Ajatellessani exiäni, ystäviäni, tuttaviani jne. mieleeni tuli tällainen kysymys.. Elikä mikä on kiinnostavin/oudoin luonteenpiirteiden yhdistelmä, johon olette joutuneet(/saaneet)jossain ihmisessä törmäämään?
Ihmismieli on kiinnostava
Taikapeili
8959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sanonpa sen verran, että minun kohdalleni osuvat aina kaikkein hankalimmat persoonat. mutta niistä minä eniten tykkäänkin, olenhan hankala itsekin!
tuttavuus joka *valitettavasti* asuu aivan liian kaukana musta mutta säväytti joka tapauksessa:
huippupalkkainen uranainen/klassinen pianisti/harley davidsonin omistaja/tekniikka friikki ..ei nyt välttämättä luonteenpiirteitä mutta erittäin monisärmäinen, innostava, älykäs ja hauska nainen jota yksinkertaisesti ei voi lokeroida. Rakastuin heti :)
Jotkut ihmiset sanovat välittävänsä, jopa rakastavansa. Heillä on vain niin kummallinen tapa osoittaa tunteensa.
..aina ja ikuisesti ihmetyttää, että samassa ihmisissä on loukkaava ja loukkaantuva puoli niin voimakkaina.
Heitellään hirvittäviä seipäitä ympärilleen ja toisaalta loukkaannutaan itse syvästi aivan pienistä viattomista huomautuksista tai kysymyksistä.
Kummallisinta on ollut se, minkä kanssa on ollut vaikein tulla toimeen ns. normaalijärjellä (mitä liekin), äärimmäisyys. Kiehtovaa se on myös, sillä toisessa ääripäässä saattaa toisinaan jotain poikkeuksellisen ihanaa ja kaunista, ja vain toinen tuntuu oudolta ja pahaltakin (usein ihmetellään, mikä pitää "patologisen" suhteen kasassa...)
Tahtoisin välttää enempää sosiaalipornoa piirrettä, mutta olen muualla jo kertonut, että mielenterveyden rajat on koeteltu. Vihaisuuden ja hellyyden ääripäillä taiteiltu. Kummallisuus ja "sairaus" johtuu siitä, etä se on ylittänyt minun (ja enemmistön) käsityskyvyn. Mutta en tiedä, onko mitään oikeasti relevanttia määritystä sille, mikä on sairasta...
Tähän minä kertaan sen isäni 49/51 -jutun. Sitä arvioi helposti ihmisen teot tarkoituksellisemmiksi ja tahallisemmiksi, kuin ne ovat. Omiaan ei heti, mutta kohta se syyllisyys jää jonnekin kytemään ja tulevia kääntelemään väärinpäin... tai sekoittamaan ainakin. Kun ajattelee sen kipeän ja pahan painoarvon 49 prosenttiin itsen ja muiden kohdalla, yleensä onnistuu paremmin.
Vaan mikä se pistää toimimaan väärin, tuhoavasti tai itsetuhoisesti? Tai "miedommalla skaalalla" ja arjessa tutummin vaikka aliarvioivasti tai marttyyrimaisesti? Millä mittarilla sitä mitataan? Sitä outoutta ja kummallisuutta siis? Paitsi sillä, että ihmisten enemmistö ei tee niin. On meillä silloin melkoisen kummallinen ja kipee sakki koolla tällä palstallakin...
Rakkaani oli tosi hienovarainen ja varovainen sanoissaan ja sitten toisaalta ihan mieletön raivotar. Niin varmaan monet ovat mutta tämä pystyi muuttumaan yhdestä toiseksi kesken sanomaansa lausetta.
..ihan kuin allekirjoittanut, sillä edellytyksellä, että lauseet sanon kyllä loppuun yhdellä mielentilalla..mutta minuutti pari riittää sopuisaan mieleen.
Mielestäni tästä suuttumuksen lyhykäisyydestä on paljon hyötyä, mutta kumppanit eivät oikein ole tahtoneet tätä(kään) sulattaa. Mitenkähän jos olisin sellainen päivä- tai viikkovihainen..:)
Äärimmäinen kiltteys vs. pitkävihaisuus ja kostonhimo