Eilen illalla lukiessani sosiaalisessa mediassa yksinhuoltajaäitien huolia huokaisin helpotuksesta. Vaikka uusperhe-elämä ei mitään herkkua olekaan niin kyllä se voittaa ajan YH:na (vaikka puolensa oli siinäkin joita toisinaan kaipaan). Nyt vieressä on tuki ja turva. Luetettava ja hellä. Sen kukkaraksi että rakastan miestäni enemmän kuin ketään miestä koskaan olen rakastanut ei minun tarvitse enää taikoa kiven alta lastenhoitajaa työreissujeni ajaksi, saan asua kauniissa kodissa, johon kellään (paitsi jollain hyvin tienaavalla yrittäjällä) on yksin varaa. Muutenkaan ei niin älyttömästi tarvitse kantaa huolta huomisesta niin kuin yksin. Hyvä että mieheni eksä tunsi tarvetta lähteä lätkimään. Sain entiseen elämään ja tilanteeseeni nähden unelman.
Onnekas
Ipis
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja ainahan se toinen maksaa sinunkin lasten sapuskat ja elämän, ja jättää omat lapsensa heitteille. Kelpaa sinun siellä kaljkuppiloissa käydä, kun mies hoitaa sun lapset, voi omille sanoo, ettei isi nyt ehdi olla teidän kanssa, on tärkeempää.-
Tosi kätevää. Voi ihme kun sitten alkaa exät marmattaa... niinpä, mitäs teki lapsia... hoitakoot itse,
Juu tytön isi kyllä viihtyy kaljakuppiloissa. Muutenkin epäluotettava hullu.
Itse en käy kuppiloissa vaikka mieheni mahdollistaa senkin. Tärkeämpääkin tekemistä on ja muita tavoitteita tässä elämässä. Mieheni kanssa maksamme puoliksi kaikki menot.