Eli siis suhtautumista. Minä itse tiedän olevani omituinen. Naureskelen kaikelle kummalliselle, tiedän kaikkea nippelitietoa, suhtaudun asioihin paljonkin eri tavalla kuin muut... Koulussa kaikki roikkuvat kaveriensa kanssa, minulle ei tuota ongelmia pysytellä yksin oman seurani parissa. Siihen liittyy kaikkea muutakin, kuten outo pukeutuminen, mielipiteet, menneisyys ja elintavat.
Minuun suhtaudutaan pysymällä poissa tieltä. Ei pyydetä mihinkään, yritetään vältellä juttelemista (paitsi silloin kun kysytään, mitä sain kokeesta), juttuihini suhtaudutaan epäillen ja minulle naureskellaan. Olen oppinut jo, että kakat :D sellaisista jonneista.
Tiedättekö te jonkun "oudon", ja miten suhtaudutte häneen? Tai oletteko te muiden mielestä outoja tai friikkejä? :P
On pakko kysyä, jooo...
Minuun suhtaudutaan pysymällä poissa tieltä. Ei pyydetä mihinkään, yritetään vältellä juttelemista (paitsi silloin kun kysytään, mitä sain kokeesta), juttuihini suhtaudutaan epäillen ja minulle naureskellaan. Olen oppinut jo, että kakat :D sellaisista jonneista.
Tiedättekö te jonkun "oudon", ja miten suhtaudutte häneen? Tai oletteko te muiden mielestä outoja tai friikkejä? :P
On pakko kysyä, jooo...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen melko outo kaikkien AS-oireiden takia.
Sama täällä. Aina välkillä istun yksin ja olen kännykällä tai luen. Tunnilla olen useimmiten ainoa, joka viittaa.
-eijakskirj.
Eikö se ollut Hekekee jolla oli aspi-juttuja?
Heken sisaruksella (veli vai sisko, en muista) muistaakseni on as, muttei hänellä itsellään. Aika monella täällä on.
//Joojoo, vastaan Hekekeen puolesta täällä. :D
Joo, perheenjäsenellä on diagnosoitu ja koko suvulla samanlaisia piirteitä. Mäkin oon se outo hikari joka tietää kaiken ja jolle on mukava aukoa päätä ja jota tytöt välttelee kuin torakkaa.
O/
Mä olin peruskoulussa kummajainen, sen siitä saa kun on vähän nörtähtävä, eikä ollenkaan kiinnostunut ikäistensä kanssa samoista jutuista. Mä olisin paljon mieluummin puhunut vaikka tähtitieteestä tai muusta oikeesti kiinnostavasta, en tupakista ja vastakkaisesta sukupuolesta ja muodista. Kun ei ollut mitään yhteistä kenenkään kanssa niin en sitten puhunut kellekkään ja muut tekivät samoin.
No en oikeastaan tiedä. Ylemmässä kastissa olevat eivät välitä minusta enkä minä heistä. He tuntuvat pitävän minua jostain syystä jotenkin sosiaalisesti vajaana. Olen outo ja olen outojen kanssa kaveri. Olen outo kaveriporukassanikin. Muut ovat otakuja (kirjoitetaanko se noin? Ei varmaankaan...) Minä taas... Olen minä.
On meillä yksi tyttö, jota syrjitään. Hän on... hiukkasen tai aika paljonkin "jäljessä"... Mutta ei varmaankaan ole mitään diagnoosia, koska on normaalilla luokalla. Myönnän, minäkin olen syrjinyt häntä. Mutta tytön kaveri ei voi olla. En edes tiedä, tarvitseeko hän kavereita. Hän ei osallistu keskusteluun (silloin seiskalla kun yritin olla kaveri), tunkeutuu liian lähelle, ei ymmärrä ihmisen henkilökohtaista aluetta. Hänelle on aivan sama, onko kavereita vai ei. Samallalailla juttelee kaikille... Tosin, näen häntä aika harvoin.
Lisäksi häntä ei kiinnosta yhtään muiden ihmisten tunteet, on myöntänytkin sen. Saattaa ihan yhtäkkin tulla arvostelemaan ulkonäköäsi, vaatteitasi, älykkyyttäsi tai muuta.
Olen paskiainen. Anteeksi.
Yksi poika sitten taas ei halua kavereita, Kaikki ihmiset ylemmistä kasteista ihan meihin sekopäihin on yrittänyt käydä juttelemassa. Silloin kun me yritettiin jutella, läpräsi vain puhelinta ja meni seuraavalla välitunnilla piiloon.
Pyydän taas anteeksi näin pitkää stooria. Enkä jaksa taaskaan kirjautua. Laskutehtävien teko skarppaa matikankokeeseen...