Luinn unelmien

metsästyksestä tuossa alempana.
Eikös tämä koko elämä ole eritasoisten unelmien metsästystä?

Mutta jos asia kytketään matkailuun, unelmiaan voi kehitellä kuolemaan saakka, ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan.
Itse olen ollut nuorena melko arkajalka, ja köyhäkin, josta syystä vasta varttuneella iällä aloin tehdä muunkinlaisia matkoja, kuin n.s. normaaleja matkatoimistomatkoja.
Eurooppaan pelkkien lentojen ja autoajelujen jälkeen ostin menon LosAngelesiin, ja kolmen kuukauden päästä takaisin New Yorkista. Olin 46-vuotias. Ensin menin bussilla Arizonaan katselemaan Grand Canyonia.
Liftasin sitten Meksikoon, ja siitä erilaisilla kyydeillä Panamaan ja lentäen Santo Domingoon.
Myöhemmin on tehty kaikenlaisia vastaavia matkoja myös vaimon kanssa ja teltta on ollut mukana kaikilla pitemmillä matkoilla. Se on melkoinen kokemus.
Koska olin Suomessa paljon kesäisin viettänyt viileitä öitä ulkoilmassa, oli unelma nukkua teltassa tropiikissa. Olen sen toteuttanut monta kertaa.
Unelmaa on myös toteutettu tutustumalla tropiikin maalaisihmisiin.
Päivääkään en vaihtaisi pois näistä.