Ainako syyllisiä?

Lukekaapa perjantain Hesarista Korkmanin kirjoitus suurista ikäluokista. Taitaa aika olla kullannut Sixtenin muistot aika pahasti. Itse olen syntynyt Helsingissä 1946 ja olen aikanani pyrkinyt oppikouluun, pyrkinyt lukioon ja muistaakseni mm. Teknilliseen korkeakouluun oli vuonna 1966 karsintakokeiden karsintakokeet. En siis sanoisi koulutuspaikkoihin päässeen helposti. Lukion jälkeen hain töitä ja jokaiseen avoimeen paikkaan oli kymmeniä muitakin hakijoita. Perheen perustettuani onnistuimme saamaan Arava-lainan, joka siis myönnettiin sosiaalisin perustein. Siitä loppueriä maksaessamme oli lainan korko 19,5 %, jota ei kyllä mikään inflaatio syönyt. Lapsia emme koskaan saaneet kunnalliseen hoitopaikkaan koska olimme "varakasta" väkeä kun omistimme asunnon. Tosin silloin asunnon omisti pankki. Myös eläkekertymästäni meni hukkaan 4 vuotta, kun aloitin työt 20 vuotiaana.
En väitä, että nykynuorilla olisi sen helpompaa pätkätöineen, mutta ei pidä antaa suurten ikäluokkien elämästäkään Korkmanin vääristelemää kuvaa. Hän lienee syntynyt hopealusikka suussa. Ovathan nykynuoret saaneet hyväkseen tekemämme päätökset päivähoidosta, äitiyslomista ja lapsilisistä yms. Niitä vaan nyt pidetään itsestäänselvyyksinä.