen).
Tuntuu että heillä ei ole enää niitä "lämpimiä välejä" kuin ennen.
Pelottaa mihin tämä vielä johtaa ja miksi tälläinen on yhtäkkiä alkanut?
Kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luulenpa, että tuo johtuu sinun lapsesi kasvusta, joka vaikuttaa myös koiraan, joka vaistoaa lapsessa muutoksia.
Ensinnäkin kun heittelette koiralle palloa ja touhuatte kaikki yhdessä, niin pistä lapsesi leikkimään koiran kanssa. Älä anna lapsellesi kitinää periksi. Vaikka lapsi meneekin koiran edelle, niin ei lapsillekaan kaikkea anneta periksi, etenkään tuollaisia asioita.
Todella hankalan kuuloinen tilanne. Koira kuitenkin vaistoaa pienetkin muutokset ilmapiirissä ja reagoi niihin. Entä jos tuo onkin vain ohimenevä vaihe? Uskoisin, että tekemällä kolmisin kaikkea kivaa ja tuomalla positiivista kokemusta lapsellesi lisää, ja pistämällä lapsen touhuamaan koiran kanssa, hän alkaisi taas pitää koirasta enemmän, jos näin voisi sanoa.
Kun haluat olla lapsesi kanssa rauhassa, kokeile antaa koiralle jotain aktivointileluja tai luita.
Jos sinun huomiotasi saavat niin lapsi kuin koirakin vaatimalla, mankumalla, tunkemalla väkisin tai muulla häiriköinnillä, lisää se kilpailua. Elikkä kumpikin toimii tavalla, josta on heille hyötyä. Pidä tämä huomionjaon aloite omissa käsissäsi, etkä jakele sitä sen mukaan, kuka kovimmin vaatii.
Kuinka lyhyellä aikavälillä koiran käytös on muuttunut? Jos käytös on mennyt nopeasti tuohon, muutaman viikon aikana, veisin koiran ensimmäisenä eläinlääkäriin, kipu on useinmiten syy, kun käytös muuttuu ilman mitään näkyvää syytä.
Miten lapsi reagoi koiran näykkimiseen? Jos vetää jalan nopeasti pois, mikä on ihan normaali reaktio lapselta, voi koira luulla tätä leikiksi, se saalistaa varpaita, eikä ymmärrä että kun lapsi vetää jalkaa pois, sitä ei saisi jahdata. Sisäänrakennettu käytösmalli, jolle koira ei oikein voi mitään.
Lapselle selkeät sanktiot koiran kovakouraisesta kohtelusta, lapsi voi olla "vihainen" koiralle, kun tämä vaikka näykkäisi lasta varpaasta ja kiukutella koiralle vielä seuraavana päivänäkin, 4-vuotias ei vielä ymmärrä, että koira ei tiedä, miksi sille ollaan vihaisia tai että koira ei mitenkään voi yhdistää tätä edellisenä päivänä tapahtuneeseen asiaan. Kovakourainen kohtelu täytyy saada loppumaan, koira voi joku kerta lopettaa sen itsekin ja se tietää yleensä rumaa jälkeä ja ikuiset arvet lapselle.
Puhu lapselle, kerro että koira ei tarkoita pahaa ja se ei vain ymmärrä käytöksensä olevan väärin. Näykkimisen estät, mieti missä tilanteessa sitä tapahtuu ja pidä huoli, että saat koiran heti pois ja vaikka jäähylle, mielellään jo ennen kuin näykkiminen alkaa, mutta viimeistään kun käytös on juuri päällä, silloin koira luultavimmin ymmärtää, mistä torut johtuu. Lapselle voit yrittää puhua, että kun koira aloittaa näykkimisen, lapsi ei liikuta varpaitaan ja huutaa sinut heti paikalle hakemaan koiran, tosin lapsen kontolle koulutusta ei voi pistää, kun lapseen sattuu hän reagoi, eikä voi sille mitään.
Kyllä sun nyt on selevintä luopua lapsesta,ennenkuin mitään pahempaa tapahtuu!! Voi s..tana ku ihimiset on elämästä vieraantunehia ja avuttomia! Älä vain sitä koiraas mitenkää kouluta ja loukkaa HÄNEN tunteitaan, huura sille kersalles!!!
Huutaminen on aina paras ratkaisu, oli sitten kyseessä lapsen kasvatus tai koiran koulutus. Itsekin aina huudan lapselleni, jos tämä vaikka itkee kun sormeen meni tikku :DDDD Missään nimessä ei kannata miettiä, miksi lapsi/koira käyttäytyy jollakin tavalla, siinä voi joutua ajattelemaan ja se on tuoreimpien tutkimusten mukaan vaarallista ja voi aiheuttaa jopa syöpää.